Puutarhatarinoita

Ei nimi ruusua pahenna...?

2011-12-22T20:29:00.001+02:00

Muoto ja sisältö käyvät tässä universumissa jatkuvaa kamppailua. Milloin on vallalla sievä bling-bling, milloin on taas aika keskittyä syvällisempiin arvoihin. Tämä on pohdinnan aiheena tänään vuoden pimeimpänä päivänä 22.12. ja sitaatti tulee itseltään William Shakespearelta näytelmästä Romeo ja Julia:

What's in a name? That which we call a rose by any other name would smell as sweet.

(Vapaa käännös: Mitä nimellä on merkitystä? Vaikka kutsuisimme ruusua jollain muulla nimellä, se silti tuoksuisi ruusulta.)

Kielellä on kautta aikojen koristeltu asioita, mistä esimerkkinä sairaala > terveyskeskus, sateenkaarirautu > kirjolohi, Mustalahti > Aurinkolahti jne. Hyvä niin! Sanat kantavat merkityksiä, joten se, minkä nimen asioille annamme, määrittää myös suhtautumistamme.

Oikeastihan asiat, tunteet, ihmiset eivät ole hyviä tai pahoja. Ne vain olla möllöttävät tässä maailmankaikkeudessa. Mutta sitten leimakirves leiskahtaa ja asialle annetaan arvottava nimi tai tunne. Maahanmuuttaja = roisto! Koira = pelottava! Pinaattikeitto = pahaa! BB = roskaa! Pomo = epäoikeudenmukainen!

Sanotaan ettei nimi miestä pahenna. Haluaisin olla hyvä buddhalainen ja ajatella noin, mutta ei. Mitäpä jos ruusun nimi olisi vaikka "maksaruoho". Ruusun lumoava ulkonäkö ja tuoksu eivät siitä mihinkään häviäsi, mutta ruusun markkina- ja ihanuusarvosta kyllä putoaisi puolet pois. Meikäläisen kaltainen sanojenrakastaja ei moista ainakaan kestäisi. Olenhan jo omassa käytössäni muuttanut maksaruohonkin nimeksi Syysihastus.

Joulu zen

2011-12-21T19:57:00.000+02:00

Olin joskus iäisyyksiä sitten Kiinassa ja siellä tutustuimme myös puutarhakaupunkiin Suzou. Täytyy myöntää, että itämainen pelkistetty puutarha on rauhoittavaa. Ehkä puutarha kuvastaa ihmisluonnetta: länsimaisen puutarhan räiskyy värejä ja koreilee ja kukkii, itämainen puutarha muodostuu materiaalien ja mittasuhteiden harmoniasta ja pyrkii mielenrauhaan.

Kun ekan kerran eläissäni näin Akateemisen Kirjakaupan kassalla myytävänä pikkuruista zen-puutarha-laatikkoa, purskahdin nauruun. Tiskillä kökötti varmaan 10 x 15 cm matala puukehikko, jossa oli hienoista hiekkaa, pari kiveä (muovisia?) ja pieni nuken leikkeihin sopiva harava. Myyjä sanoi, että se rauhoittaa, kun päivittäin haravoi hiekkaa ja siirtää kivien paikkaa. Nauroin entistä kovempaa.

Jos ihmiset ihan oikeasti haluavat haravoida hiekkaa, niin hommatkoon kissan. Siinä tulee Zen gardeniin yllättävää eloa monta monituista kertaa päivässä.

Have fun: http://www.youtube.com/watch?v=W1Pg2LJ9pvk

Montako siementä?

2011-12-20T21:07:00.000+02:00

Joulu on yltäkylläisyyden ja ylettömän runsauden aikaa. Kaikkea on suorastaan liikaa, tuhlaavaiseen turhuuteen asti. Niinpä MarjisXmasCal luukusta avautuu tänään tällainen mietelmä:

Tiedän montako siementä on omenassa, mutta kuinka monta omenaa on siemenessä?

Luonto on loputon resurssien tuhlaaja ja kaikkea on moninkertainen määrä tarpeeseen nähden. Aivan kuin luonto holtittomasti viettäisi kulutusjuhlia ja jatkuvaa joulua. Ja siinäpä se viisaus ja loputtoman runsauden sampo onkin: luonto antaa kaikkensa elämälle ja palkaksi se saa - kaiken ja vieläkin lisää. Energia kiertää, runsaudella ei ole mitään pidäkkeitä!

Kukkia ja mehiläisiä

2011-12-17T19:05:00.003+02:00

Vietimme tänään siskojen kanssa joululaulajaisia. Vaikka lauluääneni ei ihan taida olla Karita Mattilan tasoa, sain silti aina koulussa kasin musiikista, koska äitini oli musiikinopettajan lapsuudenkavereita. Tarkemmin ajatellen tuo taitaa olla niitä ainoita kertoja elämässäni kun olen hyötynyt suhteista... Mutta tämän aasinsillan kautta pääsemme vielä vähän mutkitellen asiaan eli avaamaan MarjisXmasCal luukkua tänään lauantaina 17.12:

Metsässä olisi hyvin hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat jotka parhaiten osaavat.
- Henry van Dyke

Ja oma käännös puutrhaksi:

Puutarhassa olisi hyvin autiota, jos vain kaikkein kauneimmat kukat saisivat kukkia.

Niin puutarhassa kuin oikeassakin elämässä on meneillään jatkuva casting. Kuorolaisten lisäksi tarvitaan solisteja, kuun seuraksi tähtiä, joulupöytään katetaan herkkujen lisäksi vihreitä herneitä. Puutarhassa aivan erityisesti tarvitaan sekä primadonnia että taustakasveja. Mikään ei korostu, jos kaikki kilpailevat tasapäisesti kauneudessaan.

Kun taustakasvit löytävät paikkansa täydentämässä kokonaisuutta, niin ne vasta upeita ovatkin! Esimerkiki hopeamaruna häikäisee yksinäänkin ja minun penkissäni se valospottimaisella hohdollaan nostaa värikkäät liljat täyteläiseen loistoonsa. Tai tarha-alpi (kuvassa), jota yritin hävittää monta vuotta. Luovutin ja siirsin sen kukkapenkistä omenapuun juurelle, missä se pitkään ilahduttaa keltaisella hehkullaan. Tai violetti syysasteri, joka yksinään olisi täystylsimys, mutta sillä on huippurooli tuoda vastaväriä matalemmille keltaisille kukkasille.

Ei raamatussakaan kai ihan turhaan sanottu, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Ja entäs mehiläiset sitten: niille kukinto on tärkeintä ja niinpä se tasa-arvoisen iloisasti lennähtelevät kukasta kukkaan.

Puutarhapukuloistoa

2011-12-13T19:57:00.000+02:00

Puutarha on aina ollut taiteilijoiden hehkeän hekumallinen muusa. Sitä on maalattu, runoeltu, sävelletty, muotoiltu, kirjattu romaaneihin. Jos ei live-puutarhaa ole ollut lähimaisemissa, on korvikkeeksi maalailtu vatiin nahistuvia still life -omenia (se oli tosin aikaa ennen ikuisesti eläviä vahanukkienkin kadehtimia Golden Deliciousiksia).

MarjisXmasCal nautiskelee tänään 12.12. kesäisestä pukuloistosta:

Taidegraafikko Kirsi Neuvosen "Wild srawberry dress" on herkullisen mausteinen. Triptyykki luo rakenteena vahvan ja perinteisen draaman, jossa pääjuoni saa tuekseen täydentävät sivuhenkilöt ja tarinaa edistävät pikkujuonteet.

Kuka puvun omistaa? Barokkipuutarhassa elävä prinsessa? Pariisilainen kulta-ajan midinetti? Köyhä ompelijaopiskelija, joka syö nälkäänsä metsämansikoita? Kaappihomopankkiiri, jonka salainen harrastus on pukujen ompelu? Cityvihreä luomumorsian? En tiedä, sillä kunnon taideteoksen tavoin taulu innoittaa katsojansa lukemattomiin tulkintoihin.

Työn orjat

2011-12-09T19:19:00.001+02:00

Huh, palkkatyöviikko vihdoin takana ja siitä ilosta MarjisXmasCal haluaakin nyt makustella sen vastapainolla eli vapaa-ajan työllä. Päivän luukusta avautuu tällainen totuuden siemen:

Haluat punaisen tuvan ja kukkamaan.
Joudut maaorjaksi itsellesi.
Helena Anhava

Niin-pä! Varsinkin toukokuussa puutarhaa kunnostaessa ja heinäkuun vadelmatulvassa olo on kuin orjalla: hikinen, kiireinen, väsynyt, kipeä. Ihmettelenkin välillä, miten kukaan ehtii pitää perhettä ja puutarhaa yhtäaikaa, kun pelkkä puutarha jo niin syö miestä – puhumattakaan naisesta ja kissasta.

Puutarhakin asettaa dead-linet ja asiat on pakko saada tehtyä tietyssä aikaikkunassa (mikä typerä sana ja niin yök-taajaan käytetty). Mutta ankeasta palkkatyöstä, jota siis tehdään vain siksi, että kissa saisi päivittäiset Latz-pussinsa ja kalliit Royal Canin -naksunsa, puutarha-ahertaminen eroaa kuin yö päivästä, vesi viinistä ja persut demokratiasta: työllä on ihan oikeasti merkitystä (!!!) ja se tuottaa iloa nyt heti, kohta ja tulevaisuudessa.

MOT.

Äkkilähtö Ranskaan

2011-12-08T20:56:00.001+02:00

Näin sateisena päivänä, kun kaikki ympärillä vain valittavat väsymystä ja pimeyttä ja elämän ankeutta, tarvitaan edes puutarhajoulukalenterin panostus johonkin kauniiseen ja mielenrauhaa lisäävään. Otetaan siis äkkilähtö Ranskaan ja kuljeskellaan hetki upeassa puutarhassa!

http://www.youtube.com/watch?v=JgVpxD4QwGA&feature=related

Yksi maailman kuuluisimmista puutarhaturismin kohteista on impressionisti Claude Monet'n Giverny, josta mm. löytyvät livenä ne ihanat maalauksiin ikuistetut lummelammet.

Monet oli ensisijaisesti kuvataitelija ja hän toteutti taiteen lakeja puutarhassaankin: väreissä, muodoissa, kompositiossa. Hän esimerkiksi valitsi kukkia penkkeihin aina niin, että ne näyttivät perspektiivisestikin oikeilta, vaaleita eteen ja syvyysvaikutelman vahvistamiseksi tummia taakse.

Puutarha on järkyttävän iso ja eihän Monet siellä itse häärännyt, vaan hänellä oli muutama ahkera puutarhuri juoksutettavanaan. Niinpä sanotaankin, että maalaaminen oli Monet'lle kuin vaativa vaimo, jota kohtaan oli velvollisuuksia. Puutarha taas oli ihana vapauttava rakastajatar, jonka kanssa saattoi leikkiä ja luovistella.

Itsenäisyyspäivän joulukalenteriluukku

2011-12-06T15:16:00.000+02:00

Tänään Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi MarjisXmasCal liputtaa yhteisöllisyydelle ja niinpä luukusta avautuu kuva viime syksyn yleisistä talkoista:

Marjislainen jo 70-luvulta, Tasavallan Presidentti Tarja Halonen, tuli syystalkoisiin ja joutui haravan varteen. Kuvassa on myös toinen Tarja Halonen, nimittäin ruusu, jota puunhoitoon erikoistunut mökkiläisemme Ulma leikkaa.

Talkootyö on metka juttu. Siinä kun tehdään asioita yhteisön hyväksi eli se on sitä suuresti kaivattua ja peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä.

Meitä marjislaisia ei yhdistä kuin yksi ainoa asia ja sen Tarja kiteyttää kirjoituksessaan Maineikas Marjis -kirjaan näin: "Meillä kaikilla on yhteinen rakastettu - Marjaniemi." Kolminkertainen eläköön-huuto Marjikselle ja mökkiläisten talkootyölle, joka pitää paikkaa kunnossa!

Hippiemood in MarjisXmalCal 4.12.

2011-12-04T19:19:00.001+02:00

Sunnuntaisateen ja myrskyn innoittamana MarjisXmasCal löysi portin sisältään ja on aurinkoisissa hippitunnelmissa. Päivän luukusta avautuu tällä kertaa musiikkia, Pekka Strengin kipale Perhonen vuodelta 1972. Oi oispa jo kesä!

http://www.youtube.com/watch?v=eUcclNSGfJo&feature=related

Kaunis iloinen perhonen
kukkien mettä maistaa.
Niityillä sinisillä
aina on kiire sillä
Ja ihana aurinko paistaa!

Samaan syssyyn kannattaa kuunnella suorastaan hypnoottinen Pekka Strengin biisi Puutarhassa:
http://www.youtube.com/watch?v=FLffkxNAu6Y

MarjisXmasCal 3.12.

2011-12-03T18:35:00.003+02:00

Hyvää joulukuun kolmatta kaikille! Ilma on ollut morsianmainen: aurinkoinen ja terveen raikas, täynnä onnea pelkästä olemassaolosta. Mutta nyt asiaan eli innolla avaamaan kalenteriluukkua, jonka ajatelmasta vastaa joku tuntematon fiksuilija.

I'm in therapy and gardening is cheaper than a psychiatrist.

Puutarhan hoitamisella on tsunamimaisiin mittoihin ulottuvat määrät fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia. Ensinnäkin saa (ja pitää) olla ulkona. Happea ja aurinkoa ja sadetta ja puhdasta ilmaa ja vapaita radikaaleja ja ties mitä hippionnellisuusyhdisteitä tunkee sisuksiin sellaiset määrät, että se ei voi olla vaikuttamatta muuten kuin mielialaa kohottavasti.

Toiseksi saa liikuntaa. Tosin se voi olla kummallista pyllistämistä ja kyykkimistä ja kurottamista ja taivuttamista ja muuta outoilua. Ja ruohonleikkuu on parempaa kuin mikään kuntosalimeininki! Tuosta tulikin mieleeni, että pitäiskö ehdottaa Motivukselle, että se ottaisi ohjelmistoonsa tunnin nimeltä "Body&Mind&Ruohonleikkuu".

Henkisesti puutarhastelu on pelkkää plussaa ja bonusta ja etuohjelmaa. Siinä on jatkuvasti läsnä luovuus, itsenäinen tekeminen, kasvun seuraaminen, onnistumisen (ja epäonnistumisen) elämykset, kauneuden kokeminen, luopumisen opettelu ja niin edelleen aivan loputtomasti äärettömiin ja siitäkin peremmälle.

Onko puutarhanhoito sitten niin halpaa, on eri asia.

MarjisXmasCal avautuu!

2011-12-02T19:56:00.001+02:00

Nyt kun netti ja FB on ihan täynnä joulukalentereita niin mä kans! Ta-da-daa, juuri nyt tässä avaruuden aikaikkunassa avautuu puutarha-aiheinen joulunodotuskalenteri MarjisXmasCal.

Aloitetaan kaukaa ja komiasti, päivän ajatus tulee Cicerolta:

Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään.

Puutarha ja kirjat ovat kuin kaksi marjaa. Täynnä tapahtumarikasta elämää ja yllätyksiä. Ne myös noudattavat Aristoteleen Runousopin peruskaavaa: niissä on alkukohta, keskikohta ja loppu. Alussa on nuppuja ja viattomia päähenkilöitä, jotka eivät tiedä tuon taivaallista tulevista kohtaloistaan. Sitten alkaa kasvu ja rytinä, juoni vie mukanaan vastaansanomattomasti vierivän virran lailla, kasvit ovat kauneimmassa loistossaan ja elämä niin puutarhassa kuin kirjan sivuillakin on niin väkevää, että se nostaa ihokarvat törröllensä. Sitten tulee ilta, asiat lutviutuvat jonkinlaiseen ratkaisuun, on aika karistaa lehdet ja nukahtaa. Kirjan kannet suljetaan, puutarha vajoaa lumen alle herätäkseen taas seuraavana keväänä uuteen loistoon. Parhaassa tapauksessa kirjailijaltakin tulee taas uusi teos.

Puutarha ja kirjakokoelma avaavat aina uusia ihmettelyn aiheita opettaessaan kauniita ja raakoja elämän lakeja.

Omistan puutarhan ja kirjakokoelman. Eikä minulta mitään puutu.

Vihapuhetta puutarhassa

2011-09-20T10:39:00.000+03:00

Poliittisesti korrekti kielenkäyttö on edennyt jo puutarhaan ja sen asujaimistoon saakka. Vihapuhe ja halveksivaksi tarkoitetut ilmaisut ovat pannassa myös omalla istutuspläntillä.

Ennen vanhaan puhuttiin ihan estoitta kääpiöomenapuista. Kerrassaan sopimatonta! Nykyisin pidetään kieli keskellä suuta ja käytetään termiä "hillittykasvuinen omenapuu".

Rikkaruohokin on rotuvihaa lietsova termi. Monet "rikkaruohot" ovat terveellisiä ja ravintorikkaita kasveja, esim. nokkkonen, voikukka ja vuohenputki. Ja ovathan "rikkaruohot" kauniitakin, voikukkakin on valtaisan energinen ja iloinen keltapläjäys.

"Rikkaruoho" on vain kasvi, joka elää elämäänsä parhaalla osaamallaan tavalla, mutta puutarhurin mielestä väärässä paikassa. "Rikkaruohot" muuttavat aktiivisesti paremmille asuinmaille, ravinteikkaaseempaan multaan, virvoittavien kasteluvesien äärelle. Mikäs sen luonnollisempaa elämässä?

Aikavääristymä nimeltään juhannus

2011-08-24T11:22:00.001+03:00

Huomasin taas kerran, että jollei puutarhassa saa jotakin aikomaansa puuhaa tehtyä ennen juhannusta, niin sitten asian voi suosiolla siltä kesältä unohtaa. Puutarhaelämässä vallitsee ihmeellinen aikavääristymä: juhannukseksi on saatava koko maailma valmiiksi. Sama on tietty työelämässäkin, mutta siellä hommat jatkuu samalla turbovauhdilla heti loman jälkeisestä ensimmäisestä aamusta lähtien.

Mutta puutarha-aktiivisuus lopahtaa juhannukseen ja sillä siisti. Esimerkiksi nyt en ehtinyt ennen juhannusta ostaa yhden yhtäkään amppelia vaikka kesää olisi ollut jäljellä vielä monta kuukautta. Niinkuin nyt siinä ajassa ei olisi voinut ostaa vaikka kymmentä uutta amppelia, mutta ei, sehän oli jo ihan myöhäistä siltä kesältä. Vaikka juhannuksestahan alkaa vasta lomat ja se paras aika puutarhasta nauttimiselle.

Alkukesä on kaiken uuden rakentamista, hommaamista, ahkeroimista. Juhannuksen jälkeen alkaa ylläpito- ja leppoistusvaihe, kunnon downshiftaus sanan varsinaisessa merkityksesä.

Puutarhamyymälöissähän tämä on ollut tiedossa aina. Toukokuussa ja kesäkuussa ihmiset (myös minä) ostavat hullun lailla kaikkea kallista roinaa puutarhaansa. Juhannuksen jälkeen voi aivan hyvin alkaa vaikka puutarhakalusteiden ale, eihän ne enää ketään kiinnosta, meni jo, so last season.

Onneksi ehdin jo toukokuussa tehdä puutarhaani ainoan uudistukseni eli hommasin pari viljelylaatikkoa salaateille ja yrteille. Kärhön hankkiminen jäi vain puheeksi - tänäkin kesänä. Samoin kävi köynnösruusun ja runkoruusun. Pensasaidan aukon istuttamista yritin tässä kuussa, mutta kivikovan savimaan kaivaminen 4 m pituus x 50 cm leveys x 50 cm syvyys oli liian iso pala haukattavaksi. Jätän sen keväälle - taas.

Eli kovasti on jo agendalla hommaa ensi huhti-, touko- ja kesäkuuksi! Talvella keksin vielä loputtomasti lisää, joten ei se taidakaan olla ihme, että jo juhannuksesta haluaa vaihtaa lepovaihteelle.

PS. Blogin päivittämättä jättäminen loman aikana johtui vaan Bloggerista ja huonosta nettiyhteydestä, jotka eivät enää ole puheväleissä. Sorry! Nyt taas töissä ja nettiyhteys pelaa.

Väärennetty herkku

2011-07-29T18:14:00.000+03:00

Jos saisin auringonpistoksen ja julkaisisin keittokirjan "Chez Minna&Otto", niin teos olisi ohuttakin ohuempi, mutta sen harvat reseptit sitäkin maittavampia. Kuten tämäkin ruokalaji, jonka kaikki kolme perusainesosaa olen vaihtanut ja silti lopputolos on nami-nami.

Normaalisti pesto tehdään basilikasta. Mutta basilikahan mulla Marjiksessa ei selviä ilman kasvihuonetta, joten raaka-aineeksi on valittava jotakin muuta runsaasti rönsyilevää. Kuten minttua – sitä piisaa niin älyttömästi, että aina kun revin taimia irti ja heitän kompostiin, sieltä tulee joka avauskerralla ihana mintun tuoksahdus.

Sitten pestoon käytetään parmesaanijuustoa, jonka olen vaihtanut mustaan emmentaalia.

Koska ruoassa pitää olla sekä makua että rakennetta, olen vaihtanut kolmannen perusraaka-aineen pinjansiemenet mantelirouheeksi, koska alkuperäisissä pinjansiemenissähän ei ole ei makua eikä rakennetta.

Minttupeston teko käy näin helposti: poimitaan runsaskätisesti minttua ja pilpotaan sitä jo vähän valmiiksi, lykätään minttu tehosekoittimeen oliiviöljyn, emmentalraasteen ja mantelirouheen kanssa, haetaan kasvimaalta vähän valkosipulia mausteeksi ja sitten vain wrum-wrum. Pesto on itsessään niin hyvää, että se kantaa syödä mauttomien lisäkkeiden, kuten juuri vesikeksien kanssa. Nam!

Punainen heinäkuu

2011-07-29T18:09:00.001+03:00

Punainen on energian, veren, hehkun ja tuskan väri. Voiton väri. Kapinan väri. Kaikkea sitä se on myös puutarhan heinäkuussa.

Heinäkuussa näen pelkkää punaista, koska puutarhani on täynnä punaisia marjoja. Olen vadelmaorjana ja poimin niitä monta tuntia joka toinen päivä saaden käsivarteni täyteen raapimisjälkiä ja joskus jopa verta. Punainen on täynnä aggressiota ja kapinaa, ihan kuin minun vadelman poimiminenkin. Rakastan ja vihaan yhtä aikaa.

Punainen on voiman väri. Heinäkuussa puutarha näyttää todellisen voimansa, vaalimenestyksensä ja massojen tuen. Punainen jyrää valtavalla volyymillä jättäen hälytysvärillään muut varjoon.

Punainen herättää huomiota ja huutaa ympäristöön ”Huomaa minut”. Kiitos kiitos, huomaan kyllä, enhän voi olla näkemättä räikeää esiintuloasi.

Olisiko punainen myös itsensä löytämisen ja ilmaisemisen symboli? Heinäkuussa puutarha on jo ehtinyt suomalaisen kesän ja kasvukauden alkuiltaan - keski-ikään tai ainakin ruuhkavuosien lopulle. Ulkopuolisia virikkeitä kuten pölyttäjiä ei enää paljon etsiskellä vaan nyt nautitaan omasta täydestä kukinnosta ja hyvin menestyvistä jälkeläisistä, kuten onnistuneesta marjasadosta.

Punainen on käskemisen väri. Liikennevaloissa se sanoo, että älä etene; puutarhassa, että poimi minut nyt heti tällä sekunnilla. Ehkä se liittyy myös jakamiseen ja kommunismin perimmäiseen ideologiaan. Punaisia marjoja tulee niin paljon, ettei niitä voi syödä yksin vaan veljellisesi jakaa, jakaa, jakaa… Sanotaanhan raamatussakin, että iloista antajaa jumala rakastaa. Väristä ei kyllä raamatussa puhuta mitään...

Tänä vuonna sain ekan kerran kunnolla kirsikoita. Jännittävä uusi elämys.

Punaiset viinimarjat on suojattu rastasverkoilla.

Värimintulla on vähän bad hair day...

Liljojen punapäällikkö.

Ruusu on ruusu on ruusu on ruusu ja ruusu on Europanea.

Saksalaisten hääyö tiibetiläisittäin

2011-07-21T18:30:00.003+03:00

Tiibetiläiseen viiteen riittiin kuuluu se, että päivittäin pyöritään dervissimäisesti myötäpäivää ympäri ja ympäri ja ympäri ja se kuulemmaa tasapainottaa ihmistä ja lisää kehotietoisuutta. Mutta entäs kun sitä tekee kerran viikossa puutarhassa kolisevan koneen kanssa tunnin kerrallaan? Mitähän ihmeen iloa siitä keksisi muuta kuin sen, että ruohon leikkuu on nopein ja helpoin face lift, joka saa puutarhan näyttämään tosi hyvältä ja hoideltulta.

Saakohan tän sanoa ääneen, mutta näin se kuitenkin on: Ruohon leikkuu on tylsää. Siinä ei voi edes samalla kuunnella Yle Puhetta ja sivistää itseään, kuten voikukkia raivatessa tai vadelmia poimiessa.

Mistä uutta hehkua väljähtyneeseen ruohonleikkuusuhteeseeni? Olen aloittanut leikkaamisen eri kohdasta kuin ennen. Olen ajanutkin eri suuntaan kuin ennen. En ole ajanut ympyrää, vaan ylös-alas-ylös-alas. En ajakaan koko nurmikkoa kerralla, vaan kone on jatkuvasti esillä ja siihen voi tarttua vaikka vain hetkeksi kerrallaan.

Olen ajaessani kerrannut Pohjanmaan jokia (pyhä, kala, siika…), Raamatun kirjeitä (room-ko-ka-essil…), saksalaista hääyötä (an, auf, hinter…), englannin epäsäännöllisiä verbejä, äitini sisaruksia ikäjärjestyksessä (Toivo, Tellervo, Annikki…), olen kehitellyt omia K/S-tarinoita, muistellut tv-sarjojen henkilöitä vuosien takaa (Merilinjan Danielia ei voita lähes muut kuin James Kirk)…

Olen lohdutellut itseäni, kuinka monta kaloria tässäkin tunnin työntämisessä häviää vyötäröltäni ja että saan tehdä liikuntaharjoituksen ulkona omassa puutarhassani ja aivan maksutta. Olen jopa harkinnut jalkapainojen ostamista, jotta harjoituksesta tulisi vielä tehokkaampi. Mutta tulisiko siitä myös ankeampi, olisin kuin vankilan pihalla pallo jalassa kävelemässä ympyrää?

Olen ajatellut ruohonleikkuutakin kärsivällisyysharjoituksena, kuten astangajoogan kymmentä aurinkotervehdystä. Mitään ihanaa ei saa, ennen kuin on ensin kärsinyt. Ikävä kyllä tallainen luterilainen työmoraali pitää enemmän kuin täydellisesti paikkaansa puutarhatyössä, vaikka omassa elämässäni alan kyllä kallistua siihen suuntaa, ettei onnea tarvitse ansaita, vaan se vaan on.

Ruoho on aina leikattava eikä ole mitään uutta auringon alla ja siimaleikkurin kolina on kuin kärpäsen surinaa korvissani. Show must go on.

Raspberry Rebel eli Vadelmakapinallinen

2011-07-21T18:28:00.002+03:00

Joka kesä olen pari kolme viikkoa vadelmavankina Marjiksessa. Vadelmat määräävät elämääni ja tekemisiäni ja menemisiäni ja ajatuksiani. Tämä on silkkaa puutarhakidutusta! Onkohan olemassa puutarha-Amnestyä? Jos kerran puutarhatonttujakin vapautetaan takaisin luontoon, niin miksei sitten puutarhureitakin?

Henkis-fyysinen vadelmavankila syntyy näin: Vadelmat kypsyvät, niitä on poimittava joka toinen päivä, huippusesongin aikana keräämiseen kuluu yli kolme tuntia, sitten vadelmat on pakattava rasioihin ja ne on pakko heti viedä kaupunkiin pakkaseen.

Tänä kesänä olen yrittänyt katkaista kahleitani ja kapinoinut. Kumpi mun elämästä oikein määrää, minä vai vadelmat?

Olen viivyttänyt poimintaa kolmanteen päivään (ei hyvä, monet ehtii jo ylikypsäksi). Olen pakannut vadelmat rasioiden sijasta pusseihin (muussaantuvat rumemman näköisiksi). Olen pakastanut vadelmat mökkipakastimeeni ja vien marjat kaupunkiin vain joka toisen keruukerran jälkeen (ei hyvä, koska pakastetut marjat joutuvat olemaan puolisen tuntia lämpimällä matkalla).

Koen yhtäaikaista syyllisyyttä ja vapautta. Tunnen itseni epäkelvoksi puutarhuriksi, joka ei hoida sadonkorjuuvelvollisuuksiaan kellon kaltaisella täsmällisyydellä. Samalla olen onnellisempi saadessani itsekin päättää elämästäni, enkä vain kellokorttimaisella asenteella ole puutarhani orja.

Ehkä tämä kapinallisuus jo ensi vuonna helpottaa, kun nyt harjoittelen ahkerasti. Tänään muuten poimin vadelmia 2,5 kiloa ja aikaa kului 2,5 tuntia. Vadelmavene hoi, mahtuisiko yksi pakolainen kyytiin?

Wiher-Omena-Winkki

2011-07-21T18:23:00.002+03:00

Puutarhassani on peräti viisi omenapuuta, mikä on tietenkin aivan liikaa. Omenista eroon pääseminen on taidetta, johon tarvitaan paljon omenapuittomia työkavereita, Marjiksen ohikulkijoita, iso komposti ja loputon varasto pienempitehoisia metkuja.

Omenapuistani Paratiisi on kaunis kukkiessaan, tarpeellinen tuomaan varjoa patiolle ja talvella siihen laitetaan ulkovalot. Sen omenat vaan on kerrassaan kelvottomia, joten niiden tie vie suoraan puun alta kompostiin. Mutta jo parin vuoden ajan olen vetänyt mutkat suoriksi ja Wiher-Winkkini kuuluukin näin:

Omenien on turha antaa kasvaa isoiksi viemään tilaa kompostista, vaan ne on parasta poimia oliivin kokoisena ja heittää ne jo silloin kompostin syövereihin.

Winkkinen saattaa kuulostaa äärimmäiseltä tuhlaukselta, mutta ei se sitä ole, vaan kyseessä on rationaalinen ajan ja vaivan säästö ja järkevä tilan käyttö. Ei omenat tästä maailmasta lopu, eikä Marjiksesta, eikä Suomestakaan. Ja omenahan johdatti meidät synnin tielle ja Aatamin aikoina, joten kompostiin vaan kaikki turhat omenan poikaset.

Isän tähti

2011-07-15T15:42:00.002+03:00

Puutarhatarinoiden toimitus on ollut kesälomalla kotona Etelä-Pohjanmaalla ja senpä takia esittelyvuorossa ei olekaan Marjiksen tähti vaan Alavuden ja isän ja äitin tähti (joka olen tietysti minä ;-)). Heti seuraava tähti onkin sitten puutarhamme paraatipaikalla pasteeraava ruusupenkki. Ylväänä kruunustaan hallitsee Queen Elizabeth ja Europeanat ovat toinen toistaan kukoistavampi kunniakaarti.

Isä hoitaa ja hellii ruusupenkkiään paremmin kuin minä ikinä. Pari viikkoa sitten isä kysyi puhelimessa, oliko mun ruusuissa kirvoja. Kirvoja??? Kuuluuko puutarhurin velvollisuuksiini konttia ruusupenkissä ja jahdata kirvoja??? En tiedä tänä päivänäkään, onko ruusuissani kirvoja, mutta tiedän, että isälläpäs ei enää ole. Niitä on ruiskutettu kirvakarkottajalla kahdesti, viikon välein, juuri kuten ruusulääkäri määrää.

Isä tukee heikkoja ruusuja, jotka eivät jaksa pysyä pystyssä. Isä kastelee ruusut säännöllisesti ja tarkkailee mullan kosteutta. Isä antaa kesällä ruusuravinteita, elokuussa syyslannoitetta ja keväällä kevätlannoitetta. Syksyllä tai keväällä isä leikkaa ruusut oikean mittaisiksi. Talveksi isä suojaa ruusut, jos tarpeen. Viikon aikana olen nähnyt äitin yhdesti kykkivän Europeana-penkissä nyppimässä rikkaruohoja ja olen kahdesti kuullut isän haranneen tätä samaista penkkiä.

Mulla on vielä paljon oppimista ruusujen hoidosta enkä ole ollenkaan aikuisten oikeesti saletti, riittääkö siihen yksi elämä.

Europeana on voimakas ja ryhdikäs epeli, ruusujen aatelia. Se kukkii tästä heinäkuun alusta ihan lumen tuloon saakka. Kerrottu kukka on aito ja oikea ruusunpunainen, aavistuksen siniseen vivahtava. Kukinto säilyttää vielä ryytyessäänkin arvokkuutensa ja aristokraattisen upeasti se rypistyy ja harventuu ja tiputtelee tuoksuvat lehtensä.

Äitin ja isän ja mun lempiruusuksi Europeana tuli jo vuonna -76 kun Alavuden talomme on rakennettu. Siihen aikaan erittäin harvinainen ja jumalattoman kallis puutarhasuunnittelija määräsi juuri tämän lajikkeen olohuoneen näköalaikkunan alle. Olipas fiksu tyyppi, sille voisi lähettää vaikka ruusuja!

PS. Lomaileva Puutarhatarinat kärsii nyt loputtomista nettiongelmista, joten pahoittelut päivitysten vähäisyydestä.

Valkoinen kesäkuu

2011-06-26T18:12:00.001+03:00

Jos kesäkuun puutarhalla on joku väri, niin se on ehdottomasti valkoinen. Yö yön jälkeen on entistä pitempi ja valkoisempi ja nautittavampi. Satumaa ei ole tarua, vaan se on hipaisuetäisyydellä, ihan melkein lähes saavutettavissa.

Kesäkuussa hehkuu odotus. Onni on koko ajan läsnä, mutta kohtsillään se on vieläkin täydellisempi. Päivistä kauneimmat ovat vielä kokematta. Odotus maksimoituu, jokainen päivä puutarhassa on eilistä ihanampi: malvat avautuvat, liljoista kuoriutuu upeita kuningattaria, ruusut puhkeavat, taimet tunkeutuvat mullasta.

Valkoinen on viattomuuden väri. Viattomuus kestää vielä hetken ennen kuin show must go tavalla, joka on käsikirjoitettu ensimmäisestä alkulimasta lähtien. Kesäkuun alussa omenapuu pukeutuu valkoiseen vaahtoon ja hohtaa pimeässä kauneimman morsiamen lailla, toivoa täynnä. Kuun lopulla on jo toisin: ison oliivin kokoiset pallukat oksissa kertovat, että kohtalo on täytetty, elämän kulku sinetöity.

Valkoinen kuvastaa puhtautta ja raikkautta. Se antaa tilaa. Valkoisten kukkien vihreät lehdet sykkivät väriään entistä syvemmin ja valkoisen kukan vaaleanpunainen vieruskaveri näyttää vieläkin suloisemmalta. Valkoiset kukat ovat kesäyön majakoita, koko päivän valoa kerättyään ne lahjoittavat sitä yössä liihottelijoille, hedelmöittäjillensä.

Juhannuksena valkoisuus loppuu. Kesä loppuu. Maailma on saatu valmiiksi niin töissä kuin puutarhassakin. Odotus päättyy ja mitään isoja projekteja ei enää tänä kesänä aloiteta. Samoin kuin sodassa liehutetaan valkoista lippua antautumisen merkiksi, myös puutarha antautuu. Odotus ja viattomuus ovat ohi. Puutarhan keski-ikä lähestyy.

Lehtosinilatva on upea kesäkuun valkoinen kukkija, nimestään huolimatta.

Sininen ja valkoinen, värit ovat vapuden - siis kesäkuun. Päivänkakkara on käsittämättämän valloitushaluinen kukka, revin sitä pois puutarhastani vaikka kuinka monta sylillistä. Silti sitä riittää.

Valkoinen pelargonia jaksaa säilyttää uskonsa ihan lokakuulle asti.

Nurmikkoni ei ole vihreä, se on valkoinen. Siitä pitävät huolen tämä Bellis eli Kaunokainen ja ystävänsä apila.

Kesäkuun valkoisista kukkijoista yksi kauneimmista on iiris. Sinistä ja kermanvalkoista isoa kauneutta riitttää!

Akileija, tuo kaunein. Näiden lisäksi puutarhassani on vaikka mitä valkoisia kuten vaikka digitalis, vuohenputki ja peruna. Marjiksen kesäkuun valkoisia tähtiä kaikki.

Hevonen vai etninen vähemmistö vai joulupukki vai...

2011-06-21T09:32:00.001+03:00

Jotkut kasvit ovat puutarhassani vain siitä syystä, että ne tuovat mieleen lapsuuteni. Siksi pihassani esimerkiksi (yrittää) kasvaa hopeapensas. Muistan, kun kerran neli-viisivuotiaana otin äitin kanssa aurinkoa meidän Niinimaan punamultakoulun kuumalla seinustalla hopeapensaan takana. Äitillä oli jonkinlaiset bikinit (?) yllään eikä hän halunnut kenenkään vieraan yllättävän häntä siinä asussa. Niinpä joka kerta äänen kuullessaan äiti pomppasi pystyyn ja minusta se oli tosi outoa. Niinpä otin asian rohkeasti puheeksi ja kysyin: Äiti pelkääkkö sä joulupukkia?

Niinimaalla kasvoi myös tämä töyhtöpää, jonka yksimielinen raati I, me and myself valitsi viikon 25 Marjiksen tähdeksi. Kuten kuvastakin näkyy, kyseessä on Suomentatar (Aconogonon x fennicum).

Tatar röyhyää isosti puuladon nurkalla. Sinne se kuuluukin, koska se vie valtavasti tilaa ja on kaunis vain tämän pienen röyhähdyshetkensä. Muuten se on hyvin vaatimaton - jotenkin hyvin maalainen ja vanhanaikainen, perinteinen menneen ajan muistomerkki.

Nimikin on kuin kansakoulun aapisesta. Suomentatar-nimestä minulle tulee ihan ekana mielleyhtymä hevoseen. Sehän kuulostaa ihan perussuomenhevoselta (ei persu vaan oikea perus-!) joka vetäisi auraa jossakin eteläisessä Hämeessä, Toukolan kylässä. Sellainen vaaleanruskea leveä ja voimakas kanta-astuja, työjuhta, valkoinen läikkä otsassa.

Seuraava mielleyhtämä Suomentatarista on tietenkin ihka oikeat Suomen tataarit. Googlen mukaan ensimmäiset tataariperheet saapuivat Venäjältä Suomeen kauppiaiksi Suomen sodan 1808-1809 jälkeen ja nykyään heitä on Suomessa noin 900. Mäkin tunnen etäisesti yhden, kovin kauniin naisen.

Mutta kaunishan on tämäkin puutarha-tatarini ja onpa se päässyt vielä itseäänkin kauniimpaan seuraan, naapurin Irjalta saadun pionin aveciksi:

V niin kuin Vesi

2011-06-20T14:50:00.000+03:00

Puutarha-aakkonen V on viime viikon sateiden kunniaksi ehdottomasti VESI tuo Aqua vita, elämän eliksiiri, vanhin voitehista.

Kasveille kaikkein tärkeintä ovat maaperä ja vesi ja valo. Kuten hyvin tunnettu puutarha-Martta meille vähän aikaa sitten luennoi, hän ei ole koskaan nähnyt kasveja, jotka olisivat kuolleet kaupasta ostettujen lannotteiden puutteeseen, mutta veden ja valon puutteeeseen on moni kasvi kupsahtanut. Silti ihmiset ostavat turhanpäiväisiä lannoitteita aivan hullun lailla ja onhan se ymmärrettävää: vettä ja valoa ei voi myydä mutta lannoitteita saa kivasti designatuissa purkeissa, halusi sitten 250 g tai vaikka 25 kiloa.

Vesi on saanut alkukesän puutarhani kukoistamaan. Vettä on tullut niin perusteellisesti, ettei se ole ollut pelkkää pintakastelua, vaan maaperä on saanut kaivattua kosteutta laajalti ja syvälti. Puutarhaguruthan sanovatkin, että sateella on aivan erityisen hyvä kastella. Niin isänikin tekee.

Sateen jälkeen monet puutarhatyöt, esim. rikkaruohojen kitkeminen, on aivan lasten leikkiä. Juuret irtoavat helposti pienellä nykäisyllä, kun helteellä mikään kuokkien ja talikkojenkaan voima ei riitä niitä irrottamaan. Muutenkin puutarhassa pieni vesisade ei ole mikään työnteon este, eikä tarvi olla edes masokistisesti suuntautunut nauttiessaan pienestä tihkusta. Kyllä kesä kuivaa.

Letkukastelua inhoan, mutta pakkohan sitäkin on välillä harrastaa, tietysti joko kukonlaulun aikaan tai iltamyöhäisellä. Se on rankkaa puuhaa, sillä vettähän ei heitellä kuin entinen renkipoika ojanpientareella, vaan vesi on ohjattava kasvin juurille. Niinpä tämäkin puutarhatyö on sitä samaa kyykistelyn kyykistelyä.

Mikään letkukastelu ei saa aikaan yhtä ihanaa tuoksua kuin mitä sade kirvoittaa puutarhasta. Äsken kun syreenit olivat parhaimmillaan, oli Marjiksen läpi ajaminen suurta nenän juhlaa.

Joten sateet saa jatkua, puutarha kiittää. Mieluusti kyllä öisin ja pitkään ja hartaasti. Viikonloppuna ei sillä yösateellakaan olisi niin väliä.

U niin kuin Unikko

2011-06-16T13:09:00.001+03:00

Puutarha-aakkosissa ollaan jo U:ssa asti ja sehän tarkoittaa tietenkin Unelmaa. Yksi iäti toteutumaton unelma puutarhassani on Unikko (Papaver).

Unikko on juovuttavan kaunis. Sen syntyminen karvaisesta kohdusta on kiihottava jännitysnäytelmä: Ensin pörhelö pallukka, johon ratkeaa pieni repeämä, sitten isompi, kohta se ylipaisuneena ei enää millään mahdu lehtiensä sisälle ja jonain aamuna aivan yllätten unikko onkin antautunut tälle maailmalle ja se haukkoo happea ja imee aurinkoa jumalaisella elämännälällä.

Hennon varren päässä unikko huojuu kuin vastasyntynyt varsa ohuilla jaloillaan tai teinityttö ekoilla korkkareillaan. Ja elämä on rankkaa! Inhottava tuuli tuivertaa ja sade piiskaa lakoon pientä unikonpoikasta. Jos niistä selvitään, niin unikkokin on vain kasvi, sekin rupsahtaa. Sulous häviää, kiinteys katoaa, maa viehättää ja vetää puoleensa. Rappeutuessaan unikko on intensiivinen – kaiken sen herkkyyden kuihtuminen saa ajattelemaan elämän rajallisuutta ja kaikkia niitä asioita, joita olisi pitänyt tehdä, sanoja joita olisi pitänyt sanoa, mahdollisuuksia joihin olisi pitänyt tarttua.

Ja miksi unikko on minulle pelkkä unelma? Siksi, että yritykseni kasvattaa unikkoa ovat aina julmasti epäonnistuneet. Yllä kuvaamani Idänunikko ei idä. Siperianunikko, vaikka perenna onkin, kestää tuskin yhtä kesää puutarhassani. Unikot kukkivat vain mökin sisällä Marimekon pussilakanoissa ja tyynyliinoissa.

Ehkä jotkut asiat elämässä on tarkoitettu vain unelmiksi.

Vai onko?

Mökki ja Pelakuu

2011-06-14T09:48:00.002+03:00

Sarjassamme siirtolapuutarhakirjoja on nyt luettu toinen uutuus Stiina Kiiveri: Mökki ja Pelakuu WSOY 2011. Määritelmäksi kirjalle sopisi "elämyksellinen tieto/lifestyle-kirja", joka vinkkiensä puolesta sopisi (ehkä) kenelle tahansa tarhurille.

Kirjan rakenne näyttää ammattimaisen toimittajamaiselta. Siirtolapuutarhassa vaelletaan keväästä syksyyn. Jokainen luku alkaa Katsauksella, jossa kerrotaan siirtolapuutarhojen elämästä, historiasta ja käytännöistä. Kylässä-osioissa vieraillaan mukavissa mökeissä, Kädenjälki-osioissa askarrellaan ja Kasvien mailla jakaa vihertietoutta.

Satunnainen lukija saa siirtolapuutarhasta suht konkreettisen kuvan. Infoissa jaksetaan muistuttaa kaiken kivan lisäksi myös rakennelmien lupakäytännöistä ja harmaiden vesien käsittelyistä. Kaikki kirjan siirtolapuutarhurit ovat taas niin avoimia ja ystävällisiä ja valmiita jakamaan satonsa satunnaisille ohikulkijoillekin... LOL. Mutta ehkä tekijä on silti kuitenkin kuunnellut haastateltavien sivulauseitakin, kun hän huomauttaa, että lähekkäin asuminen voi koetella hermojakin. Mikä paratiisi se olisi, jos käärmeet puuttuisivat?

Opin kirjasta, miten tehdään perhosbaari ja että saippuankin voisi huovuttaa ja miten elävän pajuaidan voisi istuttaa, jos sellaisen haluaisin. Tai että nokkosessa on kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa.

Marjaniemen siirtolapuutarha on tapansa mukaan taas hyvin framilla. Saunajuttu ja -kuvat on meiltä, samoin yksi haastattelukin. Myös Marjaniemen historiakatsaus on otettu mukaan kuvaamaan siirtolapuutarhojen yleistä kehitystä. (Ja onpa munkin nimi mukana lähdeluettelossa meidän 60-vuotiskirjan toimittajana.)

Siina Kiiveri ja Ilkka Falck eivät kumpikaan ole siirtolapuutarhureita vaan innostus kirjojen tekemiseen on varmaan syntynyt tuttujen luona vierailuilla. Ehkä hyvä niin. Aito siirtolapuutarhuri voisi olla sokeampi aiheelleen ja ympäristölleen ja juntata omaa näkemystään voimakkaammin läpi. Niinpä lupaan tässä nyt pyhästi käsi pionilla: en koskaan aio kirjoittaa omaa siirtolapuutarhakirjaa!

"Ihan kissamainen"

2011-06-10T19:14:00.001+03:00

Esitellessäni sisarelleni tätä Marjiksen tähteä vko 23, hänen kommenttinsa oli "Onpa kaunis! Ihan kissamainen."

En olisi itse kyllä ikinä keksinyt kutsua tätä tähtöstä "kissamaiseksi", mutta tarkemmin katsoen on siinä kyllä jotakin kissaa. Sellaista pehmeyttä ja karvamaisuutta ja käpälämäisyyttä. Väri on tiilenpunaista poltettua oranssia. Vähän rusehtavampi väri, niin tämän kasvin kissarotu olisi abessinialainen tai somali. Kyseessähän on näyttävä alkukesän kukkija Idänruusujuuri (Rhodiola kirilowii).

Googlettamalla löytyy lisäravinne Ruusujuuri, joka lisää energiaa ja parantaa keskittymis- ja suoriutumiskykyä sekä harmoniaa. Mainoksen mukaan se on tehokastakin, vaikuttaa jo 30 minuutissa! Eikä tässä vielä kaikki: Ruusujuuri on myös luonnollinen afrodiasiakumi, joka lisää seksuaalista halukkuutta.

Eli kyllä puutarhani Idänruusujuuri on ehdottoman kissamainen: mikäs sen energisempi, keskittyneempi ja harmonisempi kuin kissa. Ja seksuaalista halukkuuttakin kissuilla olisi vaikka muille jakaa, ellei ikävät omistajat haluasi kissoilta nipsautettavan kaikkia kivoja elimiä pois kuleksimasta.

Torilla tavataan

2011-06-09T14:14:00.004+03:00

Kesäkukkani ostan aina Hakaniemen torilta. Se on kasvitarjonnaltaan laadukas, sopivasti matkan varrella ja siellä huokuu menneen ajan kodikas tunnelma.

Tänä aamuna puoli yhdeksältä pomppasin metrosta ulos Hakiksessa. Aurinko paistoi täpöllä, teltat olivat täynnä tyytyväisiä työhön matkaavia kahvittelijoita ja kaikkialla huokui asfaltinkuuma KAUPUNKIKESÄ.Vihanneskojuissa suomalainen Timo maksoi enää 6 € kilo ja tomaatteja sai 2,5 €:lla ja esteettisesti vähemmän onnistuneita jopa euroa halvemmalla.

Kukkamyyjien valikoimat olivat kuin maalauksesta. Halusin ostaa kaikki kasvit ja tehdä omasta pihastani kesäkukkameren, jonka yllä häälyisi amppelihaaremi!

Oma ehdoton kesissuosikkini on kerrottu petunia. Kuka enää tyytyy tavalliseen petuniaan nautittuaan kerrotun petunian moninkertaisesta lumosta? Vakiomyyjäni vain kysyi, että montakos laitetaan – hän tiesi tasan tarkkaan, mitä himoitsin.

Aamun onnekkain sattuma oli ruusupavut. Viikonloppuna näin puutarhamyymälässä ruusupavun taimia 3,90 € kpl ja ajattelin, että tämän kesän köynnöspenkki vie minut perikatoon. Mutta Hakanimestä sainkin 8 taimea 4 €:lla! Ja ne olivat vahvan valppaita taimia, kooltaan samoja kuin puutarhamyymälässä. Hinnoittelu on taitolaji, jonka saloja en kyllä koskaan ymmärrä...

Vielä pari yrttiä kassiin ja sitten vaikea päätös: töihin vai kahville? No Kahvisiskoihin sumpille tietty! Naapuripöydässä keskusteltiin kesälomasuunnitelmista, toisessa pöydässä ratkottiin kymmentä kysymystä, kolmannessa rakastavaiset söivät samalta puurolautaselta.

Voiko työpäivä enää paremmin alkaa?

Pieniä puutarhaunelmia

2011-06-06T11:05:00.006+03:00

Siirtolapuutarhat ovat lähiruoan, luomun ja kaikenlaisen vihreilyn takia suositumpia kuin koskaan. Niinpä aiheesta on puolen vuoden sisällä julkaistu peräti kaksi kirjaa: Ilkka Falck "Pieniä puutarhaunelmia" (Otava 2010) ja Stiina Kiiveri "Mökki ja pelakuu".

Aloitan lukemisen Falkin pienistä puutarhaunelmista. Vai pitäisikö sanoa "katselemisen" sillä kirja on aikakauslehtimäinen kuvakollaasi, jossa on sidosteena mukavaa jutustelua puutarhasta ja omistajista sekä pakkopullamaiset ruokareseptit.

Eiler Forsiuksen ottamat kuvat ovat suloisia. On kesä kukkeimmillaan, puutarha on siistitty, omistajat herkuttelevat ulkoilmassa vieraittensa kanssa ja mökit ovat kuin satukirjasta. Jo kansikuva puutarhassa sijaisevasta helmalakanaisesta sängystä ja siinä kellottavasta valkoisesta villakoirasta saa viattoman lukijan lääpälleen, että mäkin haluun heti tommosen idyllin! Siirtolapuutarhat ovat ihan paratiisista seuraavia paikkoja tämän pikkukirjasen kuvausten mukaan.

Kirjan mökit on vanhoja tai kertaalleen remontoituja ja sisustettu vanhoilla kirppislöydöillä tai perintötavaroilla. Voi sitä mielikuvituksellisuutta ja tavaran mahduttamista pikkuriikkisiin tiloihin! Mukavan poikkeuksen kirjaan tuo viimeinen mökkiesittely, jossa mökki on vain pari vuotta vanha ja vastaa siis paremmin tätä nykyistä uudisrakennusbuumia siirtolapuutarhoissa.

Tekstit ovat kivoja, mutta peräkkäin luettuina puuduttavia. Kun samasta aiheesta kertoo kymmenisen kertaa peräkkäin, ei toistoa voi välttää (tiedän itsekin kirjoittajana tämän ongelman vallan hyvin). Pari juttua luettuaan voi jo skipata tekstin ja keskittyä vain kuviin.

Reseptien mukaan ottamista kirjaan pidän turhana. Oraalisen hedonismin aikakautena ruokaa tungetaan joka tuutista pakkosyöttönä kuin ranskalaisille hanhille ennen jouluteurastusta. Ainut syy, minkä keksin reseptien mukaanottamiseen on kirjoittajien toive, että niiden takia tähän katselukirjaan palattaisiin toisenkin kerran. Kirjan jutuista jokainen yksinään olisi kelvollinen sisustus-, puutarha- tai ruokalehden juttu ja sinne aikakauslehteenhän nuo reseptit sopisivatkin mainiosti.

Kirjassa ei mainita, mistä siirtolapuutarhasta milloinkin on kyse (paitsi kerran Ruskeasuo) eikä omistajiakaan mainita nimiltä. Sanonpa silti, että Marjaniemen siirtolapuutarha on tässäkin kirjassa originellilla tavalla edustettuna.

Tehowiljelijän Wiher-Winkki

2011-06-04T11:01:00.000+03:00

Siirtolapuutarhassa on suurin puute tilasta, joten sen vuoksi kaikki mahdolliset tilankäytön tehokkuutta lisäävät vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita. Siksi jaan mielelläni tämän, jo viime kesänä kuulemani Wiher-Winkkelöisen ja se menee näin ikkäästi:

Perunapenkkiin perunoiden väliin kannattaa istuttaa härkäpapua. Näin samasta maa-alueesta saadaan tuplasato.

Härkäpavun olisi voinut istuttaa jo ajat sitten, heti toukokuun alussa tai viimeistään äitienpäivänä yhtäaikaa perunoiden kanssa. Minä laitoin sen perunapenkkiin vasta viime viikonloppuna, joten sato viivästyy sen mukaisesti. Mutta odotellaan ja katotaan, kuinka äijän käy. Tai siis, kuinka perunan ja härkäpavun pakkoavoliitto sujuu ja millaista jälkipolvea kumpikin lajike saa aikaiseksi.

Vähäjärkistä väri-iloittelua

2011-05-31T14:07:00.003+03:00

Viikon 22 Marjiksen tähtinä loistavat lukemattomat erilaiset tulppaanit, joita katsoessani en voi kuin kummastella itseäni ja syksyisiä istutusmietteitäni. Kukkapenkeistäni pursuava tulppaanien kirjo osoittaa minun syksyllä kärsineen täydellisestä mielenhäiriöstä.

Miksi hemmetissä minä, joka pidän selkeistä väreistä ja pelkistetyistä yhdistelmistä, olenkin syksyllä viskonut pieneen penkkiin lukemattomia eri värisiä ja mallisia tulppaaneja??? Valkoista, pinkkiä, violettia, keltaista, punaista - kaikkea sekaisinsa? Plus vaaleanpunaisia hyasitteja ja sinisiä helmililjoja??? Tämä ei ole mitenkään järjellä selitettävissä. Missä ne valkotakkiset miehet on kun niitä tarvittais?

Kaikkein suurin mysteeri tässä on lopputulos: tulppaani-iloittelu on hämmentävän sievä, jotenkin vallattoman iloinen ja kevytkenkäinen, kevään riemua ja odotusta täynnä. (Huom, kuva latistaa taas kuten aina, todellisuus on monin kerroin söpömpi). Pitääkö tässä siis alkaa uskoa johonkin sattumaan? Sanoohan ne, että apinakin voisi kirjoittaa bestsellerin kun tarpeeksi kauan hakkaisi näppäimistöä.

Ainut selitykseni näille hulluuksilleni on se, että jätin tulppaani-istutukseni kamalan myöhäiseen syksyyn, joten kaupoissa oli enää kummia jämiä jäljellä.

Mutta löytyy uutuuksistani kauneuttakin kuten valkoiset tulppaanit:

Tämäkin on ihan uusinta uutta: monihaarainen tulppaani. Tätä kummajaista ihmettelen kuin Pihtiputaan mummo uutta iPadia.

T niin kuin TELEVISIO

2011-05-30T12:41:00.002+03:00

Puutarha-aakkonen T on tuon kaiken kivan, helpon, opettavan, koukuttavan ja tylsän turbotunneli eli TELEVISIO. Sen joka kanavalta pukkaa puutarhaohjelmaa aivan juolavehnäisellä intensiteetillä.

Televisiohan tekee ohjelmaa siitä, mille on kysyntää. Puutarhaohjelmat ovat sitä samaa keinotekoista lifestyle-huttua kuin yhtä loputtomat ruoka-, sisustus-, matkailu- ja remontointiohjelmat. Halpaa puolitosi-tv-tuotantoa.

Puutarhaohjelmissa asiat tapahtuu "Kaikki mulle nyt heti" -periaatteella. Joku perhe on jostain syystä joutunut puutarha omistajiksi (voi mikä kauhea kohtalo!!!), eikä perhe tiedä aiheesta hölkäsen pöläystä. Paitsi sen, että valmista pitää olla heti ja että puutarhan pitää olla helppohoitoinen.

Sitten roudataan paikalle puutarhasuunnittelija ja hirveä määrä maansiirtokoneita. Perheellä itsellään ei tietty ole mitään sanottavaa suunnitelmasta tai toinen vielä kauheampi vaihtoehto on se, että puutarha tehdään "yllätyksenä" perheelle. No, äijät ryhtyy töihin ja puutarhaan pykätään ihka ensimmäiseksi stadionin kokoinen patio - koska sitä ei tarvi hoitaa, eikä sillä ole elollisen luonnon kanssa mitään tekemistä. Seuraavaksi tuodaan lavakaupalla paikalle kiviä tai muuta katemateriaalia, jonka keskelle laitetaan pihavaloja ja muutama ikivihreä. Ah, sekin on helppohoitoista!

Sitten istutetaan kasvit, jotka ovat aina lähes täysikokoisia. Mitenkähän ne täysikokoiset puut oikein sopeutuvat uuteen kotipaikkaansa, ihmettelen vaan... Rahaa tähän kaikkeen mylläämiseen, rakentamiseen ja kasveihin menee aivan älyttömästi, mutta siitähän ei puhuta sanaakaan. Pelottavinta on, kun välillä puutarhasuunnittelijat keksivät jotain todella "kivaa" puutarhaan. OMG OMG.

Ainoastaan YLEn kanavat pitävät puutarhaohjelmien tasoa yllä, eivätkä sorru edelläkuvatun kaltaisiin epärealistisiin törkytuotantoihin. Monipuolinen ja informatiivinen "Puutarhaunelmia" pitää pintansa vuodesta toiseen. Siinä annetaan tilaa puutarhan omistajille, he kertovat värisevällä rintaäänellä omasta rakkaasta harrastuksestaan. Ohjelmasta saa aina jotain uusia ajatussiemeniä omallekin pihalle.

Englantilainen "Puutarhurin ABC" vasta viehättävä sarja olikin! Sen juontaja puutarhuri Alan Titmarsch jopa äänestettiin jossain vaiheessa yhdeksi brittien seksikkäimmistä miehistä (mikä kyllä mielestäni kertoo enemmänkin saarivaltion miestarjonnasta). No, hurmaavasti virnistelevä Alan ahkeroi sopivalla herkkyydellä puutarhassa, opasti ja innosti kokeilemaan. Ja kerrankin Alan sanoi, että pitää koko päivä maata puutarhassa (kylmä GT kädessä) tekemättä mitään ja vain tarkkailla valo-olosuhteita. Me like!

YLEn puutarhaohjelmissa on ymmärretty puutarhan ydin eli slow life. Mikäs kiire tässä on, valmiissa maailmassa.

Keltainen toukokuu

2011-05-23T15:58:00.001+03:00

Jos kuukausilla on joku väri, niin toukokuu on ehdottomasti keltainen.

Keltainen kuin kehräävä kevätaurinko, sahramia sielussaan. Intiassa keltainen on pyhä väri, joka yhdistetään kauppiaisiin ja maanviljelijöihin. Ja niinhän se on täällä Pohjantähden allakin: taimimyymälöissä ja toreilla kuhina käy ja puutarhakuume nousee kuin perussuomalaisten kannatus ja jokainen pikkuriikkisen parvekkeen omistajakin löytää itsestään oman sisäisen maanviljelijänsä.

Keltainen piristää ja aktivoi ja nopeuttaa toimintaa, sehän tiedettiin jo 50-luvulla amerikkalaisissa pikaruokamyymälöissä. Ja kyllähän keltainen toukokuu saa puutarhankin punttiin vipinää. Kaikki kasvaa hirmuisella vauhdilla ja ylettömällä innolla, puhkuen ja syöksyen ylös mustan mullan syvyyksistä pidäkkeettömästi kuin Wikileaksin paljastukset. Kaikki keltaisen sävyt loistavat kilpaa keskenään ja eihän siinä sokaisevassa värimyrskyssä voi kuin laittaa aurinkolasit silmilleen ja puutarhalippiksen syvemmälle päähän.

Ensin ilmestyvät krookukset:

Sitten narsissit:

Sitten nämä mitkä lie:

Ja tulppaanit:

Unohtamatta tätä keltaista vaaraa, joka valloittaa koko maailman nopeammin kuin Kiinan kasvava talousmahti:

Keltaiseen väri on korkeavireistä. Puutarhaelämässä se tarkoittaa loputonta touhua ja tekemistä ja kuokkimista ja siivoamista ja istuttamista. Toukokuu on puutarhan vilkkain kuukausi, sillä jos jotain ei tee heti kesän alussa innon ollessa korkeimmillaan, sen saa siten siltä kesältä unohtaa kokonaan. Puutarhassa on taottava silloin kun voikukkarauta on kuumana!

S niin kuin Sallimus

2011-05-19T11:03:00.000+03:00

Puutarha-aakkonen S voisi tietty olla vaikka sieni tai seksi tai superfood tai sota... Mutta olkoon nyt kevään kunniaksi S niin kuin Sallimus.

Jossain leffassa on sitaatti: "Jos etsit Jumalaa, aloita kaivamalla puutarhaa". Jotenkin tuo on niin totta. Puutarhassa tuo Suuri Henki - tai Jumala tai Sallimus tai millä nimellä kukakin kutsuu tuota suurta meitä kaikkia yhdistävää Tietoisuutta rodusta ja maailmankolkasta riippumatta - on lähes aistittavasti läsnä.

Se johtuu kasvun ihmeestä, jatkuvasta uudistumisesta ja uudelleen syntymisestä. Se jotenkin pakottaa uskomaan elämään ja vähän ehkä johonkin enempääkin, kun millä muulla tätä voi selittää?

Amen.

No onkos tullut joulu?

2011-05-14T13:48:00.001+03:00

Sisätiloissa nautittavilla kukilla ja huonekasveilla on selkeä kalendaarinen järjestys. Siksi se onkin niin outoa, että puutarhassa kasvin luonnollinen sesonki saattaakin olla ihan muuhun - siis väärään? - aikaan.

Nyt puutarhassa juhlitaan joulua. Ainakin jos on uskominen Marjiksen tähteen vko 20, joka on tietysti Hyasintti Hyacinthus orientalis.

Tämä lumoavalta tuoksuva ja ylenpalttisen näyttävä joulukaunistus onkin mitä kaunein kevätsipulikukka. Jos ei tietäisi, niin eipä joulukuussa arvaisi moista katsoessaan tätä kaunokaista keskellä kinkin katkua ja lipeäkalan löyhkää. Että tämä tähtönen onkin kevään airuita ja heräävän puutarhan primadonnia!

Historiallisesti hyasintti herätti ihmetystä jo vuonna 1879, kun helsinkiläiset rynnivät joulunalusaikana ihastelemaan kaupungin ensimmäisen kukkakaupan ikkunasssa kukkivaa kasvia, jonka kauppias oli kasvattanut itse sipulista ja jonka hän sai kukkimaan jopa keskellä talvea. (Lähde: YLE).

Muutenkin joulu on läsnä kevätpuutarhan kukinnoissa. Ainakin naistenlehtien mukaan jouluna pitää olla punaisia (tai valkoisia) tulppaaneja ja jos on vieläkin hienompi naistenlehti tai peräti sisustuslehti, niin sen mukaan joulukoti täytetään tietenkin huumaavasti tuoksuvilla kieloilla.

Joten eiköhän olisi aika järjestää joulun kunniaksi aidot Hyacintin kynttiläillalliset? "The Strawberryhill Residence, the Lady of the house speaking"

Wiher-Sipuli-Winkki

2011-05-13T22:41:00.000+03:00

Haaa, MWWW eli Minnan Werraton WiherWinkki jyrää jälleen! Tämä winkki on kotoisin Hakaniemen torilta, joka on ehdottomasti Helsingin paras paikka ostaa siemenperunoita, -sipuleita, yrttejä ja kesäkukan tiamia. Nyt tänään olin ostamassa sipulia.

- Eikö teillä oo pienempää pussia, tää puoli kiloo sipuleita on mulle AIVAN liikaa mun pieneen kasvimaahan, valitan myyjälle.
- Ei oo, vastaa myyjä ankeasti.
- No, voinhan mä antaa sit loput vaikka naapurille istutettavaksi, myönnyn vastahakoisesti ja etsin kukkaroani maksaakseni huikeat 2,5 eurota loputtomasta määrästä sipuliherkkuja.
- Tai sitten sä istutat ne paljon tiheempään ja syöt ne ekat vihreenä, että muille jää tilaa kasvaa, myyjä sanoo välinpitämättömästi ja ihan ohimennen ottaessaan rahojani vastaan.

Aivan käsittämättömän simppelin hyvä idea! Kesäsipulienhan varret on melkein ihan parhaita salaattiin pilkottuina. Miksi odottaa ikuisuuden, kun voi jo hirmu paljon aiemmin nautiskella hyvällä omallatunnolla varsista?

Jotenkin kasvimaalla noudatan aina millintarkasti niin kasvien etäisyys- ja syvyysmittoja. Niinpä kasvimaalleni ei mahdu kerrassaan paljon mitään. Minulla on hyllyssäni joku 70-luvulla painettu yltiöasiallinen potenssiin kolme hyötykasviopas, jonka aina kaivan esiin kasvimaata laittaessani. Ja siinä sanotaan, että sipulit istutetaan xx syvyyteen ja xx etäisyydelle toisistaan. Peruskoulun kasvattina ja vasta lukiossa Kekkosesta eroon päässeenä olen imenyt itseeni täydellisen tottelevaisuuden. Olen aina elämässäni ihmeissäni, kun minulle ihan konkreettisesti kädestä pitäen viisotaan, että muutenkin voi tehdä. Vaikka niin mitättömässä asiassa kuin sipulien istuttamisessa. Voi elämä! Että tällaisia valaistumisen hetkiä voi kokea Hakaniemen torilla keskellä päivää!

Marjiksen tähti vko 19

2011-05-07T16:34:00.004+03:00

Joka kevät ja syksy meillä Marjaniemen siirtolapuutarhassa järjestetään kasvien vaihtotori. Sinne mökkiläiset vievät kasveja, jotka rönsyilevät liikaa tai jotka eivät enää vain sovi omaan puutarhaan.

Palstallani on runsaasti kasvienvaihtotorin tuliaisia, esim. tyräkit, muratit ja koristemansikat. Toissa syksynä sain sieltä pioneja, joiden kukkimista odotan kovasti. Viime kesänä ei vielä tärpännyt, mutta toivon, että fiinit kukat nyt olisivat sopeutuneet uuteen kukkapenkkiin ja alkaisivat tuottaa raskaan aistiillisia kukkiaan.

Tämän viikon tähtikaunotar on peräisin viime syksyn vaihtotorilta. Kukinta on nyt käynnissä ja se kertoo jo nimessään viestiä kesästä. Kukkija on esikko ja suvun tieteellinen nimi Primula tulee sanasta ensimmäinen (lat. Primus) ja viittaa kasvin aikaiseen kukkimiseen.

Tämä purppurainen kaunotar on kotoisin Sallin ihmeellisestä puutarhasta. Ihmeellisestä siksi, että se lainehtii kukkamerenä alkukeväästä loppusyksyyn ja kukkien kirjo on henkeäsalpaava. Nurmikkoa ei ole juuri laisinkaan, on vain mökki, oleskelutila ja kukkia, kukkia, kukkia.

Aiemmin olin vaalinut puutarhassani Heidiltä saamaani keltaista esikkoa, mutta nyt ikäväkseni talvi on vienyt mennessään. Nautin siis tästä uudesta tulokkaasta, joka tuo ihan poikkeavan kevätvärin puutarhaani.

Paratiisi vai pakkotyöleiri?

2011-05-02T11:15:00.000+03:00

Marjis-aamiaiset nautitaan ehdottomasti aina patiolla. Ainoastaan sade voi estää tätä kesän parasta rituaalia. Patiolleni ei edes paista aamulla aurinko, joten usein sillä saa värjötellä aikas kylmässä ja syksyllä jopa toppahousuissa.

Erityisesti tähän aikaan keväästä aamiaiset ovat vaihtelevien tunteiden taistelukenttä. Hetken aikaa nautin raikkaasta ulkoilmasta, hyvästä kahvista ja Otto-kissastani, joka istuu viereisellä tuolilla rapsuteltavana. En voi uskoa todeksi onneani, että saan taas koko kesän olla täällä paratiisissa!

Sitten ajatuksiini luikertelee käärme. Sen nimi on työ, kiire, velvollisuus, pakko. Kun katseeni osuu vaikka marjapuskaan, ajattelen heti, että tuokin pitäisi leikata ja koska mä oikeasti ehdin. Katse vaeltaa siitä perunapeltoon: tuo on ihan heti kunnostettava ja laitettava harson alle lämpiämään, jotta sen syliin on sitten hyvä lykätä varhaisperuna. Mutta koska mä ehdin? Silmä osuu vahingossa puutarhan ulommaiseen nurkkaan, johon jo viime kesänä olin tekemässä oleskelusoppia. Aih apua, tuokin on tehtävä!!!

Oikeasti on aamu ja olen menossa töihin ja mulla olisi onni nauttia tästä ihanasta pysähdyksestä ennen ylihektistä työrupeamaa. Duunissa on ihan tarpeeksi deadlineja, tämän puutarhan pitäisi olla enemmän rentoustusta. Ja niinhän se tietenkin onkin, mutta kevät on kaikkein kiireisintä aikaa - niin töissä kuin puutarhassakin. Aaarrrrggghhhhh!

R niin kuin ruoho

2011-04-30T13:22:00.000+03:00

Puutarha-aakkosissa R voisi kuvastaa rakkautta, rikkautta, rauhaa, rajuutta, rehevyyttä, ruusuja tai jopa rusakkoja. Aiheeksi valikoituu kuitenkin puutarhan perusyksikkö, suorastaan tunnusmerkki eli ruoho.

Keväisin vanha märkä ruoho lemuaa tunkkaiselta, mutta kuitenkin siinä on mukana ripaus tulevaisuudenuskoa. Ja kun ekat uudet vihreät ruohot alkavat nostaa päitään vanhojen seasta, voi helposti uskoa kaikki vanhat myytit ylösnousemuksen ihmeestä.

Yksi kesän parhaista asioista on nurmikolla kävellä paljain jaloin nurmikolla. Ja heti aamulla ensimmäiseksi! Oikeastaan se on perusoikeus, joka pitäisi lailla tehdä mahdolliseksi kaikille suomalaisille.

Se ruohon pehmeys ja pieni pistely, yllätyksetkin - välillä voi jalka arvaamatta osua vaikka täydessä touhussa kukan päällä äheltävälle mehiläiselle. Oih, paljaalla nurmikolla pötköttelyä parempaa puuhaa on vaikea keksiä! Se ihanan väkevä ruohon ja maan tuoksu, se kokonaisvaltainen juurtuminen äiti maan syliin. Elämä tuntuu niin käsinkosketeltavan todelliselta!

Ruoho ja nurmikenttä tuo puutarhaan avaruuden ja tilan tuntua. Olen nurmikon kannattaja ja välillä surenkin sitä, miten kukkapenkkini valtaavat tilaa tuolta meditatiiviselta viherpeitolta.

Rakentamisen aikaan puutarhassani oli lautakasoja, jotka tukahduttivat aidon nurmikon. En ole istuttanut näihin paikkoihin oikeaa nurmea, vaan olen mielenkiinnolla katsonut, mitä puutarhani siemenpankki haluaa sisuksistaan lykätä. Apilat ja minulle tunnistamattomat rikkaruohot ovat vallalla. Alueet erottuvat selvästi ympäröivästä nurmikosta erilaisen värinsä ja epätasaisemman rakenteensa vuoksi.

Suuremman alueen mökin ja orapihlaja-aidan välillä kylvin nurmikoksi. Ajattelin ensin siirtonurmea, mutta mitäs iloa sellaisesta olisi? Parasta puutarhassahan on kasvun ihme. No, nurmikko sojottaa yhden hellekesän jäljiltä epätasaisena kuin teinipojan viiksikarvat.

Ruohon leikkaaminen - aaarrrggghhhhhh. Siihen on toivottavasti vielä pari viikkoa aikaa, sillä se kyllä rasittavuudellaan syö miestä. Se on otettava vain mindfulness- ja kärsivällisyysharjoituksena, ei sitä typerää tontin ympäri pörräämistä muuten kestä.

MarjisMarjisMarjis

2011-04-20T09:18:00.000+03:00

Miten onnea voi kuvailla? Sitä pulppuilevaa mielen helmeilyä kuin kallisarvoisia kuplia aidossa shampanjassa? Sitä kihelmöintiä ja odotusta? Tietoa, että tämä tunne tulee jatkumaan ja jatkumaan ja jatkumaan aivan hamaan syksyyn asti, monta monituista kuukautta? Sitä pientä jatkuvaa virnettä suupielissä? Sitä iloisuutta ja hyvää tahtoa koko maailmaa ja kaikkia sen ihmisiä ja ötököitä kohtaan? Sitä kun ei malttaisi kävellä, kun haluaisi vaan juosta, juosta, juosta!!! Ja laittaa silmät kiinni, hengittää loputtoman syvään ja pysähtyä iäisyydeksi joka sekuntiin tunteakseen sen miljardeilla yksittäisillä solulla. Kun koko maailman pulssi sykkii harmonisesti ja ihmiskunnan kultakausi on aamunkoitossaan.

MarjisMarjisMarjis. Huomenna muutetaan.

Kuva latistaa enemmän kuin 1000 sanaa

2011-02-15T20:40:00.002+02:00

Otan kuvan puutarhastani ihanana aurinkoisena päivänä. Tulos: flättänää maisemaa ja epämääräistä valoa. Kun kukkapenkkini on parhaimmillaan, haen kameran. Tulos: tasapaksua ja sekavaa kuvapintaa, josta mikään ei nouse.

Valokuvaaminen on taitolaji ja puutarhan kuvaaminen vaatii vielä ihan omat erityisniksinsä (joita minä ainakaan en osaa). Olen jo luopunut isojen kukkaryhmien tai puutarhan panoraamojen kuvaamisesta, sillä lopputulos näyttää aina eilispäivän samealta kesäkeitolta.

Niinpä kuvaan nykyään pelkkiä passikuvia kasveistani: yksi kerrallaan ja suoraan edestä. Se on ainut keino saada kasveista edes perusluonteenpiirteitä esille. Kuvan kompositio ei hajoa ja värit ovat kohdallaan, kun kamerakin saa keskittyä vain olennaiseen.

Enpä ole ongelmani kanssa yksin, vaan vähän väliä puutarhalehtienkin yleiskuvat näyttävät yksiulotteisilta ja puuromaisilta. Eikä se edes lohduta, kun voi vain arvata, kuinka värikylläinen, monitahoinen ja elävä todellinen kuvan puutarha kuitenkin on. Valokuvaan sitä vaan ei ole saatu tuotua.

Ehkä valokuvauksessakin pätee sama yleislaki kuin nykyään niin monessa muussakin elämän asiassa, eli vähemmän on enemmän. Jatkan siis kasvien passikuva-linjalla. Sitäpaitsi monet ovat kerrassaan onnistuneita: kultainen leikkaus kohdallaan ja kuvaajan arvostus malliaan kohtaan näkyy hienosti!

PS. Ei blogikirjoitusta ilman kissaulottuvuutta! Niinpä voin tässä harmitella rakkaimman Ottoni surkeaa väritystä: jätkä on pikimusta. Sellaisestahan on täysin mahdotonta saada hyviä kuvia, kun piirteet ei mustasta turkista erotu laisinkaan. Mutta annettakoon tämä pieni puute anteeksi Otolle, joka muuten on täydellinen katti, suurin innoittajani ja mindfullnes-mestarini.

Salarakas

2011-02-03T15:20:00.003+02:00

Kotiini on muuttanut uusi asukas. En ole ilmoittanut siitä taloyhtiöön, vaikka ymmärtääkseni uudet säädökset määräävät paljastamaan pienimmätkin nuppineulan näpäytykset.

Uusi asuinkumppanini metelöi kovasti, siis aivan koko ajan, taukoamatta. Miten ihmeessä totun siihen??? Minä rakastan hiljaisuutta ja nyt yhtäkkiä tuo ääntelehtii lakkaamatta. Lisäksi se on yövirkku ja haluaa erityisesti silloin valaista omalla viehkeällä persoonallaan koko ympäristönsä.

Kaikesta tästä elämöinnistä ja valoisasta luonteesta johtuen kämppäkaverini lisää asuinkustannuksia ja minähän ne tietysti maksan. Olenkohan minä helposti höynäytettävä...? Siis ihan blondi?

Aivan ensimmäisen kerran tapasimme jo muutama vuosi sitten. Silloin en lämmennyt tälle tyypille yhtään, vaikka loinkin siihen pitkiä tutkivia katseita. Mutta aikaa kului ja satunnaiset kohtaamisemme aina uusissa miellyttävissä ympäristöissä jatkuivat. Kaveristani oli juttua lehdissäkin! Ja komeita kuvia! Pikku hiljaa se sai kuin saikin kiinnostukseni kohoamaan ja nyt ollaan siis siinä pisteessä, että muuttokuormaa roudattiin toissa viikolla.

Hemmon nimi on Herb:ie ja se tulee niinkin kaukaa kuin Ruotsista. Tämäkin on minulle vähän outoa, sillä en olisi ikinä elämässäni kuvitellut lankeavani ulkomaiseen. Vaikken siis persu olekaan, pois sellainen kauhistus minusta - ja toivottavasti kaikista muistakin viimeistään vaalipäivänä.

Onneksi asuinkumppanini Otto hyväksyy Herb:ien täysin. Sillä totuushan on, että jollei Otto olisi pitänyt tulokkaasta, se olisi saanut lähteä samalla oven avauksella. Siis tietysti Herb:ie, ei Otto! Mutta heidän yhteiselonsa on kitkatonta, he viihtyvät pitkiäkin aikoja toistensa seurassa ja Herb:e pistää parastaan miellyttääkseen Ottoa.

Yllätyksekseni löysin Facebookista oikein oman faniryhmän tälle uudella asuinkumppanilleni. Avauduin siellä heti tuoreesta suhteestani ja kysyin, pitääkö sen metelöintiä ja valovoimaa ihan oikeasti sietää yölläkin.

Suhteen koeaikaa tässä siis elellään. Muistaakseni se on Stockalla kaksi viikkoa. Kuitti on visusti tallella, tammikuun kantistarjous 79,90 €.

Tässä pimeässä paparazzikuvassa Otto nauttii uuden sydänystävänsä Herb:ien sille vartavasten kasvattamasta vehnäoraasta. Indoor Gardenin Herb:ie 23 hoitaa hommansa! Tulkoon valo (mutta yöksi kyllä sammutan lampun, se on vissi).

Kiinalaiset on aina oikeassa

2011-02-01T21:56:00.003+02:00

Vanha viidakon sanonta väittää, että viina on aina hintansa väärti. Siitä en nyt olisi ihan samaa mieltä, mutta sen voin vannoa, että kasveihin sijoitetut euroset tuovat aina ylenpalttisesti vastinetta.

Otetaan nyt esimerkiksi joulun komistus amaryllis. Ostin jouluaatonaattona torilta kuudella eurolla amarylliksen, jossa oli lupaava pullistuma. (Toim. huom: Sehän on tietenkin totaalisen väärä tapa lähestyä tuota jaloa ritarinkukkaa! Oikeastihan sellainen ostetaan sipulina ja sen varren venähtämistä ja kukkien avautumista seurataan viikkotolkulla kuin joulukalenteria).

Noh, uutena vuotena amaryllis avasi nuppunsa yksi kerrallaan ja komisutteli kotiani. Loppiaisena paha Nuutti vei joulukuusen ja piikkisen pesuveden muassa oli vähällä mennä amarylliskin. Mutta hei, siihen oli kasvanut toinenkin kukkavana! Ja varsi veteli jo pituudessaan vertoja kaikille Merihaan pilvenpiirtäjille!

Kukat avautuivat tammikuun vikalla viikolla ja kukoistusta (Toim.huom: englanniksi 'heyday', katsoin juuri vähän aikaa sitten sanakirjasta) kesti taas viikon päivät. Eli mikä olikaan tämän tarinan opetus? Kuuden euron amarylliksestä oli jatkuvaa iloa peräti viisi viikkoa. Saman hinnan törsääminen alkoholiin olisi antanut pullollisen kehnoa viiniä, joka olisi kulunut viikonlopussa ja kaupan päälle olisi saanut vielä päänsärkyä, ihan pyytämättä.

Eli ei ne muinaiset kiinalaiset varmaan ihan väärässä olleet tuumatessaan, että "Jos haluat olla onnellinen yhden illan, osta pulloa viiniä. Jos haluat olla onnellinen vuoden, mene naimisiin. Jos haluat olla onnellinen lopun elämääsi, hanki puutarha".

MOT.

Star Trek puutarhassa

2011-01-22T15:39:00.000+02:00

”Kaikki elämässä löytyy puutarhasta” väitän tämän blogini alaotsikossa. Nyt ajatus laajenee pangalaktiselle tasolle katsoessani, mitä analogioita Star Trek toisi puutarhan hoitoon. Selityksekseni tälle avaruusmatkailulle on, että flunssailin pitkään ja lohtunani oli Star Trek Original Series vuosilta 1966-1969 eli Federaation tähtilaiva U.S.S Enterprisen seikkailuja Captain James T. Kirkin johdolla.

Star Trekin päällystö on kuin suoraan YK:sta. Kirk on jenkki, Spock Vulkanilta, Sulu on japanilainen, Uhura (whose name means freedom) on afrikkalainen, Chekov venäläinen ja Scott on tietysti skottilainen. Sama rotujen ja värien kirjo vallitsee myös puutarhassa, jossa eri lajit kiltisti kasvavat toistensa vierellä rauhanomaisessa rinnakkaiselossa. Löytyypä Star Trekistä inhottavia klingonejakin, jotka pyrkivät valtaamaan uusia alueita ja orjuuttamaan alkuperäisväestöjä. Eli rikkaruohoille on vastineet myös avaruudessa!

Tähtilaivan tehtävänä on viisivuotinen tutkimusmatka. Se on aika hyvä aikaperspektiivi puutarhankin näkökulmasta. Puutarhassa tarvitaan kaikkein eniten juuri aikaa, eikä hötkyilyllä saavuteta mitään.

Federaation lähettämä alus on rauhanomaisissa tehtävissä. Se ei saa puuttua kohtaamisensa planeettojen elämään ja muuttaa sitä. Kaiken pitää saada kulkea omalla painollaan. Tämä ajatus on tuttu Pentti Alangon puutarhafilosofiasta, jonka "prime directive" on, että kasvit voivat parhaiten, kun ne mieluisille kasvupaikoille istutettuina saavat rauhassa elää ja kasvaa itselleen ominaisella tavalla. Ylimääräistä puuttumista niiden elämään on vältettävä. Alangon ideologia on kyllä täysin vallitsevan puutarhanhoidon vastainen ja sanoisinko, hyvin idealistinen. Samoinhan oli Star Trekin rauhansanoma aikana, jolloin käytiin kylmää sotaa ja kuumaa Vietnamin sotaa. Mutta rauhaisat tulevaisuuden toiveet ja "I have a dream" -mentaliteetti on yhteistä.

Enterprisen matkaa kuvataan sanoin ”To boldly go where no man has gone before”. Sellaistahan se on puutarhassakin: ennalta ei voi tietää, mitä on tulossa. Esimerkiksi ihan ekoina kesinä kukkapenkissäni kasvoi alien, josta en ollut ihan varma, onko se kasvi, sieni vai peräti eläin. Noin etusormen kokoinen alien oli jotenkin tahmea ja juuren tummanpunainen väri muuttui matkalla lohenpunaiseksi. Sääli ettei minulla ole kuvaa, niin outo ja suorastaan pelottava se oli. Tosin Mr. Spockin tyyliin sellaiseen outouteen voi suhtautua vain uteliaisuudella: "Fascinating".

Star Trekin pääkolmikosta Kirk edustaa johtajuutta, päätöksentekoa ja intuitiota. Spockille on varattu pistämätön loogisuus ja Bonesille humaanisuus. Hyviä ominaisuuksia kaikki ja puutarhurin tarvitsemia. Loogisuudella ja järkeilyllä pääsee puutarhassa pitkälle ja kun siihen lisätään ripaus intuitiota, niin tulos on nautinto kaikille aisteille. Oikeastaan humaanisuus ja elämän suojelu on kirjoitettu puutarhan DNA:han ja sieltä se välittyy jokaiseen puutarhuriinkin.

Star Trek -henkisellä ajattelulla puutarhanhoito on sallivaa ja rauhanomaista. ”Live long and prosper”, niin kuin Mr. Spock sanoisi.

Kesä uinuu lumen alla

2011-01-09T16:54:00.004+02:00

Kävin viikoittaisella pyhiinvaellusmatkalla Marjiksessa. Minkaanlaista talvikunnossapitoa ei alueella ole, joten matka mökilleni on kuin talvisodassa rämpimistä.

Tontilleni kömmin noin 80 cm korkean portin yli. Portin avaamisesta ei ole ollut toivoakaan sitten marraskuun puolivälin, kun tuo inha lumi satoi. Jos lähitielleni asti on lumessa ollut edes jonkinlaisia askelia, joihin kulkunsa sovittaa, niin kaikki sellainen ylellisyys puuttuu omalta tontiltani. Uppoan joka askelmalla lähes reiteen asti ja jos yritän mennä ihan mökin vierustaa, voin hyvässä lykyssä päästä vain 30 cm lumisukelluksella.

Talventörröttäjiksi jättämäni perennat ovat jossain lumen alla uppeluksissa. Samoin pensaat, niistäkään ei näy oksan oksaa. Iso Biolan kompostorini on peittynyt lumeen ja sen kannen päällekin on kertynyt n. 40 cm lunta. Mökin katolla olevan lumen paksuutta en ryhdy edes arvailemaan.

Mökissä on täydellinen rauha. Lumen piirityksessä hiljaisuus vain syvenee ja levon tunne kasvaa. Taas kerran koen sen valtaisan onnistuneen feng shuin, mikä mökissäni vallitsee. Kaikki on kohdallaan, elämä ja luonto. Olen jo perillä.

Silti inhoan tuota kylmää, valkoista, päälletunkevaa lumimassaa. Ulkona tapaamani naapuri sanoo, että lumi on onneksi katoavaista. Onni on fiksu naapuri, joka laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin! Enää rapiat kolme kuukautta, niin tuosta pöyhkeästä lumivyörystä ei ole kuin rippeet jäljellä. Silloin minä ja kissa taas otamme Marjiksen kodiksemme ja on KEVÄT!KEVÄT!KEVÄT! Tiedän, että nuo ikävät lumimassat on kuin paha uni, jonka unohtaa heti herättyään.

Puutarhalupaus

2011-01-08T21:10:00.001+02:00

Näin vuoden vaihteessa on hyvänä tapana tehdä lupauksia. Millaisia lupauksia puutarhani kaipaisi?

Olen jo pitempään ajatellut, että viikossani voisi olla yksi puutarhatunti. Lukisin siis puutarhakirjoja ja -lehtiä yhden tunnin viikossa. Ajatelkaa, vuoden päästä olisin 52 tuntia oppineempi puutarhanhoidosta ja kasveista! Huikeata! Mähän tietäisin vaikka mitä!

En ymmärrä, miten yhden mitättömän tunnin varaaminen viikossa voi olla näin vaikeaa. Varsinkin, kun aihe on näin täydellisen kiinnostava. Silloin kun sain oman ihanan puutarhan, olin huippuinnoissani ja luin valtavat määrät puutarhakirjoja. Koska pohjatietoni olivat heikot, en tietty pystynyt vastaanottamaan lukemastani kuin osan. Nyt olisi toisin.

Mutta jotenkin elämään kuuluu, että tiedonjano on suurin silloin, kun tietämys on hatarin. Samahan se on vaikka uuden koneen tai kännykän kanssa. Sitä opettelee käyttämään minimitasolla, jotta tulee sen kanssa päivittäin toimeen. Mutta hienoudet jää opettelematta ja monisatasivuiset manuaalit vain silmäilyn tasolle..

Hyllyssäni on runsaasti sekä puutarhakirjoja että Viherpiha ja Kotipuutarha-lehtiä. Pulaa ei ole materiaalista vaan päätöksestä.

Yksi puutarha-aiheinen lukutunti viikossa ei ole paljon pyydetty. Yritetään sitä! Ensimmäinen siemenluettelo tuli jo postissa ja lähidivarin joulualestakin ostin taas uuden puutarhakirjan...

10 kysymystä siirtolapuutarhasta

2010-12-28T13:16:00.007+02:00

Tämä on oikeasti puutarha-aakkonen Q niin kuin QUESTIONS. Aina kun siirtolapuutarha tulee puheeksi vieraitten ihmisten kanssa, saa vastata TOP10-kysymyslistaan. Siirtolapuutarhat kun ovat outoja rauta-aitojen rajaamia alueita, joissa asuu tosi kummallista porukkaa.

1. Miten ihmeessä sieltä saa mökkejä? Eikö ne ole kauhean harvoin myynnissä?
Ainakin meillä Marjaniemessä vaihtuvuus on valtaisaa. Noin 10 % mökeistä vaihtaa omistajaa vuosittain. Näistä täysin uusille omistajille menee osa ja lisäksi on sukupolvenvaihdoksia tai muuta perhesuhteisiin liittyvää vaihdantaa.

2. Eikös siellä ole joku jonotuslista niille mökeille?
Ei ole. Siirtolapuutarhassa vallitsee autonomia. Kaupunki vuokraa siirtolapuutarha-alueen yhdistykselle, jonka jäseniä jokainen mökkiläinen on. Mökkiläinen siis omistaa oman mökkinsä ja maksaa vuokraa palstasta yhdistyksen kautta kaupungille. Mökkiläinen myös myy oman mökkinsä kenelle haluaa, ehtona vain, että ostaja on helsinkiläinen.

3. Nehän on aivan järjettömän kalliita!
Niin, mikäpä tässä maailmassa olisi järjellistä? Siirtolapuutarhamökin hinta on minunkin 6 vuoden asumisaikana jo tuplaantunut. Mutta halutessaan täällä voi asua puolet vuodesta, joten kyseessä onkin kakkoskoti ihanan puutarhan keskellä.

4. Eikö siellä asu vain vanhuksia?
Jatkuva sukupolvenvaihdos on meneillään. Ympäriltäni on myyty vanhempien ihmisten mökkejä ja tilalle on tullut työikäisiä lapsiperheitä. Onneksi tulin itse aluelle alle nelikymppisenä, sillä aion jumittaa mökissäni ainakin satavuotiaaksi asti ;-))

5. Teillä on siellä aivan kamalia diktaattorisääntöjä ja kaikkia kytätään koko ajan?
Tiettyjä sääntöjä on ja ne ovat vuokranantajan eli kaupungin määrittämiä. Diktatuurista ei ole kyse, vaan siitä, että alue säilyisi ulkonäöltään yhtenäisenä.

6. Miten siellä voi asua niin ahtaasti? Mä en ainakaan kestäisi naapureita niin lähellä.
Naapurit ovat niin lähellä, että kuulen patiolleni, kun naapurin ulkona olevaan kännykkään tulee tekstiviesti. Jos ei siedä vieraita ihmisiä lähellään, ei missään nimessä kannata tulla siirtolapuutarhaan! Suomi on täynnä ihania erakkomökkejä naapureita karttaville persoonille.

7. Siellähän on ulkovessat ja suihkuja ei saa olla ollenkaan?
Viemäröintiä ei ole kuin harvoilla uusilla siirtolapuutarhoilla. Vessat ovat siis biokäymälöitä, joita nykyään saa tosi siistejä ja hajuttomia. Kylmä vesi tulee tontin laidalle. Jäteveden puhdistus jää mökkiläisen vastuulle. Meillä on yhteissauna – Helsingin paras! – ja suihkuvuoroja viikolla.

8. Siellä kaikki tietää toistensa asiat ja juoruaa kaikesta.
Kun lähekkäin asutaan, niin naapurin kanssa tulee tutuksi. Se auttaa, ettei elämässä ole mitään salattavaa - ja miksi ihmeessä olisikaan?

9. Pakkotalkoita on kuulemma aivan julmetusti.
Talkoovelvollisuus vaihtelee puutarhoittain, meillä Marjiksessa se on peräti 3 tuntia vuodessa. Siis aivan huikea vaatimus mökkiläiseltä antaa kokonaista kolme tuntia omasta elämästään yhteisen hyvinvoinnin eteen! Onneksi senkin voi välttää maksamalla silkkaa rahaa.

10. Siirtolapuutarhassa on varmaan aivan ihanaa?
Kyllä! Kyllä! Kyllä!

"Kunnollinen ja järjestelmällinen ihminen"

2010-12-18T19:36:00.002+02:00

"Katselin pikkuisten somien mökkien ja puutarhojen rivistöä ja mietin, minkä lajin ihminen halusi asua siirtolapuutarhamökissä keskellä kaupunkia. Luultavasti sellainen, joka kunnioitti järjestyssääntöjä eikä häirinnyt naapuriaan liian kovaäänisellä ilonpidolla, radionsoitolla tai millään muullakaan sopimattomalla. Muutamalla sanalla sanoen: kunnollinen ja järjestelmällinen ihminen. Niin pienissä mökeissä ei pystyisi asumaan hermojaan menettämättä ellei ollut järjestelmällinen ja pannut aina esineet käytön jälkeen niille varattuihin paikkoihin."

Näin tuumailee päähenkilö matkalla Kumpulan siiirtolapuutarhaan. Kirjailija on Harri Nykänen ja kirja nimeltään Valhe. Sitaatti lienee vierailijoiden ajatus siirtolapuutarhasta, mutta mikähän lienee totuus, tai no ainakin sisäpiiriläisen kokemus?

Kunnollisuus ja järjestelmällisyys ovat suhteellisia käsitteitä, toisin kuin järjestyssääntöjen noudattaminen. Siirtolapuutarhassa ei ole kuin muutama yhteinen pelisääntö ja sekin tuntuu olevan monelle mökkiläiselle liikaa. Ihmettelen sitä kovasti, sillä mielestäni päiväkotiin menevällä lapsellakin, puhumattakaan palkkatyössä olevasta aikuisesta, on moninkertaisesti enemmän yhteisiä pelisääntöjä noudatettavana.

Puutarhassa esimerkiksi pensasaitojen korkeus on 140 cm, eikä se ole hallituksen ilkeilyä, vaan se seisoo kaupungin vuokrasopimuksessa. Tässä asiassa on siis kuunneltava isännän ääntä. Samoin rakennusten ja rakennelmien yhtenäisyys ja koot, korkeudet ja sijainnit on määritelty ja ne ovat kaikille mökkiläisille samat. Siirtolapuutarha on demokratian tyyssija. Tasapäisyyden, sanoisi kenties joku, joka haluaa ilahduttaa maisemaa täysin poikkeavilla ja sääntöjen vastaisilla rakennelmilla, jotka kenties ovat hyvinkin sieviä - tosin ihan jossain muussa ympäristössä kuin siirtolapuutarhassa.

Eli siirtolapuutarhaan siis ajautuu sekä kilttejä että kapinallisia asukkaita. Puutarhan hoidossa näkee monia millimetrintarkkoja kynsisaksi-tarhureita ja samoin myös niitä, joita puutarhanhoito ei voisi vähempää kiinnostaa.

Meitä on moneksi, niin elämässä kuin siirtolapuutarhassakin.

Jouluomenapolku lunta tulvillaan

2010-12-13T17:03:00.002+02:00

Lunta, lunta ja lunta. Koko Marjis oli hukkumassa lumeen. Vaikka Omenatie ja Saunatie oli aurattu torstaiaamuna, oli uutta lunta tupruttanut sunnuntaihin mennessä taas valtaisasti lisää. Toivottavasti kukaan vieras ei yrittänyt alueelle muualta kuin Pääportista tai Metsäportista, sillä tarpominen yli puolen metrin lumessa yksittäisissä jalanjäljissä ei ole kovin kivaa. Itse jouduin harrastamaan täysin umpihankikävelyä lauantaina ja en kyllä niin raskasta urheilua suosittele kenellekään.

Jouluomenapolun alkaessa odottelimme hevosrekimiestä. Ei kuulunut. Soitto perään ja paljastui, että hän oli juuttunut hevoskuljetusautoineen lumihankeen. Eikä hän tosiaan ollut aamun ja illan mittaan ainut.

Muuten Jouluomenapolku-tapahtuma oli kaunis, harras, iloinen ja maukas. Kerhotalo kylpi jouluisissa koristeissa ja näyttämöllä loisti kuusi. Pastori ja kanttori laulattivat tuttuja joululauluja. Harvinaisen tyylikäspartainen Joulupukki oli saapunut juhlaan peräti Korvatunturilta asti. Lucia-neito, kuvankauniina, sykähdytti sydämiä ja muistutti joulun olevan valon juhla. Pöydässä oli herkullista riisipuuroa, vastaleivottua pullaa ja glögiä.

Päivän ahkeroinnin kruunasi ilta maailman parhaassa saunassa. Ah onnea!

P niin kuin Paljous

2010-12-09T11:49:00.001+02:00

Puutarha-aakkonen P voisi olla vaikka puutarha. Tai parvekepuutarha. Tai puu. Mutta nyt kuitenkin P on niin kuin Paljous, Puute ja Pihiys - eli siis kevyt johdanto runsaustematiikkaan.

Puutarha itsessään on yltäkylläisyyden symboli. Parhaimmillaan siellä on paljon kukkia, hedelmäpuita, pensaita ja muuta ihanuutta. Vähimmilläänkin puutarhassa on paljoutta vaikka pitkästä nurmikosta ja rikkaruohosta.

Pihiys ei kasva puutarhassa. Kasveihin sijoitetut rahat ovat harvinaisen tuottavia. Perennat kukoistavat vuodesta toiseen ja runsastuvat tahdilla, josta pörssiyritykset näkevät vain märkiä unia. Ja tuottoa on mukava jakaa kasvinvaihtotoreilla tai muuten vain ilahduttamalla naapureita tai työtovereita. Ja samasta naapureiden saavuttamasta tuotosta saa itsekin osansa.

Kesäkukat tuottavat yhtä lailla – iloa, kauneutta, kestävyyttä, helppoutta. Kevään loppumetreillä muutamalla eurolla ostettu kesäkukka hehkuu kuukausitolkulla. Viinipullon juo parissa illassa, kun kesäkukat (joita saa viinipullon hinnalla jo monta) tuottavat jatkuvaa nautintoa minimissään 90 päivää.

Puutarha tuo runsaus-näkökulmaa elämään. Toissa vuonna oli vadelmia enemmän kuin olisin voinut koskaan kuvitella. Omenia on joka vuosi tuhottomasti. Tai vaikka voikukkia, niitä aina riittää!

Runsaus-näkökulmaa voi joustavasti mallittaa muuhunkin elämäänsä, koska kokemus puutarhan ylenpalttisuudesta on niin todellinen. Yhtä lailla kun puutarhassani on runsautta vademista tai omenista, elämässäni on runsautta ideoista, ilosta, oppimisesta, läheisistä, ajasta...

Kysymys on enemmän asenteesta kuin todellisuudesta. Voisin puutarhassani kokea puutetta vaikka ruusuista tai loputtomasta kukkaloistosta. Tai voin keskittyä nauttimaan liljoista ja juuri sillä hetkellä kauneuttaan lahjoittavasta kukasta. Voin koko ajan valittaa kiirettä. Tai voin ajatella, että minulla on kaikki maailman aika ja käytän sitä juuri tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla.

Minä olen runsaus. Minä olen puute. Minä voin valita.

Paroni puussa ja Puoliverinen prinssi

2010-12-07T19:51:00.000+02:00

Voisiko puutarhatarinan kirjoittaa mistä tahansa kirjan nimestä? Leikittelin ajatuksella, suljin silmäni ja napsin kirjahyllystäni satunnaisesti kasan kirjoja. Ja totta tosiaan, kyllähän niistä puutarhatarinoita syntyisi:

"Luova ongelmanratkaisu" on tosi iisi. Mitä muuta puutarhanhoito on kuin loputon virta haasteita? Ja ratkaistu ne on kaikki, jotkut luovemmin, jotkut naapuria kopioiden, jotkut jättämällä ne tylysti ajan hoidettaviksi.

"Kotinikkarin niksikirja" Hmmmm, tästä tekisin happaman kirjoituksen, jossa kadehtisin kaikkia Strömsö-henkisiä nikkareita.

"Harry Potter ja puoliverinen prinssi" analysoisi sarjassa mainittuja kasveja ja yrttitiedon opetusta. Ja tietenkin mainitsisin, että puutarhassani on yksi Pottereiden mukaan nimetty omenapuu, nimittäin Tällipaju. Mutta puoliverinen prinssi, kuka kumma sen tittelin saisi puutarhassani?

"Taikatalvi" -tarinassa kirjoittaisin miten puutarhani nukkuu talviunta, miten koko hiljainen ja autio siirtolapuutarha tuntuu ihan yksityisomaisuudeltani, kuinka ripustelen omenapuuhun joulukoristeita ja miten ihanaa on kirmata saunasta keskelle lumista pihaa viimeistä loppuhuuhtelua varten.

"Paroni puussa" voisi kertoa vaikka siitä puukirurgista, joka leikkasi omenapuiltani lähes valtimot poikki ja tyrehdytti sadon kahdeksi vuodeksi.

"Turms kuolematon" kuulostaa hankalalta aiheelta. Kirja käsitteli etruskeja ja siinä oli taas katala nainen, joka suurimman kataluuden merkkinä vielä omisti viekkaan ja ilkeän kissan. Eli tämä juttu kertoisi ehkä kissasta? Tai voisi se kertoa etruskien aina hymyilevistä kasvoistakin, jotka jonkin aasinsillan kautta saisi ympättyä puutarhan ikiaikaiseen hyvää tekevään vaikutukseen.

"Naurava neitsyt" voisi olla tutkielma siirtolapuutarhojen asujaimiston sukupuoli- ja ikäjakaumasta.

"Oblomov" olisi hidas, polveilevan patoutunut kertomus laiskasti eteenpäin soljuvista hellepäivistä, jolloin on aivan liian väsynyt laittaakseen tikkua ristiin ja aika kuluisi puutarhatuolissa lekotellessa ja kärpästen surinaa kuunnellessa… Ja ihan vähän olisi huono omatunto, kun pitäisi tehdä, saada aikaan, rientää, mutta toisaalta tuolin vetovoima on suunnaton, on niin mukavaa, lämmintä, aurinko paistaa…

O niin kuin Otto niin kuin Onni

2010-11-28T17:31:00.000+02:00

Puutarha-aakkonen O herruudesta oli kova kisa: onko se O niin kuin OTTO vai O niin kuin ONNI. Kunnes tajusin, että nehän ovat täysin yhteen sulautunut kokonaisuus. Otto on suurinta Onnea ja Onni ilmentyy Oton hahmossa joka ikinen päivä ja hetki.

Puutarhaan kissarotikkoni Otto ja Ville liittyvät erottamattomasti. Ostaessani siirtolapuutarhamökkiä prioriteeteissa oli korkealla myös kissojeni onnellisuus ja hyvä elämä. Ja kyllä sitä on Marjiksessa riittänytkin! Se energia, elinvoimaisuus, elämän hallinta!

Suurimpana kaikesta on vapaus: kissat saa tulla ja mennä omasta kissaluukustaan miten haluavat, milloin haluavat, miksi haluavat. Ovi on aina avoinna lähteä luontoon, hiiriretkelle, reviirikävelylle, aurinkolepuuttelulle, pensaspäiväunille…

Sääntöjen mukaan lemmikkieläinten pitää pysyä omalla tontillaan. Koiranomistajat sitä noudattavatkin ja suuri osa kissanomistajistakin. Mutta miten kahlita Ottoa, jossa virtaa eteläpohjalainen vapauden veri? Jonka suonissa kuohuu oma laki ja oman elämänsä herruus? Lakeuden ja vapauden lait sykkivät sakeina sydänveressä, vaikka esi-isien maat ja mannut olisi jätetty selän taa ja muutettu kauas Helsingin Marjaniemeen.

Vapaus on elämääkin tärkeämpää, niin minulle kuin kissallekin.

Nyt tällä hetkellä Otto on äärettömän onneton. Se on suljettu kaupunkiasuntoon, neljän seinän sisälle. Se on vanki ja kahlehdittu. Vain alkeellisimmat tarpeet nukkuminen ja syöminen on jätetty ja kaikki elämän ilo, itsensä toteuttaminen, selviytyminen, harrastukset ja haasteet on viety pois.

Eläinlääkärin mielestä Otto on harvinaisen hyväkuntoinen, terve ja upea vanha kissa. Yöulvomiseen on syynä vain ja ainoastaan kaipuu Marjaniemeen ja vapauteen. Oton moukuna on vaihdellen masentunutta, ahdistunutta, kaipaavaa, raivoisaa – välillä jopa jo lannistunuttakin. Kuuntelen sitä kaiket yöt, kärsin Oton puolesta – itseni puolesta yhtä lailla.

Näytän Otolle kalenterista, ettei huhtikuun puoliväliin ole enää viittäkään kuukautta. Kyllä me se kestetään.

Tonttu Tietävän salainen tehtävä

2010-11-23T19:57:00.001+02:00

Marjiksen kaunottaret uinuvat valkoisen lumen alla ja haaveilevat tulevasta kesästä. Talventörröttäjien seassa on silti aitoja työläisiäkin hommissa, ainakin puutarhan alati uutterissa vahtijoukoissa.

Tonttu Tietävä vartioi portin pielessä ja ratsaa tulijat kiinteällä laserkatseellaan. Vaikka en puutarhatonttuja arvostakaan, tämä pieni ja pelkistetty tonttuveijari huteran kepin nokassa tarttui jo aikaisin keväällä matkaani.

Puutarhatonttujen esikuvana pidetään antiikin Hefaistosta, rumaa ja rampaa Heran poikaa. Lyhytkasvuinen Hefaistos oli taitava seppä ja takoja ja omasi muitakin tonttumaisia piirteitä. Varsinaisesti puutarhatonttuteollisuus roihahti Saksassa 1800-luvulla ja sieltä se villitys levisi ympäri maailmaa kulovalkean lailla, niin kuin nyt saksalaisilla aatteilla on joskus tapana.

Ranskasta vuorostaan alkoi tonttujen vapautusliike: tonttuja viedään puutarhoista läheisiin metsiin luonnonolosuhteisiin. Onko vapauttajilla esteettisiä tarpeita siistiä lähipuutarhojaan vai vapautetaanko tonttuja kuin kettuja turkistarhoilta? Jotkut vapautetut tontut kuulemma lähtevät myös matkoille - kuten Amelie-elokuvassa.

Vaikea uskoa, että Tonttu Tietäväiseni päättäisi yhtäkkiä lähteä valomatkalle Thaimaaseen tai että se joutuisi aktivistien kaappaamana värjöttelemään talvensa keskellä Roihuvuoren synkkää metsää. Siksi uskallankin jättää sen talveksi portinpieleen hoitamaan omaa arvokasta vartiointitehtäväänsä. Tosin ei se ainakaan rusakoita pidä poissa tontillani - jäljistä päätellen ristihuulilla oli ollut kunnon pikkujouluhipat pihallani.

Lisääkö ruukkukasvi luovuutta?

2010-11-18T20:41:00.002+02:00

Luin Richard Wisemanin kirjaa "Minuutissa muutokseen". Luovuutta käsittelevässä jaksossa siteerattiin tutkimuksia, kuinka vehreässä ympäristössä kasvaneet lapset olivat luovempia kuin betoniviidakossa peuhanneet ja kuinka toimistoon tuotu ruukkukasvi sai työntekijät ideoimaan enemmän.

Yksi selitys näille oli evoluutioon perustuva: vihreys tulkitaan niin, että lähistöllä on riittävästi ruokaa ja silloin ihminen on rauhallisempi, rennompi ja luovempi.

Pelkkä vihreä väri riitti kirjassa esitettyjen tutkimusten mukaan luovuuden kasvattamiseen. Kun koehenkilöt tekivät helppoja anagrammitehtäviä niin ne, joiden nimi oli joka tehtävään kirjoitettu punaisella, saivat huonommat tulokset kuin ne, joiden oma nimi oli vihreällä.

Omassa työhuoneessani on isoja (muovisia) limoviikunoita, kuolemaisillaan oleva kaktus sekä vaihtuva ruukkukukka. Syksyllä ihastelin ihanaa syklaamia, nyt vuorossa on joulukaktus ja seuraavaksi hankin runkoatsalean.

En tiedä kasvieni luovuutta edistävästä vaikutuksesta, mutta pidän vihreydestä ja katselen mielelläni alati muuttuvaa kukkaa. Se ihan oikeasti rauhoittaa ja saa ajatukset myönteisiin asioihin kuten kesään ja omaan puutarhaan, minulle merkityksellisiin ja rakkaisiin aiheisiin. Näin se lyhyestikin katkaisee työpaatoksen ja antaa virkistävän ajatus- tai haaveilutuokion, jonka seurauksena myönteisempää energiaa virtaa aivoihin ja näyttöpäätteen ääressä kuihtuvaan kehoon.

Joskus jään tarkoituksellisemminkin ihastelemaan kukkaa ja käytän sitä mindfulness-harjoituksena. Mitä juuri sillä hetkellä näen, kuulen, tunnen, maistan, haistan. On vain tämä hetki - siihen pysähtyminen rauhoittaa.

Eli summa summarum: kauniisti kukkiva ruukkukasvi työhuoneessa on elämää sulostuttavaa silmäniloa ja se luo onnellisia ajatuksia. Se on jo aivan ylittämätön suoritus pieneltä ruukkukukalta tässä jatkuvaa tuloskuntoa vaativassa kvartaalitaloudessa!

N niin kuin nyt

2010-11-15T17:18:00.001+02:00

Puutarha-aakkosissa ollaan edetty jo ännään asti ja sehän ei puutarha-kontekstissa voi olla mitään muuta kuin NYT.

Puutarhassa on aina NYT tai sitten ollaan tulevaisuudessa. Joka mennyttä muistaa, sitä vadelmanoksatikulla silmään!

Puutarhassa kaikki kasvaa, kehittyy, muuttaa muotoaan. Jos kasvuaikana päivänkin on poissa, ei voi ymmärtää, koska on ollut se salaperäinen NYT, kun kaikki uusi kasvusto, nuput, versot ja ties mitkä ovat ilmestyneet kasveihin. Kukan puhkeamista ei näe koskaan. Haaveeni onkin joskus viettää koko yö stalkkaamalla puhkeamaisillaan olevaa kukkaa.

”Paras hetki istuttaa omenapuu oli 20 v. sitten. Toiseksi paras hetki on nyt.” Luin sanonnan kesällä ja se taitaa olla aika totta. NYT voi tehdä monia asioita, jotka vaikuttavat nyt heti ja tulevaisuudessa. Miksi odottaa tulevaisuuteen kun voi toimia jo nyt? Ja onko tulevaisuutta edes olemassa, kun koko ajan on nyt???

Puutarhan aika on yhtä aikaa lineaarista ja syklistä. Kevään neitseellinen kasvu on ainutkertaista ja yksilöllistä. Lineaarisesti ajatellen puutarhassa kaikki kasvu tapahtuu once in the lifetime. Kuitenkin vuoden päästä tulee taas uusi kevät ja kasvu toistuu. Ei samanlaisena, mutta samat vaiheet läpikäyden.

Puutarhasta voi siis nauttia samalla kertaa sekä täysin ainutlaatuisena että toistuvana kokemuksena. Esimerkiksi liljat ovat yllättävän upeita ja ihania – joka kesä.

Mitä puutarhajuttuja kannattaisi ajatella lineaarisesti ja mitä syklisesti? Ruohonleikkuu on toistuvuudessaan puuduttavan tylsää. Voisiko siinä kokeilla jotakin ainutkertaisuuden asennetta: nyt leikkaan tällä lailla, onpas jännittävä reitti, ai täällä maasto vierii näin, mihin tyyrään seuraavaksi…

Meditaatiossa ja mindfulnessissa keskitytään NYT-hetkeen. Puutarhassa se onnistuu, kun NYT kasvaa, kukkii, lemuaa ja rönsyää ympärillä ylenpalttisesti koko ajan.

Marjiksen kaunotar vko 45

2010-11-10T16:31:00.000+02:00

Vähiin käy ennenkuin loppuu, sano demari tulevista eduskuntapaikoista. Sama valitusvirsi kaikuu myös marrastavasta puutarhastani. Talventörröttäjiksi jätetyt perennat ovat ruskeita, rumia, ränstyneitä. Nurmikolla lojuu kuolleita lehtiä, eikä niistä tule yhtään säveltä mieleen, mutta melankoliaa sitäkin enemmän. Kesän ahkerimmat kukkijat, pelargoniat, ovat nekin jo joutuneet luopumaan leikistä. Ainoat näkyvästi elävät sielut ovat enää persilja sekä tämän viikon syyskaunotar Koristekaali Brassica oleracea var. sabellica.

Tein tänä vuonna syysistutuksen, johon laitoin pinkkejä syklaameja ja vaaleaa koristekaalta. Syklaamit olivat suloisia kuin karkit, mutta eivät nirppanokkaisina kestäneet kovin monta hallayötä. Toisin on koristekaalin laita: sehän porskuttaa väsymättä kuin teinipoika IRCissä.

Marrasmurhetta ja kevätkaihoa

2010-11-07T19:02:00.001+02:00

Kukkasipulien istutus on syksyn viimeisimpiä hommia ja ehdottomasti suurimpia iloja. Ja lisäksi vielä käsittämättömän ongelmallista - aina ja joka kerta!

Kaupassa houkuttelevien sipuliröykkiöitten ääressä menee tolaltaan kuin blondi alennusmyynnissä. On aivan pakko saada lisää punaisia tulppaaneja ja eikös siihen Tähtelään sopisi vierekkäin vastaväreinä oranssit ja violetit tulppaanit ja oohh, kuinka kauniita valkoisia tulppaaneja! Sitten sitä tulee mökille järjettömän sipulikasan kanssa ja ihmettelee, että mihin aivovaurioon sitä onkaan hourahtanut ja mihinkäs mää nää kaikki ny sitte istuttaasin?

Vielä kun kesän kuumuus on pehmittänyt aivot ja peruuttamattomasti pyyhkinyt muistista, mitä kukkia keväällä kasvaa missäkin. Niinpä sipulien työntäminen maahan onkin aikamoista arpapeliä. Ja siitähän seuraa se, että keväällä voi vain ihmetellä, miten kummassa olen voinut istuttaa jumalaisen kauniiden punaisten tulppaanien viereen jotakin noin rahvaanomaisen oranssia?

Kun kukkasipulit istuttaa näinkin myöhään kuin marraskuussa pyhäinpäiväviikonloppuna, saa sipulit hävyttömän halvalla. Tosin muutamaksi viikoksi kylmään puulatooni unohdetut krookuksen sipulit jo lykkäsivät vähän vehreää taintakin, mutta sehän on vain liian lämpöisten säiden vika se. Ja eiköhän ne mullassa ota pienen järkensä käteen ja odota kevättä ihan kiltisti.

Eipä psykologit ole tainneet tehdä lykätyn tarpeentyydytytyksen ja sitä kautta suurempien voittojen tavoittelutestejä kukkasipuleilla. Perustestihän menee niin, että pysäytetään ihmisiä kadulla ja kysytään, otatko 1000 euroa nyt vai 1100 euroa kahden viikon päästä. Lähes jokainen koehenkilö ottaa tonnin käteen heti tällä sekunnilla. Mutta miten kävisi, jos koehenkilöiltä kysyttäisiin, otatko 100 kukkasipulia nyt vai haluatko puolen vuoden päästä saada 100 upeasti kukkivaa kevätkukkaa?

Lahjoitan testi-idean psykologeille vapaasti käytettäväksi.

Tunnustan eläneeni 7 kertaa

2010-10-28T15:46:00.002+03:00

Sain lukijaltani Päiviltä Beautiful Blogger -tunnustuksen jo jonkin aikaa sitten ja olen siitä hyvin otettu. Blogitunnustuksen ohjeissa oli, että sen myötä pitää kertoa itsestään 7 asiaa, joita muut eivät tiedä ja lisäksi tunnustus pitää antaa 7 muulle blogille. Ehdot ovat rankat! Yritän aloittaa tunnustuksista ja pitäydyn jotakuinkin blogini aiheissa eli puutarhassa, kissoissa ja kirjoissa.

Jos tulen juhlista sudenhetkenä kotiin, saatan mennä ripsivärit silmissä nukkumaan. Tässäkin ilmenee elämäni prioriteetit: kerran vuosia sitten tulin aamuyöstä kotiin ja siivosin kissavessan ja menin nukkumaan. Hetken päästä heräsin ja ajattelin, että kauheeta, kissavessa on siivoamatta ja niin nousin ylös siivoamaan sitä. Aamulla huomasin, että meikit oli jäänyt pesemättä mutta kissavessa siistitty kahdesti! Toinen esimerkki priorisoinnista tapahtui kerran kaupan kassalla kun korttini oli mennyt umpeen. Jätin omat tavarani kauppaan, mutta riivin taskuistani vihoviimeiset sentit saadakseni kissalle murkinaa.

Tunnustan, etten ole lukenut loppuun Joycen Odysseusta, vaikka tuplasti olen yrittänyt. Kilven Alastalon salia en edes omista.

Tunnustan eläneeni niin livenä, kuvitelmissa, unissa, välillisesti kuin tässä ja muissakin rinnakkaistodellisuuksissa. Mikä on totta ja mikä unta, kas siinäpä kysymys. (Liittyy myös haluuni oppia näkemään selkounia.)

Tunnustan rakastavani Jane Austenia kaikissa muodoissaan: kirjoina, äänikirjoina, suomeksi, englanniksi, sarjoina ja elokuvina. Kaikki käy. BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan katson kerran vuodessa ja joka sekunti on suklaaseen verrattavaa täyteläistä nautintoa. Tuo viktoriaanisen ajan ilmapiirissä räpiköinti vetoaa romantiikan kaipuuseeni: sadussa käy hyvin ja he elävät onnellisena elämänsä loppuun asti. (Paitsi ei ehkä Lydia ja Mr. Wickham, joiden kohtalosta pitäisi kirjoittaa oma kirja. Uskon Lydian opportunistiseen elämäniloon, hän nousee mistä alhosta tahansa!).

Tunnustan, että puutarhanhoito on välillä ihan syvältä! Inhoan esimerkiksi voikukkia yli kaiken ja niiden kitkemiseen käytetty aika on totaalisesti hukkaan heitettyä!

Tunnustan haluavani pizzaa säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikkei se koulutetun fiksun nykynaisen pirtaan sovikaan. Ilman Mäkkärikemaa voisin elää loppuikäni, mutta jos kaikki pizza katoaisi maailmasta, niin viimeistään kahden kuukauden päästä minun olisi sitä aivan julmettu ikävä.

Yhtä seikkaa en kuitenkaan kehtaa tunnustaa edes tässä. Se on eräs tv-sarja, jota seuraan suurella halulla vuodesta toiseen. Kesätauot ovat kamalia! Sarjan käsikirjoitus on uskomaton: miten niin vähällä väellä ja aina samoja parisuhteita ensin lopettamalla ja kohta uudestaan henkiin herättämällä saadaan aikaan niin koukuttavaa draamaa! Varmaan kaikki addiktiotkin on jo käyty läpi ja kaikki mahdolliset parinmuodostuskuviot iästä riippumatta. Me likes!

M niin kuin Marjis

2010-10-25T15:36:00.000+03:00

Minun elämässäni on vain kaksi puutarhaa. Ensimmäinen on äidin ja isän luona kotona Alavudella, iso, kaunis ja runsas. Siellä on lääniä niin paljon, että silmä lepää. Oikean puutarhan siitä tekevät metsäpuut eli koivut ja männyt. Niitä minun on täällä piskuisessa kaupunkipuutarhassani ikävä.

Toinen puutarhani on täällä Marjaniemen siirtolapuutarhassa. 450 neliötä laidunta ja pikkuinen mökki. Omenapuita on viisi, mutta vain kahdelle olen antanut nimet. Paratiisi on kaunis ja suojaisa ja Tällipaju pahoinpitelee minua lukemattomia kertoja vuodessa. Joku voisi kuvitella, että minä lyön pääni omenapuuhun, mutta ei, kyllä se on ilkeämielinen Tällipaju, joka mätkii minua.

Luumupuut ovat nimiltään Lumumba ja Rebel, kirsikkapuut Jussi ja Ellen. Kukkapenkkejä ovat Rosarium, Lilium, Ekolähiö, Majakkasaari, Tähtelä, Kuutamola ja vielä keskuskukkapenkki, joka jostain mystisestä syystä on jäänyt nimeämättä. Marjapensaita ja erityisesti vadelmia on loputtomasti. Mahtuupa tontille vielä kasvi- ja perunamaakin. Ja iso nurmikko.

Merkitykseltään Marjis on minulle paljon suurempi kuin tontti ja mökki. Marjis on sitoutumista, tulevaisuutta, luovuutta, vapautta ja vastuuta. Marjis on mullan tuoksua ja likaisia kynnenalusia, lapiokaupalla tuntoja maasta, konkreettista fiilistä kuulumisesta osana tähän maailmankaikkeuden kiertokulkuun. Marjis on raatamista – onnistumista ja pettymystä. Marjis on kuohuttavaa hiiren rapinaa alakerrasta. Marjis on kylmä lonkero saunahöyryävällä patiolla ihan pimeässä ja autioituneessa talvipuutarhassa.

Marjis on mun koti ja kaikkine puutteineenkin rakas kuin yöt naukunallaan valvottava kissa.

Marjiksen kaunotar vko 42

2010-10-21T19:52:00.000+03:00

Tämä kaunokainen jaksaa uskollisen elinvoimaisesti vihertää ja tarjota maukasta syötävää muuten jo tyhjentyneeltä ja sateen piiskaamalta kasvimaalta. Käsitykseni mukaan kaunokainen parantaa myös veriarvoja aika lailla, joten syötyäni tätä koko kesän hemoglobiinini oli paras mahdollinen. Saanko esitellä lempiyrttini ja ikisuosikkini Persiljan Petroselinum crispum. (Anteeksi surkean sateinen kännykkäkuva).

Persilja on oikukas villikko. Edelliskesänä vihdoin luovuin kaikista kompuroivista yrityksistäni itse kasvattaa siemenestä moista epävarmaa nirppanokkaa. Ostin kauniisti viheriöivän persiljani Hakaniemen torilta, jaoin sen ainakin neljäksi puskaksi ja lykkäsin maahan. Mikä ihanan runsas sato siitä sukeutuikaan! Ja niin vaivattomasti! Ja heti syömävalmiina!

Tällä hyväksi havaitulla uralla kynnän tulevinakin kesinä.

Nyt taidankin ostaa kaupasta ruukkupersiljan ja laittaa ruokaöydälleni yrttiruukkuun. Pitää testata, kuinka kauan se tuottaa satoa. Marjiksen ikkunalaudalla ruukussa nautiskelleet basilikat riittivät koko kesäksi, mutta ihan samanlaista sukseeta en usko kaupunkilaisruukkupersiljan saavuttavan.

PS. Nyt tuli kielitieteellinen tenkkapoo koskien ajanmäärityksiä. Kun tähän aikaan eli lokakuun 21. päivänä sanoo "viime kesänä" niin mitä se tarkoittaa: lähintä vai sitä edellistä kesää? Onko lähin kesä "tänä kesänä" ja "nyt kesällä"? Mulle ainakin on, koska oma kesäni on vasta runsas viikko sitten päättynyt. Huomasin tämän ongelman, kun kirjoitin alunperin "viime kesänä" viitaten kesään 2009, mutta jos kaikilla ei kesä kuiteskaan kestä näihin syysmyräkköihin ja ensilumen odotuksiin asti, niin siksi korjasin sen muotoon "edelliskesänä".

Kanelinkatkuinen WiherHiiriWinkki

2010-10-18T15:50:00.001+03:00

Nyt kun ilmat kylmenee, niin pikku hiirujen töpötassuja paleltaa. Mikrokokoisiin aivoihin tupsahtaa ajatus, että joskos sisätiloissa olisi messevämpää. Ja mikäs on lämpimässä mökissä majaa pitäessä, kun kissakin on pakkomuutettu kaupunkiin.

Haluatteko että kerron Marjiksen saunassa kuulemani uusimmat vinkit hiirien pysyttämisessä poissa sisätiloissa? Ei se mitään, kerron ne silti. Uskomattomat WiherHiiriWinkit menee näin:

Mökin lattia kannattaa pestä etikalla. Haju karkottaa hiiret, eivätkä ne halua juoksennella etikantuoksuisella lattialla.
Hiirien sisääntuloreittien suulle kannattaa laittaa kanelitankoja. Ronkelihiiret ei sitten varmaan tykkää kanelistakaan vai?

Itse aion kokeilla tuota jälkimmäistä, vaikka en ihan siihen uskokaan. Viime syksynä ostin sellaisen infrayliääntä muodostavan laitteen, joka sijoitettiin töpseliin ja joka mainostekstin mukaan olisi täysin kestämätön hiiren korville. No, ei kyllä ollut!

Tai sitten mökkiini asettui jotain ihme sirkus-mutantti-superhiiriä. Kun muutin Marjiksesta pois, niin jätin Oton kuivaruokapussin kuistin lattialle. Tultiin Oton kanssa takaisin 5 päivän päästä, mökkiin murtautuneet hiiret oli nakertaneet pussin kyljen auki ja napsineet naksut parempiin mahoihin.

Ei se mitään, ostin uudet naksut ja seuraavaksi viikoksi laitoin ne vielä erillisen muovipussin sisään ja n. 1,5 metrin korkeuteen mikron päälle ja mikrokuvun alle. Auta armias kun hämmästyin mökille palatessani! Superhiiret olivat nostaneet mikrokuvun ylös ja kömpineet sen alle repimään pussin auki ja rouskuttelemaan naksut kitoihinsa. Se mikrokupu lensi saman tien huis hemmettiin kuin vaalilupaus.

Hiiret suorastaan mykistävät minut. Melkein en osaa edes päättää, haluanko seuraavassa elämässä olla hiiri vai voikukka, molemmat kun todistetusti elävät ikuisesti. Välillä tosin matka saattaa katketakin, kuten tällä Oton uupumattoman metsästysvietin uhriksi joutuneella ja minulle lahjaksi tuodulla pikkujyrsijällä. Naapurit luulee mua kamalan ahkeraksi siivoajaksi, kun kuistin mattoa pestään kesällä pahimmillaan pari kertaa viikossa...

Marjiksen kaunotar vko 41

2010-10-16T15:36:00.003+03:00

Jos laitan silmät kiinni ja ajattelen ensimmäistä mieleen tulevaa väriä, niin se on punainen. Jos laitan silmät kiinni ja ajattelen ensimmäistä mieleen tulevaa kukkaa, niin se on ruusu. Ja jotenkin uskon, että suuri osa maailman ihmisistä reagoisi täsmälleen samoin kuin minä.

Ruusu on kukkien kuningatar. Viattomuuden merkki. Suuren rakkauden symboli. Vaikenemisen kuvastaja. Intohimon airut. Kukkaiskielen monitaituri.

Legendojen mukaan ruusut olivat alun perin valkoisia, mutta ihmisen syntiinlankeemuksen tähden ne muuttuivat punaisiksi. Tämä puutarhassani kukoistava ruusuni Bonica on siis vähän saanut maistaa syntiä, mutta on sydämeltään vielä viattoman toiveikas aivan kuten puutarhurinsakin. Lokakuun 16. päivä kukassa on vielä nuppu, sitä kutsuisin toiveikkuudeksi!

Ruusu on ruusu on ruusu on ruusu. Näin sanoo Gertude Stein ja viittauksen alkuperä juontaa Romeoon ja Juliaan. Siinä Juliaa harmittaa Romeon suku Montaguet ja hän tuumaa, että mitä on nimi, sillä ruusu minkä nimisenä tahansa tuoksuisi yhtä suloiselta.

Legendojen mukaan ruusun tuoksukin on mysteeri. Miten samassa paikassa kasvavista kukista vain ruusu tuoksuu huumaavan täydelliseltä? Ruusu muutenkin on salaisuuksien kukka. Valkoisella ruusulla keskiajalla viitattiin Neitsyt Mariaan ja hänen elämänsä mysteereihin. Punaisella ruusulla viitattiin Jeesuksen vereen ja kärsimyksiin. Perusruusun viisi terälehteä merkitsevät Jeesuksen viittä ristiinnaulitsemishaavaa. Antiikissa ruusu oli Afroditen kukka, joka viestitti kauneutta ja rakkautta. Se myös kätki kaikki salaisuudet, siitä nimityskin sub rosa eli asia pysyköön salaisuutena, off the record.

Huh kuinka paljon latauksia mun ruusualtaan tämän kesän tulokkaalla ja upealla Bonicalla onkaan harteillaan! Minulle itselleni ruusu symboloi toivoa, rakkautta, juhlaa, vieraanvaraisuutta ja nautiskelua. Ihana kasvi siis, ilmiömäinen kukkien kuningatar!

Operaatio kelloköynnös, The end

2010-10-13T14:59:00.000+03:00

Joudun tunnustamaan olevani surkea kelloköynnöksenkasvattaja. Köynnökseni ei jostakin mystisestä syystä laisinkaan tuottanut siemeniä. En siis voi ensi kesänä nähdä tätä käsittämätöntä vaivaa uudelleen (hyvä!).

Jos nyt listaisin kelloköynnöskasvatuksen pros and cons, niin ekana huomiona on tietenkin huoltosuhteen intensiivisyys. En kasvattanut kelloköynnöstä vain omaksi ilokseni, vaan sitä sai seurata muutama satatuhatta sunnuntai-Hesarin lukijaa. Joku murto-osa sitäkin juttua varmaan aamukahvinsa palanpainikkeeksi lueskeli. Siten vastuuni kasvista oli kerrassaan järisyttävän suuri ja se tietysti aiheutti stressiäkin. Entä jos siemenet ei idä? Entä jos tapan taimet? Entä jos ne eivät kuki?

Kuten yleensä aina elämäsässä, kaikki nämäkin huolenaiheet olivat turhia ja niihin kulutetut hetket hukkaan heitettyjä. Nekin ajat olisin voinut vaikka kirjoittaa runoja tai tehdä mielikuvaharjoituksia.

Suurin plussa kelloköynnösprojektissa oli se, että sain Tähtelä-kukkapenkkini rakennettua puuladon seinustalle. Tähtelä maisemoi uskomattoman kauniisti harmaan puuladon ja siinä voin vuosittain kokeilla erilaisia köynnöksiä. Ensi kesänä Tähtelä saa asukkaikseen köynnösruusun ja ehkä ruusupavun. Tai tuoksuherneen.

Kelloköynnös ei mitenkään hurmannut minua ulkonäöllään tai persoonallaan. Siksi se ei koskaan päässyt edes minkään viikon kärkikolmikkoon valitessani Marjiksen kaunotarta. Kelloköynnöksen kukat ovat liian tummat minun makuuni, eihän niitä edes paljon erota tummanvihreästä lehvästöstä.

Lisäksi kukka on aivan liian hidas. Tämä projekti jotenkin taas antoi minulle luvan ostaa taimet torilta ja taimikaupoista. Elämässäni on niin julmetusti muuta työtä ja tekemistä ja kiinnostuksen kohdetta, että epävarmat yritykset kasvien kasvattamiseksi siemenestä alkaen tuntuvat aikamoiselta ajan ja energian hukalta. Minähän pidän paremmin elinkeinoelämän rattaita pyörimässä, kun annan jonkun muun tehdä osaamansa homman parhaiten ja jatkan itse minulle sopivammasta kohdasta eteenpäin.

Elämäni ensimmäiset ja tod.näk. myös viimeiset kelloköynnökseni alkavat olla elinkaarensa loppuviikoissa. Nyt ne vielä kukkivat ja onpa pari nuppuakin nähtävissä. Mutta siemeniin asti eivät nämä kyllä tänä kesänä ehtineet, joten tämä on nyt sitten tässä.

Amen.

Rappioromantiikkaa

2010-10-10T09:45:00.000+03:00

Tuttuni kysyi, mitä puutarhassani vielä kukkii. Vastasin, että eipä paljon mitään. Kunnes avasin silmäni ja huomasin, että täällähän on vielä hurjaisa kukinto päällä!!! Ihan eivät ehtoisimmillaan kukat enää ole, vaan niissä on havaittavissa kypsynyttä elämänkokemusta. Joku vanhentuu arvokkaammin ja nauttii ylpeydellä rappioromantiikasta, toiset yrittävät epätoivoissaan tarttua kesään kiinni.

Europanea-jaloruusu aloittaa heinäkuussa eikä onneksi malta laisinkaan lopettaa kukkien sarjatuotantoa.

Tässä kesäkukka antaa parastaan: kerrottu lobelia suoraan Hakaniemen torilta. Nyt myyjä jo muistaa, että minä ehdottomasti haluan lobeliani kerrottuna.

Ties mikä kellokukka tää lienee - voipi olla vaikka rikkaruoho.

Kesäneilikoita kasvaa penkissäni joka vuosi: ahkeria kukkimaan ja sievän värisiä, mitä vielä voisi toivoa?

Koristemansikka on ihmeellisyyden ilmentymä. Se aloittaa kukinnan ekana keväällä ja jatkaa myöhäisimpään syksyyn. Ja vaikka luulin, että kyseessä on koriste, niin olenpa saanut maistaa pari makeaa mansikkaakin.

Krassi ilahduttaa iloisella värityksellään yllättävänkin pitkään syksyyn.

Malva aloittaa aikaisin auringossa, mutta varjoisimmissa kolkissa kukinta jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Aaahh, mitä ihanampaa voisi olla kuin vaaleanpunainen ruusu!

Tätä vihulaista syysasteria revin puutarhastani irti juurineen joka syksy. Mutta ei auta: aina nämä nousevat ylös mullasta ties minkä uudelleensyntymisopin villitseminä. Vai onko se minun karmani. että seurauksena pahoista töistäni jään tähän ikuiseen ympyrään, enkä ikinä pääse syysastereista eroon?

Syklaamin lehtikuvio on uskomattoman kaunis, viehättävyydessään se vetää vertoa kukalle.

Höh, tämän olen ostanut heinäkuussa ja kyllä se vihdoin syyskuun lopussa ehti kukkaankin. Nimi vain on hukassa ja on tuo kukintokin vähän tuollainen bad hair day -tyylinen.

Amppelitomaatti jaksaa olla satoisa.

Verikurjenpolvi kasvaa korkeutta ja laajentuu entisestään. Ja yllättävästi joku kukka aina kukkii näinkin myöhään.

Näillä mennään! Ei hullumpi kukkasaalis näin lokakuun kymmenentenä, suomalaisen kirjallisuuden juhlapäivänä.

Marjiksen kaunotar vko 40

2010-10-07T20:12:00.002+03:00

Myöhäissyksyn kukkijoista tämä on yksi kauneimmista ja kestävimmistä. Kukka rehottaa tanakasti tukevassa varressaan ja haastaa pikkuhallat vankalla olemuksellaan. Oikeasti kylmä puraisu vain kaunistaa kukan punerrusta entisestään. Perinteiseen perennatyyliin kasvi laajentuu ja runsastuu ihan itsestään vuosi vuodelta. Kyseessä on syksykaunotar Komeamaksaruoho (Sedum Herbstffreude).

Voi kasviparka millä nimellä sitä on kiusattu! ’Maksa’ruoho, yöks vaan. Oli sitten kyseessä sisäelin’maksa’ tai imperfekti ’Maksa!’ on assosiaatiot yhtä ikäviä. Nimen epätoivoinen suomentaja on yrittänyt kaunistella nimeä mainosmaisella kikalla laittamalla alkuun adjektiivin ’komea’. Tässä siis yritetään samaa kuin kirjolohessa, joka oikeasti on sateenkaarirautu. Ei mene läpi tällaiset helppoheikkimäiset heitot!

Sanotaanhan sitä, ettei nimi miestä pahenna. Eli ei kai sitten kasviakaan – ehkä. Paitsi kyllä vähän.

Hallatar haastaa

2010-10-01T16:25:00.001+03:00

Nautin Marjiksessa aivan suunnattomasti aamuista, kun saan syödä aamiaista ulkona patiolla. Katselen puutarhaani, tuoksuttelen syksyn aromeja, kuuntelen etäistä liikenteen tohinaa. Avaan kissalle viereeni toisen tuolin ja siinä se pehmusteella kehrää ja silityttelee itseään. Hetki on täynnä syvää rauhaa, lähes meditatatiivinen. En sano, että se on päivän paras hetki, sillä silloinhan ei olisi enää mitään odotettavaa päivältä, joka vasta tempoo lähtökuopissaan.

Tänä aamuna seitsemän jälkeen nurmikko oli ihan valkoisena kuurasta. Naapureitten huopakatoilla oli huurretta. Lämpömittari näytti -0,5 celsiusta. Jouduin aamiaiselle sisätiloihin ja Otto-raasu kipitti yläkertaan mun lämpimään sänkyyn.

Ehkä luontokin jo toivoisi meidät ihmiset pois siirtolapuutarhasta. Luonto haluaa rauhoittua ja asettua marrastamaan. Aivan kohta meiltä suljetaan kesävesi, eli ei tässä enää kauaa voi pyristellä.

Mutta ensi viikko näyttää säätiedoissa hyvältä. Vielä on monta ihanan raikasta patioaamiaista edessä - ehkä toppahousuissa, mutta kuitenkin ulkona!

Puolivuotissynttärit!

2010-09-30T15:25:00.002+03:00

Puutarhatarinoita täyttää tänään ennätykselliset puoli vuotta ja kivaa on ollut! Puutarha on aiheena syvä pulppuava lähde – tai välillä jopa upottava suonsilmä.

”Marjiksen kaunotar” on ollut teemoista tietenkin ykkösenä ja kasvitarinoiden tiimellyksessä on käsitelty niin myyttejä, pätkätyöläisen arkea kuin pahuuden syvintä olemustakin. Kasvien lisäksi kaunottarina ovat paistatelleet Otto-kissani ja äitiltä saatu onnenkivi ja Anhavan suomentamat tankarunot. Ohessa pari näytettä: vko 31, vko 24 ja Marjiksen eksistentiaalinen kaunotar ja tietenkin kaikkien kaunotarten kuningatar kaikissa väreissään.

Kierrätys, citykani, dilemma, flow ja lebensraum… ”Puutarha-aakkoset” -sarjan aihekirjo voittaa näköjään värikkäämmänkin kukkapenkin 6–0. Ehkä tässä sarjassa parhaiten toteutuu blogini alaotsikko ”Kaikki elämässä löytyy puutarhasta”. Tässä omat suosikkini: J niin kuin ja, B niin kuin banaali ja H niin kuin hipelöinti.

”Operaatio kelloköynnös” oli making of -versioni Hesarin sunnuntaisivujen juttusarjasta, jossa seurattiin kasvattamaani kelloköynnöstä huhti-syyskuussa. Ihan oikeesti: omat mullalta ja hieltä tuoksahtavat juttuni voittavat Hesarin tylsät kasvatusvinkit mennen tullen, miukaisee tämä katti häntä ylpeästi pystyssä! Tässä maistiaisiksi kesän tunnontuskia.

Muita toistuvia teemoja ovat olleet MWWW eli Minnan WerratonWiherWinkki sekä kirjat ja tietenkin kissat! Rakkahin Otto on avautunut kertomaan elämästään, samoin kesäkissani Osku ja tietenkin Ville on päässyt post mortem -muisteloihin mukaan.

Yksi pitkä kuuma Marjis-kesä on taas takana. Puoli vuotta kalenterini on näyttänyt pelkkää kesää, kesää, kesää… Pian on aika napata Otto kainaloon ja muuttaa takas kaupunkiin. Bright city lights, here I come again. Fyysisesti jätän puutarhan taakseni, mutta ei haittaa. Minähän olen puutarha ja puutarha on minä. Puutarhatarinat siis jatkaa puskemistaan entiseen malliin kuin eukko lumessa vai oliko se Stockan jonossa.

Suureksi ilokseni olen saanut "Beautiful Blogger Award" -tunnustuksen uskolliselta lukijaltani Päiviltä. Lämpimät kiitokset!

Vielä on kesää jäljellä

2010-09-26T10:37:00.005+03:00

Kesän viimeinen saunakerta meillä Marjiksessa on aina jotenkin haikea. Koko kesä ollaan saatu nauttia tästä Suomen parhaasta saunasta ja rattoisasta seurasta, ja nyt se suunnaton ilo yhtäkkiä riistetään meiltä. Kesä meinaa olla ohi, puutarha nuutuu ja horrostuu, naapurit on hyvästeltävä ja on harkittava omaakin muuttoa takaisin kaupunkiin. Ei yhtään haluis!

Marjiksen lämpimästi sykkivä sydän, sauna, on mahdollisimman pitkälle säilytetty alkuperäisessä 50-luvun asussaan. Kiuas on kertalämmitteinen ja lämmitysurakka kestää n. 4 tuntia. Vartin välein on syötettävä uutta reidenpaksuista halkoa kiukaan ahnaaseen kurkkuun. Kesälauantaisin noin yhden aikaan lämmittäjä heittää häkälöylyt, huuhtaisee lauteet ja kahdelta alkaa miesten vuoro. Naiset pääsevät saunaan viideltä.

Saunomisjärjestys herättää miespuolisessa väestössä jatkuvasti närästystä ja pientä kapinahenkeäkin, mutta järjestyksellä on omat historialliset perinteensä. Marjiksen puutarhalegendan mukaan vuorot olivat aikoinaan toisin päin, mutta sen seurauksena miehet eivät palanneetkaan saunasta, vaan jäivät kallistelemaan saunalle tai jonkun naapurin mökille, mistä huppelisia miehiä sitten köyrättiin kottikärryillä kotimöksille.

Löylyt on leppeät tai kirpakat, aina hyvät. Kun kuumuudesta on nautittu, kietaistaan pyyhe ympärille ja mennään istuskelemaan terassille kylmän juoman ja rupattelevien naapurien seuraan. Kummasti se maailma siellä aina parantuu!

Nyt viimeisellä saunakerralla naisia hemmoteltiin myös herravieraalla: 16-vuotias pitkäturkkinen Janus-kissa istuskeli narussa tupakkapenkillä. Siellä se arvokkaasti otti silityksiä vastaan ja vain väsyneen välinpitämättämästi vilkuili ohikulkevia piskejä.

Joskus terassilla lauletaankin. Keväällä kaikui suvivirsi ja monena syksynä ollaan tähän aikaan hoilattu täysin totuudenvastaisesti, että vielä on kesää jäljellä. Pimenevässä illassa tunnelma on vähän harraskin, kun terassin pöydillä on kesäkukkien sijasta värikkäät tuikut ja kaikki tietävät, että se on loppu nyt.

Tosin onhan meillä sitten Tapaninpäivän sauna. Ja ihan kohta on taas Vappusauna. Ja sittenhän on taas uusi kesä, onhan, onhan?

Marjiksen kaunotar vko 38

2010-09-22T16:54:00.002+03:00

Ei ole kesäkukkien voittanutta! Nyt sen taas huomaa, kun aikanaan valloittavasti kukkineet perennat nyt vain nuokkuvat rumina rönsyinä, mutta kesäkukat ne vaan jaksaa porskuttaa.

Kesäkukat ovat puutarhurin pelastus monella tapaa. Niillä vähemmänkin vihreää peukaloa omistava rakennekynsilakkasormi saa somistettua puutarhansa näyttäväksi kukkaparatiisiksi. Tai jos on tärkeitä vieraita tulossa ja kaikki perennat ovat juuri silloin vaiheessa tai on kovin aikaista keväällä tai myöhäistä syksyllä, voi kesäkukilla aina piristää ja tuoda säihkettä sopiviin spotteihin. Jos ei muuten, niin voi stailata näyttävän ruukkupuutarhan oleskelutilaan.

Mikä parasta, kesäkukat sopivat täydellisesti "kaikki mulle nyt heti" -kulttuuriin. Kukat saa ostaa valmiina taimina torilta tai taimikaupasta tai hätätapauksessa vaikka lähisupermarketista. Mitään pitkällistä kasvatusta tai odottelua ei tarvita, vaan kesäkukat on kuin nuudelikeitot parissa minuutissa valmiita nautittavaksi.

Ja kesäkukat loistavat ja jaksavat kukkia koko kesän vähälläkin hoidolla ja mitättömillä ravinteilla kuin pätkätyöläiset. Kun kuihtuneet kukat noukkii pois, niin pieni kukkaparka ahkeroi kahta kauheammin saadakseen uudet kukat valmiiksi siementämään ennen syksyä. Kesäkukkia siis vain kupataan hävyttömästi ja otetaan hennoista kukkavarsista kaikki tehot irti.

Niinpä annetaan nyt kerrankin iso käsi uutterasti kukkineelle ja kauniisti levittäytyneelle ahkeraliisalle (Impatiens walleriana).

Taimet olivat pienet ja kituliaat ostaessani ne Hakaniemen torilta. Mutta päästessään Kuutamola-kukkapenkkini reunustaksi alkoi kukoistuskausi. Portilta kurkistaessa ne antavat runsaan ja täyteläisen mielikuvan puutarhastani ja aivan kuin liehuttavat punaista tervetuliaistoivotusta. Eikä ahkeraliisoja ole tarvinnut edes nyppiä, vaan esimerkillisen tunnollisesti ne ovat kukkineet koko kesän kuin kuuden laudaturin ylioppilas, josta tulee oikein kiltti alipalkattu sairaanhoitaja.

Oi omena minkä teit!

2010-09-20T10:39:00.001+03:00

Omenien kanssa elämisessä ei ole kultaista keskitietä, on vain joko-tai. Joko ei ole yhtään omenaa ja toivoisi jostain niitä saavansa ja kyttää niitä himokkaasti kuin Eeva. Tai sitten hukkuu omenoihin, eikä enää tiedä, mihin niitä saisi tyrkättyä.

Omena on minulle yltäkylläisyyden ja kaiken runsauden symboli puutarhassa. Niitä piisaa itselle ja lahjoitettavaksi tutuille ja ihan tuntemattomillekin. Ja sitä juuri pidän runsauden mittana, sillä eihän nyt tuntemattomille anneta kuin joskus lantteja katusoittajille tai seteleitä kodittomia kissoja varten Hesyn keräyslippaaseen.

Joka aamu jaan omenani neljään: parhaat poimin puusta työkavereille tuotavaksi, parhaat pudokkaat laitan pesuvatiin portin pieleen ohikulkijoiden otettavaksi, huonommat pudokkaat joutuu kompostiin ja muumiotautiset pitää kerätä sekajätteeseen.

Viime viikonloppuna koin sadon huippuhetket. Vähän jos selkänsä käänsi, kypsän rapsakoita omenia ropisi innolla puista alas. Rouskuttelin niitä pahimpaan nälkääni, keitin sosetta pakkaseen ja kuivasin kasvikuivurilla. Sekös tuntui hullun hommalta! Omenien pilkkominen tarpeeksi kapeiksi siivuiksi vie iäsyyden! Ja sitten ne on siinä kuivurissa vielä toisen iäisyyden kaupan päälle!

Vaikka mitäpä tässä elämässä on muuta kuin aikaa. Kuivuria on kiva testata ja oikeasti siinä saa mukavasti hyödynnettyä isojakin määriä, kun yhteen satsiin saa dumpattua vajaan pesuvadillisen omenia.

Toinen tämän syksyn uutuusomenajuttu on huonompien omenien kaivaminen perunamaahan, kun komposti alkaa olla jo täynnä. Ensin se kuulosti hassulta idealta, mutta tarkemmin ajateltuna se voi toimiakin. Kaivoin lapionsyvyydeltä multaa ja ladoin omenia vieri viereen nukkumaan talviunta. Kevääseen mennessä toivon omenien täydellisesti hajonneen ja muuttuneen ravinteikkaaksi mullaksi kasvattamaan uutta uljasta perunasatoa.

Haa, nyt tuli mieleen, että onkohan ranskalaiset aina tehneet niin, kun ranskaksi omena on 'pomme' ja peruna on 'pomme de terre' eli maan omena?

L niin kuin lebensraum

2010-09-17T17:01:00.000+03:00

Se mitä kasvit puutarhassa eniten janoavat on lebensraum eli tilaa kasvaa, kukoistaa ja laajentua. "Menkää ja täyttäkää maa" on varmaan hyvästelypuheessa sanottu paratiisista karkotetuille kasveillekin.

Alla olevissa pelargonian kuvissa asia näkyy konkreettisesti. Stailasin toukokuussa sitä YLEn multajuttua varten puutarhaani ja ostin kolme pelargoniaa ruukkuihin. Kaksi pääsi isoihin ruukkuihin ja kolmannelle en siinä hötäkässä ehtinyt etsiä uutta kotia, vaan se sai jäädä kaupan istutusruukkuun, johon se reppana sitten jäikin koko kesäksi. Vettä ja ravinteita olen kaikille antanut tasapuolisesti, mutta kuten kuvassa näkyy, kasvutila on elintärkeä tekijä. Ei uskoisi, että kuvan pelargoniat olivat toukokuussa täsmälleen samanlaisia!

Taistelu elintilasta on ankara: kasvit levittäytyvät minkä ehtivät ja valtaavat välittömästi tyhjäksi jääneen tilan. Puutarhassa ei siis kovin pitkään mikään paikka pysy autiona. Erityisen ahkeria tilan haltuunottajia ovat tietenkin rikkaruohot, joille mikään paikka puutarhassa ei ole pyhä. Eikä tietenkään kaupungissakaan, jossa keskeltä asfalttia pilkottaa sievä auringonkeltainen voikukka.

Tärkeintä puutarhassa olisi löytää joka kasville juuri se oikea kasvupaikka ja sepäs ei olekaan mikään helppo nakki! Minun haluni ja kasvin vaatima elinympäristö eivät nimittäin läheskään aina kohtaa. Surullisin esimerkki on Eternal Summer -hortensia. Ostokesänään se kukki oikein kauniisti, mutta sen jälkeen ei diiva ole pukannut näkyville kukan kukkaa. Varsi kasvaa ja lehdet, mutta siinä kaikki. Samoin on käynyt jasmikkeelleni, jonka ostin aidan viereen näkösuojaksi. Kaikkien näiden n. 5 vuoden aikana kasvua on tapahtunut ehkä 20 senttiä ja niistä ihanista valkoisista tuoksuvista kukista olen saanut nauttia yhden ainokaisen kerran.

Ymmärrän toki, että minähän tässä kisassa jään kakkoseksi. Kasvit valitsevat parhaan kasvupaikan ja jos laitan ne jonnekin muualle, niin on turha odottaa kukintoa. Niinpä nöyrryn ja siirrän kasvit. Näin kasvit voittaa aina ja heti päästessään itselleen sopivaan ympäristöön ne aloittavat asemasodan lähialueitten valloittamiseksi heikommilta naapureiltaan.

Marjiksen kaunotar vko 36

2010-09-11T20:58:00.001+03:00

Näin loppukesästä, kun kukkaloisto vähenee nopeammin kuin uskottavat selitykset vaalirahakohussa, alkaa arvostaa pitkään ja runsaasti kukkivia kaunottaria. Siksi tällä kertaa spottivalot kohdistetaan auringon keltaoransseissa väreissä loistavaan kasviin, joka kurkottelee ylös köynnöstukea ja pukkaa suloisia kukkia, joita voi kuulemma laittaa salaattiinkin. Minun ja yleisön ja lehdistön suosikin viitan pukee tällä kertaa ylleen köynnöskrassi (Tropaeolum).

Multasorminen naapurini Salli kertoi hyvän wiherwinkin: krassista kannattaa suurimmat lehdet nyppiä pois, niin saa runsaamman kukinnan. Niinpä tietysti, lehdethän vain syövät kasvin erergiaa, jonka mieluummin näkisi kukkaloistona kuin jättilehtinä. MOT.

K niin kuin kierrätys

2010-09-07T14:15:00.001+03:00

Puutarha-aakkonen k käsittelee KIERRÄTYSTÄ. Ei siksi, että se on nyt ajan trendi, vaan siksi, että puutarhassa kaikki kiertää.

Kasvit kiertävät ihan itsekseen kylväytyen uusiin kukkapenkkeihin ja sitten niitä kierrätetään ihan vasiten. Verikurjenpolvelle en ole vieläkään löytänyt hyvää paikkaa puutarhastani, enkä nepalinhanhikille. Kultapiiskut ja malvat vaeltelevat suorastaan holtittomasti kukkapenkistä toiseen, lupaa kysymättä.

Monet kasvit on saatu kierrätykseen naapureilta, kasvinvaihtotoreilta, sukulaisilta ja työkavereilta. Mulla on Irjan neilikkaruusut, Heidin sinitähtiatvat, Sallin esikot, Raijan punamintut jne. Ja aivan erityisesti mulla on Maaritin raparperit, jotka jo kolmantena vuonna peräkkäin kiskoin viimeisintäkin juurenpalasta myöden maasta irti – toivottavasti nyt lopullisesti.

Tämä K-aakkonen olisi aivan hyvin voinut olla vaikka komposti, tuo jokaisen puutarhurin ylin ystävä. Parissa vuodessa kompostiin mätetty kasvi- ja ruokajäte muuttuu mullaksi, josta puutarhurilla on aina yhtä suuri puute kuin toimistorotilla it-tuesta.

Niin ja vadelmat! Satoa antaneet varret haketetaan ja levitetään saman tien takaisin vadelmapenkkiin. Myös biovessan kiinteät jätökset kärrätään vadelmapuskiin ja mikäs sen tehokkaampaa lannoitetta. Vielä kun luonnosta vieraantuneille kyläilijöille mainitsee pari sanaa paskavadelmista, niin kukaan ei halua marjoja mukaansa…

Otto-kissani on aivan erityisen innokas kierrättäjä. Juonikuvio menee näin: Otto pyydystää hiiren/myyrän/päästäisen/rotan/linnun ja tuo sen ylpeänä moukuen mulle lahjaksi. Minä nappaan otuksen ja laitan ruumislankulle. Ihan kohta paikalle lehahtaa harakka/varis/lokki/muulintu ja noukkii saaliin mukaansa.

Kierrättäjä-kissani tykkää siis niin paljon linnuista, että se vasiten niitä ruokkii! Ja siilit vasta iloiseksi tulevatkin, kun kranttu Otto ei syökään kalliilla rahalla kaupasta ostettua huippubrändättyä kissanruokaansa, vaan se päätyy kuppiin keskelle vadelmapuskaa siilien naposteltavaksi. Oi sitä onnellista röhkinää ja kierrätyksen auvoa.

Perennapenkin ylösnousemus

2010-09-06T13:51:00.000+03:00

Ahkeroin lauantaina keskusperennapenkin kimpussa. Kuusivuotiaan penkin kasvusto oli röyhähtänyt ihan vallattomaksi. Taka-alalla olevat korkeat kasvit rehottivat ihan edessäkin ja kaikki oli liian isoa, suurta ja runsasta. Oli ryhdyttävä extreme-toimenpiteisiin.

Kaivoin kaikki kasvit ylös penkistä (paitsi maksaruohon, joka juuri punastelee kauniisti). Käänsin maan lapionsyvyydeltä ja siivosin kaikki ylimääräiset juurenpalaset ja rikkaruohot. Kylvin kalkkia multaan ja hain valtavasti lisää uutta hyvää multaa penkkiin. Tsekkasin kaikki perennajuurakot, jaoin leimut ja monet muutkin kasvit ja ennen kaikkea pienensin juurakot lähes puoleen. Istutin perennat takaisin penkkiinsä ja kastelin.

Katsoin lopputulosta tyytyväisenä, avasin lonkeron ja menin saunaan.

J niin kuin ja

2010-08-31T12:55:00.002+03:00

Jo joulu joutuu jorpakkoon! Ei vaiskaan, puutarha-aakkoset vain ovat edenneet joutuisasti kohtaan J, joka on JA, joten nyt seuraa laskuopillis-kielitieteellis-psykologista pohdintaa tästä universumeja toisiinsa liittävästä konjunktiosta.

'Ja' yhdistää asioita ja siksi se sopiikin niin loistavasti puutarhaan. Puutarhassa kun mikään tai mitään ei ole vain yhtä, vaan kaikkea on aina enemmän ja useampi ja runsaasti. Minulla on omena- ja kirsikkapuita. Kasvatan tilliä ja persiljaa. Nautin perennoista ja kesäkukista. Ja niin edelleen loppumattomasti.

Suosittu mentaalitekniikka on korvata 'mutta'-konjuktio 'ja'-konjuktiolla ja näin avata aivan uudenlaisia ajatusjatkumoita. 'Mutta'-sanaa käyttämällä eka lause on ensin arvokas, mutta 'mutta' dissaa sen arvon täydellisesti. Esim. "Voikukka on nätti mutta se on rikkaruoho", jossa nätteys menettää arvonsa kun rikkaruohous nousee niin voimakkaana esiin. Sama asia 'ja'-sanalla antaa jo ihan erilaisen, tasa-arvoisen fiiliksen: "Voikukka on nätti ja se on rikkaruoho". 'Ja'-sana hyväksyy molemmat puolet asiasta, eikä tee mustavalkoista erottelua. Mäkin olen hyvä ja joskus laiskanpuoleinen puutarhuri.

Kun puutarhatöitään alkaa luetella, ei 'ja'-sanan käytölle tule loppua laisinkaan. Nytkin mun ehdottomasti pitäisi ostaa syyslannoitetta ja levittää sitä kasveille ja kylvää nurmikonsiemeniä ja nostaa koko perennapenkki ylös ja istuttaa se uudelleen ja hakea lisää multaa ja kaivaa perunat maasta ja se aita jäi sittenkin tänä kesänä istuttamatta ja ja ja ja...

Voisikohan tuosta edellisestä johtua myös ja-hkailu? Kun on liian monta 'ja'-asiaa jonossa, niin mikäs siinä sitten auttaa, kuin ja-hkailla ja olla tekemättä mitään niistä!

Operaatio kelloköynnös, osa V

2010-08-30T16:11:00.001+03:00

Kelloköynnösten maailmassa kaikki hyvin! Kesäkuinen stressi on muisto vain. Nykyisin köynnökset kipuavat kohti taivaita – tai ainakin puuladon katolle asti – ja nauttivat elämästään.

Kukat ovat hassuja: avautuvat luunvalkoisena ja muuttuvat seuraavaksi päiväksi violeteiksi ja notkuvat vain päivän pari pudotakseen maahan. Aikamoista tuhlausta, tuumaan minä.

Ja ne nuput, ne vasta kummia ovatkin! Kun Hesarin toimittaja aikoinaan tiedusteli, että joko mulla kelloköynnös kukkii, niin enhän löytänyt koko kasvista nupun nuppua! Ne kun on sellaisia itämaisten taikinanyyttien näköisiä kummajaisia huojumassa hennohkon varren nokassa. Toimittajan piti erikseen tulla viisomaan nuppuja mun köynnöksistä ennen kuin pystyi tilaamaan kuvaajan paikalle.

Siemenestä siemeneksi -jatkokertomus oli Hesarissa 22.8. ja tuttuun (täysin käsittämättömään) tapaansa se on arkistoitu maksulliselle digipuolelle. Jutussa on haastateltu aitoa puutarhuria, joka arvelee, että ”kuuma ja kuiva kesä on uuvuttanut ja viivästyttänyt kelloköynnöksiä. Kelloköynnös pitää auringosta, mutta paahde on sille usein liikaa. Se on kuitenkin ruohovartinen, iso köynnös. Kuumahan sillekin tulee."

Sa se.

Marjiksen kaunotar vko 33

2010-08-20T21:44:00.001+03:00

Kun puhutaan ruusunpunaisesta, niin jokaisella kuulijalla on siitä omanlaisensa mielikuva. Aivan samoin kuin joulunpunaisesta, jonka oikeasta sävystä saimme aikoinaan todella pitkällisen ja kiihkeän väittelyn aikaiseksi.

Mutta kun on kyseessä tämän viikon Marjiksen kaunotar, niin jokainen tietää epäröimättä ja täsmälleen, mistä väristä on kyse: Malva (Malva).

Malvasta tulee mieleen viktoriaanisen ajan neitojen hillityn patoutunut intohimo. Väri on hienostunut ja kalvakka, mutta kukinto ryöpsähtelevän runsas. Kuihtuminen on sydäntäsärkevän surullista, kauneus katoaa, kukinnot ränsistyvät ja ruskistuvat, tippuvat pois elämänvoimansa menettäneenä.

Onneksi malva elää syklisesti: perennana sitä aina odottaa uusi elämän kevät ja entistä upeampi kukinta!

I niin kuin ikkuna

2010-08-19T12:47:00.000+03:00

Puutarha-aakkonen I voisi olla ihqu, ikuinen, itsenäinen tai mitä muuta tahansa I:llä alkavaa, mutta nyt se on yhtä kuin IKKUNA.

Puutarha on ikkuna maailmaan. Voin tarkastella puutarha-ikkunani läpi/kautta melkeinpä mitä tahansa asiaa elämässä, vaikka Nikkei-indeksiä tai Bodomin murhia tai 24 tv-sarjan logiikkaa. Uskon vakaasti blogini alaotsikkoon "Kaikki elämässä löytyy puurtarhasta".

Itselleni puutarha avasi ennalta-arvaamattomia ikkunoita. Sain puutarhan myötä puolivuotisen kesän, jatkuvan opiskelun, tekemisen ilon, uudenlaista yhteisöllisyyttä, tarkoituksenmukaisuutta elämään ja sitoutumista. Puhumattakaan onnellisuudesta ja ymmärryksestä, nöyryydestä ja onnistumisesta ja vaikka mistä muusta myönteisestä asiasta, joita puutarhan myötä tulvii elämääni ovista ja ikkunoista.

Puutarha on myös näyteikkuna toisen persoonaan. Täällä siirtolapuutarhassa voi tehdä ihmisestä päätelmiä ihan sen mukaan, millä antaumuksella hän hoitaa puutarhaansa. Tai on hoitamatta. Puutarhassa voi toteuttaa kaikkein saivartelevimmatkin luonteenpiirteensä leikkaamalla nurmikon aina 4 mm pituiseksi kolmen päivän välein tai kynimällä kukkapenkin reunukset kynsisaksilla. Tai sitten puutarha on vain miljöö, johon kutsua kavereita grillaamaan ja juomaan viiniä, eikä varsinaisesta puutarhanhoidosta tarvitse ottaa mitään paineita. Ja sitten pitää vielä muistaa, että oikeasti pelkän puutarhan perusteella tehdyt johtopäätökset toisen persoonallisuudesta ovat kyllä täysin liioiteltua keittiöpsykologiaa :-)

Marjiksen eksistentiaalinen kaunotar

2010-08-14T19:36:00.003+03:00

Kesän olennaisin ilmentymä, loma, on ohi. Se tekee minut niin alakuloiseksi, että olen lukenut runoja koko päivän, kirjoitellut niitä itsekin.

En ole ihan Leinon "Hallatar haastaa / soi sävel sortuvin siivin" -fiilareissa, vaan alavireisyyteni tasoon ja ajatukseen syksystä ja elämän haipumisesta vastaavat nyt täydellisesti Tuomas Anhavan kääntämät tankarunot. Olen tänään herkutellut hänen kolmella kokoelmallaan Täällä kaukana, Kuuntelen vieras ja Oikukas tuuli.

Marjiksen kaunottareksi valitaan siis tällä viikolla Tsurayukin runo, joka on varmaan tankarunoista ehkä tunnetuin ja siteeratuin, mutta sehän vain osoittaa, kuinka yleismaailmalliseen tunnekiteytymään runo osuu ja uppoo:

Elämä täällä

on vain kuin vedessä

kuun kuvajainen

Otat sen kämmenelle

Kummeksit: onko sitä?

Oliko kesä? Kukkiko puutarhani? Nautinko elämästä? Koinko onnen hetkiä? Toteutinko itseäni? Muistan yliopiston filosofian luennoilta sen, kun professori laittoi meidät pohtimaan, että mistä tiedämme varmasti jääkaappiin laitetun olutpullon olemassaolosta enää sen jälkeen, kun ovi on suljettu emmekä enää näe pulloa. Onko koko maailmaa oikeasti olemassakaan missään muualla kuin minun kuvitelmissani? Elämmekö jonkinlaista Matrixia? Eli Saigyon sanoin:

Tiedän varmasti
todellisuuden epä-
todelliseksi -
Miten siis millään voisin
myöntää unet uniksi?

Ja ihan lopuksi laitan tähän vielä oman tämänpäiväisen tankakyhäelmäni:

Vaikka kesä on
lopuillaan, se ei silti
kumoudu, lakkaa
olemasta muistona,
sinitaivaan pilvenä.

H niin kuin hipelöinti

2010-08-12T14:55:00.003+03:00

Huh hellettä mikä hirmuisa himo puutarha-aakkoseksi H täällä hersyää! H-kirjaimellahan voisi kattaa aivan loputtomasti puutarha-aiheita ja siksi laitankin silmät kiinni ja tökkään sormeani... ja se osuu ehdokkaaseen HIPELÖINTI.

Kasvit ovat moniaistillisia. Kauneus ei ole vain katsojan silmässä, kyllä se on ihan kasvissa itsessään. Tuoksu voi olla etova tai huumaava, kuten liljojen parfyymimaisen makea tuoksu, joka saa minut aina unelmoimaan. Maku on makuasia, mutta minä ainakin inhoan jokakeväisiä lehtijuttuja voikukkasalaateista. Voikukka on rikkaruoho ja piste. Kuuloaistista tulee mieleen sade. Kun istun patiollani, niin huomaan sateen aina ensimmäisenä äänestä: vadelmapuskani alkavat ropistella. Yhtään pisaraa en ole vielä tuntenut tai nähnyt, mutta ääni paljastaa pienenkin tiputtelun.

Ja sitten se hipelöinti, kosketus, polttelu... Kasveja onneksi saa koskea ja monet kasvit koskettelevat minua, vaikken haluaisikaan. Kun vadelmia poimii hihattomalla paidalla, on käsivarret täynnä vertatihkuvia naarmuja. Nokkonen vasta mukava yllätys onkin, ja kun sen polttavan tunteen yhdistää kuumaan aurinkoon niin tietää kyllä elävänsä vaikka toivookin kuolevansa.

Jotkut kasvit ovat ihanan pehmeitä, suorastaan eläimellisen turkkimaisia. Esimerkiksi helminukkajäkkärä, jota voi silittää kuin ohutkarvaista kissaa. Liljat ovat kovia ja tanakoita, eivätkä houkuttele hiplaamiseen, mutta ruusun vetovoima ulottuu myös kosketteluun. Nenä on pakko työntää ruusuun ja silkkimäisiä terälehtiä on ehdottomasti saatava sivellä.

Puut taas on tehty halattavaksi. Lukitsen polkupyöräni omenapuuhun, joten juuri se puu saa käsivarteni ympärilleen vähintään kahdesti päivässä. Muut puut saavat hellyyttäni satunnaisesti: joskus vaan tulee pakahduttava tarve halia puuta kun se on niin upea, se on antanut hyvää satoa tai sitten vain itse niin suuresti nauttii tästä elämästä.

Muutenkin koskettelulla on erilaisia frekvenssejä. Kesäkukkia pitää nyppiä päivittäin, kun taas perunasta riittää istutus ja ylös kaivaminen, peseminen ja syöminen. Raskaampia kasveja on vähän väliä nostettava ja tuettava. Liian voimakkaasti kasvavaa flooraa on rajusti ja väkivaltaisestikin karsittava.

Kasvien kosketuksista yksi nautinnollisimmista on tietenkin nurmikko, kesän ihanin tunnusmerkki. Sen pehmeä ja pistelevä tuntuma hellii ja tervehdyttää niin ruumista kuin sieluakin; se maadoittaa ihmisen nykyhetkeen ja samalla sen kosketus kohottaa onnellisiin sfääreihin.

Minnan WerratonWiherWinkki

2010-08-10T18:56:00.001+03:00

Tämä MWWW on todellisen luontoystävän ja torjunta-aineiden vastustajan unelma ja se menee näin:

Puutarhan kivetysten, polkujen ja liuskekivien väleihin ja vastaaviin paikkoihin tunkee aina voimallisesti rikkaruohoa, voikukkaa ja muuta ei-toivottua kasvustoa. Mutta ei hätää! Niitä on turha suihkutella roundupmaisilla ympäristömyrkyillä tai kaivella voikukkaraudalla, kun on olemassa ilmainen, aina saatavilla oleva helppo keino: kiehuva vesi.

Kiehuva vesi on keskitysleirimäisen varma kuolonsuihku kasvien solukolle. Joten esim. uusien perunoiden keitinvedet kannattaa huiskaista liuskekivipatiolle ja päivässä parissa ikävä välikasvusto kuihtuu. Suosittelen lämpimästi – ei, vaan kiehuvasti!

Marjiksen kaunotar vko 31

2010-08-07T17:02:00.000+03:00

Joskus kauneus on tappavaa. Rakastava syleily johtaakin kuolemaan. Läheisyys tukahduttaa ja vie hengen hiljaa hivuttamalla. Kaunotar itse on täysin syytön, sehän vain toimii DNA:nsa mukaisesti ja toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä tässä maailmankaikkeudessa. Marjiksen kaunotar vko 31 on tämä uskomattoman upea ilmestys, terminaalihoitoon uhrinsa saattava Elämänlanka (Calystegia sepium, tunnetaan myös nimillä Karhunköynnös ja Isokierto).

Elämänlanka on nimensä veroinen sitkeä pikku otus. Ja kaunis kuin mikä! Vähän sydämenmuotoiset lehdet ja niin viattoman valkoinen kukka ja sievästi läheisiin kietoutuva varsi - kaikki kiehtovan viettelijän ja Mata Harin ominaisuudet siis.

Elämänlanka taas kerran osoittaa, että vastakkaiset vaihtoehdot ovat olemassa yhtäaikaa ja ovat aivan yhtä todellisia ja varteenotettavia. Minä pidän elämänlankaa puutarhassani ikävänä riesana. Silti ihailen samaa kasvia kerrassaan viehättävänä köynnöskasvina isäni puutarhassa. Tästähän tulee aasinsiltamaisesti ihan mieleen se Eino Leinon runo, joka menee vapaasti siteeraten näin: Ei paha ole kenkään ihminen / vaan toinen on heikompi toista. / Hyvää on rinnassa jokaisen / vaikkei se aina esille loista. /

G niin kuin gigantti

2010-08-05T15:42:00.002+03:00

Puutarha-aakkosissa on nyt edetty G:hen asti ja se on jotakin niin suurta ja valtaisaa ja ylitsepursuavaa kuin GIGANTTI.

Aloittelevalle puutarhurille (siis ainakin minulle) sattuu usein, että kasvien mittasuhteet ovatkin jotain ihan muuta kuin mitä kuvittelin. Jo ensimmäisenä kesänä mausteyrtit aiheuttivat minulle suurta hämminkiä. Ostin taimet minttua ja oreganoa ja joteskin ajattelin, että ne pysyvät yhtä pieninä ja sievinä kuin kaupan ruukkuyrititkin. Mutta mitä vielä! Minttu rehahti heti valloilleen, kasvoi varmaan 80-senttiseksi ja valtasi aivan valtavat alueet itselleen. Oreganon kasvu- ja leviämisinto oli myös päätä huimaava. No, jälkeen päin kuulin fiksun neuvon, että erityisesti minttu pitäisi istuttaa isoon ruukkuun ja upottaa se maahan, jolloin se pysyisi aisoissa.

Kurjenpolvet ovat myös murheenkryynejäni. Vaikka ostaisin kuinka matalan lajikkeen, se kuitenkin kukkapenkissä intoutuu kasvamaan hävyttömän isoksi ja liian korkeaksi. Ja taas sille on etsittävä uusi sijoituspaikka...

Tänä kesänä huomasin, kuinka suuri merkitys vieruskasveilla on kukan pituuskasvulle. Sama sininen kukka, jonka nimestä minulla ei ikäväkseni ole tietoakaan, oli jostakin kulkeutunut kahteen eri kukkapenkkiini. Toisessa sen rinnalla kasvoi upeita korkeita iiriksiä ja toisessa huomattavasti matalampa palavaa rakkautta. Ja näillä samoilla sinisillä kasveilla oli pituuseroa varmaan 30 cm! Oi näitä evoluution ihmeitä.

Giganttimaisiin mittoihin kasvaa puutarhassa myös työmäärät, jos sellaisen linjan elämässään ottaa. Aina välillä jaksan ihmetellä, mitä naapurin duracell-mummo touhaa puutarhatöissä aamusta iltaan. No, sekin selkisi, kun hän kertoi, että hän oli kaikki kolikonkokoiset omenapuista pudonneet raakileet halkaissut vähintään kahtia ennen kompostiin laittoa, kun näin kompostiin mahtuu enemmän tavaraa. Nostin kuvaannollisesti hattua moiselle täysin turhalle ahkeruudelle ja palasin takaisin lepotuoliini hyvän kirjan pariin.

Buddha rauhanturvaajana

2010-08-03T18:17:00.004+03:00

Mökilläni on ihan oikeiden turvajärjestelmien lisäksi vahva epävirallinen arsenaali suojautumiskeinoja epätoivottuja vieraita vastaan. Tässä kolmen kärki:

Lempeästi hymyilevä Buddha istuu mietiskelyyn syventyneenä patiolla. Ylimaallista hyvyyttä huokuvana se luo valaistuneen katseensa jokaiseen ovesta kulkijaan. Buddhan silmien alla vallitsee ikuinen rikkumaton rauha. (Ja kaikki tämä Tarjoustalosta vain 9,90 €!)

Portin pielessä kasvaa mehitähti. Kansanperinteen mukaan se pitää sairaudet ja kaiken pahan loitolla. Mikä on todistettua.

Kissakin on hyvä vahti, tosin aika epäluotettava. Kesäkissani Osku hoiti portsarin virkaa hellepäiviin sopivalla antaumuksella.

Ville-kissani viettää parhainta elämää kissojen taivaassa. Sieltä se pitää valppaasti silmällä maallista suosikkimökkiään ja sen puutarhaelämää. Ja hyvinkin eläväisellä Otto-kissalla on vastuulla paitsi mun mökki, myös koko Marjaniemi. Se valvoo reviiriä yökaudet, jättää hajumerkit, kynsii puuhun tunnisteet ja nappaa ylimääräiset pikkujyrsijät pois kuleksimasta. Huh mikä urakka mun pienellä turvakissalla!

Marjiksen kaunotar vko 30

2010-07-30T13:54:00.000+03:00

Näin juuriltani eteläpohojalaasena en yhtään tykkää, että kasvitaudin nimi on härmä. Sehän on panettelua! Härmän taudinkuvaan kuuluu lehtien harmaantuminen, laikkuuntuminen, kuihtuminen. Sellaisenako minun upea kotimaakuntani nähdään, harmaana ja kuihtuvana? Vaikka Etelä-Pohjanmaa on täynnä elinvoimaa, yritteliäisyyttä, uniikkeja persoonia, upeaa luontoa ja silmiä hivelevän kaunista lakeutta!

Härmä tulee joka kesä vieraakseni tänne Helsingin Marjaniemeen yhtä varmasti kuin tämän viikon kaunotar on kauneimmassa kukassaan. Ladys and gentleman, may I present you the Syysleimu (Phlox paniculata)!!!

Lapsena kun meille Alavudella rakennettiin omakotitalo, niin meillä oli siihen aikaan jotakin ennenkuulumattoman harvinaista eli maisema-arkkitehti. Hänen alkuperäisestä yllättävänkin pelkistetystä puutarhasuunnitelmastaan on edelleen jäjlellä parhaat palat Europane-jaloruusut ja violetit syysleimut.

Ne molemmat ovat myös oman puutarhani rakkaimpia kasveja.

Minnan Werraton Wiherkeitto

2010-07-27T14:00:00.003+03:00

Puutarha- ja elämäblogeissa kuuluu näköjään jakaa myös suosikkireseptinsä. Niinpä kerronkin nyt kesäisestä herkustani, jota kauhon sisuksiini kattilakaupalla. Ainekset ovat suurin piirtein tässä:

Kesäkurpitsakeitto on helppo ja monipuolinen. Sitä voi syödä alkukeittona tai pääruokana. Kylmänä tai lämpinämä. Kevyenä tai tuhdimpana versiona.

Maailman ehkä laiskimpana kokkaajana rakastan kesäkurpitsakeiton teon nopeutta ja vaivattomuutta. Omalta kasvimaaltani saan kesäkurpitsaa, sipulia, valkosipulia ja yrttejä. Niiden lisäksi tarvitsen vain kasvisliemikuution (eikä sekään ole välttämätöntä), lisää mausteita (ei välttämätöntä) ja sinihomejuustoa tai vaikka Koskenlaskijaa (juusto on välttämätöntä).

Vartissa ruoka on valmista nautittavaksi ruisleivän ja kylmän juoman kera. Nam!

F niin kuin flow

2010-07-25T20:57:00.000+03:00

Puutarha-aakkonen F voisi olla vaikka fantastinen, fiini, fiksu, filmaattinen, feminiininen... Nyt kuitenkin keskitymme puutarhassa satunnaisesti vaikkakin säännöllisesti tapahtuvaan F-ilmiöön, joka on FLOW.

Flowlla tarkoitetaan syvää keskittyneisyyden tilaa, jossa asiat sujuvat, ajatus lentää, luovuus kukoistaa. Aika ja paikka katoavat. Nälkä ja jano unohtuvat.

Puutarhahommat tempaisevat mukaansa kuin seurojentalon paras tanssittaja. Vaikka tarkoitus olisikin tehdä puutarhassa vain jokin ihan pieni homma, niin sitä saattaa havahtua neljän tunnin päästä siihen, että kuinkas mä en enää näekään kunnolla. Mitä, onko tullut pimeää? Mitä se kello mahtaa olla? Ai uutiset meni jo tunteja sitten...

Flowhun yhdistyy suuri tyydytys. Selkäkipuja ei tunneta ja itikoiden purematkin huomaa vasta yöllä nukkumaan mennessä. Puuhastelu antaa töitä keholle ja mieli yhdistyy fyysiseen tekemiseen täydellisesti. Tuntuu hyvältä ja ratkaisut ovat onnistuneita. Ihan ihmetyttää jälkeen päin, että mistä keksinkin noin hienon idean ja loistavan toteutuksen.

Flowta ei voi tilata, se tulee kun on tullakseen, yllättäen. Sen kohottava vaikutus kestää pitkään. Sitä ikään kuin leijailee yltäkylläisyyden armoitetuissa sfääreissä. Se antaa voimaa ja uskoa niin itseen, omiin voimavaroihin kuin koko maailmankaikkeuden parempaan järjestykseen. Flow on fyysis-psyykkis-sielullinen täyteläisyyden kokemus. Kiitos siitä!

Marjiksen kaunotar vko 29

2010-07-24T15:01:00.003+03:00

Mikä näistä Marjiksen kaunottarista olisi kaikkein kaunottarin? Olisiko se tämä pirteän energinen, elinvoimaa hehkuva oranssi:

Vai tämä hassu hybridi-iloittelu:

Kenties tämä ujo lumivalkoinen on sittenkin suloisin:

Tai tämä kohtalokkaan verevä, intohimoisen punainen:

Keltainenkin on hurjan loistokas:

Silti ehkä kaikkein kaunottarimmaksi valikoituu tämä vaaleanpunainen lilja (Lilium), joka viattoman pinnan alla hehkuu voimakasta eroottisuutta, keskikesän raskasta suloisuutta:

Lilja on ehdoton suosikkini! Se on iso, näyttävä, pitkäikäinen, värikäs... Lilja vakuuttaa ylväydellään ja ruhtinaallisuudellaan. Ei ihme, että lilja on valikoitunut heraldiseksi symboliksi, niin uljaalta ja voitontahtoiselta se näyttää. Ja jos lajikkeessa on mukana vielä tuoksu, se huumaa, tyrmää, valloittaa, saa riisumaan aseet. Liljan edessä ei voi kuin antautua - ilomielin ja ehdoitta.

Sä kuulut päivään jokaiseen

2010-07-22T21:16:00.004+03:00

Olit suloisinta mitä tiesin. Hohtava turkkisi, häntäsi väristely, lempeä puraisusi minun isoonvarpaaseeni.

Oikeasti olin valinnut Oton seuraksi sen viirullisen pennun. Mutta kun tulin hakemaan sitä, sinä Ville lumosit minut heti, olit niin vilkas ja utelias ja kaunis. Sata markkaa oli mitätön hinta sinunkaltaisestasi kultakimpaleesta.

Osasit lentää. Ihmeellisesti aina kapusit katonrajoihin, hattuhyllyille, kirjahyllyn päälle, puihin. Sieltä tarkastelit alamaisiasi viisaasti hymyillen.

The curiosity killed the cat - sinutkin melkein. Viiden kerroksen pudotus suoraan asfaltille oli aikamoinen, siinä meni kerralla useampikin hengistäsi. Puolen vuoden ajan kerran kuussa lääkäri tutki raudoitetun jalkasi ja vaihtoi aina vain hullumman värisiä siteitä koipeesi. Ja mikä ihmeellisintä: Kolmijalkaisenakin konkkasit yhtä taitavasti kuin Otto ja Osku.

Pitkän aikaa nukuin muovinen lelukäärme tyynyn alla. Iltaisin sängyssä heittelin sitä sinulle ja toit sen aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kunnes kyllästyin ja laitoin käärmeen tyynyni alle ja yön pimeinä hetkinä se vaikutti matelija-aivoihini ja näytti minulle unia Paratiisista, missä kissa ja hiiri rinnatusten joivat samasta vesilähteestä.

Aamuisin kun ujutin varpaan peiton alta, nuolaisit sitä karhealla kielelläsi. Jos en silloin salamana noussut ylös, sainkin sinulta terävän puraisun ja kehotuksen sillä sekunnilla ryhtyä päätoimeeni eli antamaan sinulle aamiaista. Olin tottelevaista henkilökuntaa.

Kaikki vanhat kotipaitani ovat täynnä reikiä oikean olkapään kohdalta. En vain malta heittää niitä pois, koska aina ne pukiessani melkein tunnen sinun pehmeytesi sylissäni. Sinua sai aina pussata poskelle, etkä epäillyt Oton lailla, että kohta pusuni muuttuvat puremiseksi.

Ja se hännän värisytys! Kevein, viehättävinkään balettitanssija ei herkkyydessään voi vetää vertoja sinun taidollesi värisyttää häntää. Sen lumovoiman edessä tein ihan mitä halusit.

Marjaniemessä olit ihme kyläluuta. Viimeisenä kesänä erityisesti kävit nukkumassa kaikki naapureiden mökit ja hakemassa kaikki silitykset ja ruoat. Kerrankin annettuani sinulle juuri aamiaista ja sinun syötyä hyvällä halulla, kuluu vartti ja saan puhelun Puolukkatieltä. Naapuri sanoo, että siellä on Ville-niminen nälkiintynyt kissa kerjäämässä ruokaa.

Viimeisen ehtoollisen söimme yhdessä. Katoin sinulle pöydälle ihan oman lautasen, mistä lipitit ahnaasti voita. Illalla olin sinusta 10 km päässä kaupungissa pakastamassa marjoja ja yhtäkkiä kuulin miukaisun. "Ville!" ajattelin vaistomaisesti. Se oli viimeinen tervehdyksesi minulle. Kiitos sinulle, että rikoit paikan ja etäisyyden rajat ja kävit vielä kerran luonani.

Missä olet nyt? Kissataivaassa tietenkin ja olet kaikkien suosikki ja lellikki. Sinua on aina joku hellimässä kun haluat ja saat metsästää, juosta ja lentää loputtomasti. Sitten laitat pienelle pilviviltille maata ja purjehdit sillä Marjikseen. Katselet minua ja Ottoa, suojelet ja varjelet meitä ja mökkiä ja puutarhaa.

Maallinen kehosi nukkuu Marjiksen mullassa ja syyshortensia kukoistaa sijoillasi. Hautajaisissasi itkimme kaikki, niin minä, siskoni, siskon tyttöni. Pitkin päivää naapurini esittivät osanottoansa suureen suruuni.

"Pois toisten luota jos lähden, sinun luotasi lähtisi en" laulettiin hautajaistangossasi. Niin Ville, olet alati puutarhassani, ajatuksissani, sydämessäni. Vuosi poismenosi jälkeen en vieläkään osaa puhua kissoista yksikössä. Sinun luotasi Ville lähtisi en.

Siirtolapuutarhan varjoissa

2010-07-20T13:28:00.003+03:00

Luin heti oman omenapuuni varjoissa uutuuskirjan, jolla oli niin houkuttava ja koukuttava nimi kuin "Siirtolapuutarhan varjoissa". Kyseessä on Saana Saarisen esikoisdekkari.

Kirjan päähenkilö on toimittaja, joka on tekemässä juttua kuvitteellisen Jokitörmän siirtolapuutarhan 60-vuotisjuhlista. Toimittajan ja kuvaajan ollessa haastatteluretkellä puutarhassa siellä juuri löytyy kuollut mökkiläinen toisen mökkiläisen, peräti ministerin, mökistä.

Parasta kirjassa on siirtolapuutarhamiljöö. Tosin aina kun kirjan aihe liippaa läheltä omaa elämää, alkaa pohtia kysymyksiä totuudellisuudesta. Mutta toisaalta, myös miljöö on tässä fiktiota, miksi edes yrittää laittaa sitä totuuden ja "oikean" siirtolapuutarhaelämän raameihin?

Muutamia tarkkanäköisiä huomioita kirjasta löytyy. Kuten se, että jos on nostanut illan mittaan useammankin lasillisen, niin kotimatka orapihlaja-aidan reunustamilla kapeilla teillä voi olla tuskallistakin. Ensin törmää yhteen puskaan ja kun tyyrää uudelleen ja yrittää pysyä keskellä tietä, niin mikäs onkaan edessä kuin tien toisen puolen piikikkäät orapihlajat. Tai että puutarhassa usein unohtaa, että näkösuoja ei suinkaan ole kuulosuoja. Vaikka raja-aitoina on korkeat vadelmapensaat tai orapihlajat, ne eivät mitenkään estä äänen kulkeutumista

En ole dekkareitten ystävä ja tässäkin kävi niin, että nyt viikko kirjan lukemisen jälkeen kyllä vielä hämärästi muistan murhaajan, mutta en enää motiivia. Ilman siirtolapuutarha-ulottuvuutta olisin lopettanut kirjan alkuunsa - tai en siis olisi sitä koskaan ottanut edes lukulistalleni. Teksti oli erittäin töksähtelevää, henkilökuvaus pinnallista ja ajankuva olematonta. Mutta tulipahan luettua tämäkin, helteisinä iltapäivinä lepotuolissa lojuen, kylmästä juomasta nautiskellen, oman siirtolapuutarhan varjoissa.

Minnan WerratonWiherWinkki

2010-07-12T14:59:00.002+03:00

Tämän tuoksahtavan WiherWinkin kuulin lauantaina Marjiksen saunassa hilpeiden naurujen kera ja niinpä laitankin sen heti jakoon.

Kun lipstikka (liperi) alkaa kukkia, ovat sen lehdet jo turhankin isoja ja kitkeriä mausteeksi ja keitoksi. Mutta ei hätää, kyllä niillekin hyötykäyttöä löytyy. Nimittäin lehdet kannattaa silputa ja laittaa kompostivessaan. Lipstikka peittää eritteiden hajua tehokkaasti ja sen sijaan kompostivessassa tuoksuukin - lihaliemeltä!

E niin kuin evoluutio

2010-07-11T10:46:00.004+03:00

Nyt olisi hirmusti tunkua puutarha-aakkonen E:ksi. Esimerkiksi elämä, eläin, etana, etnisyys, ehtiä, elinehto, epäonnistuminen, epätoivo, erehdys, erinomainen, ex... Tällä kertaa E on kuitenkin yhtä kuin EVOLUUTIO.

Puutarhassa evoluutio elää ja voi väkevästi. Mikään ei pysy paikallaan. Kehityksen voima voi välillä olla hidas mutta aina väistämätön.

Kaikki kiertää puutarhassa - niin kasvit, aine ja puutarhan rakenteet. Kompostit siirsin tontillani jo kolmanteen sijaintipaikkaansa. Hetken luulin, että se olisi lopullinen. Mutta eipäs aikaakaan, kun jo keksin, että kun yhden omenapuun hävittää ja siirtää kompostit pois, niin puuladon voi siirtää niiden paikalle ja kasvihuoneen rakentaa puuladon paikalle.

Kasveillakin on oma aikansa puutarhani elämässä. Jotenkin hämmästyin alkukesästä tajutessani, että jos olen ottanut jonkin kasvin puutarhaani, ei minun kuitenkaan tarvitse elää sen kanssa kunnes kuolema meidät erottaa. Tai oikeasti kyllä pitää, mutta voin jouduttaa kuolemaa tekemällä kasville eutanasian vaikka tällä sekunnilla. Oli kerrassaan helpottavaa päästä siitä keltaisesta tyräkistä eroon kertakatkaisulla!

Tosin kasvithan panevat hanttiin minkä ehtivät ja niiden elämänvoima on ihmeteltävä. Raparperin esimerkiksi olen juurinut kahtena edeltävänä kesänä kasvimaastani ihan täydellisen kokonaan. Mutta mikäs sieltä keväällä ensimmäisenä tunkeekaan pintaan ellei juuri raparperi! Ruusut vasta hankalia ovatkin - siis jos ne on onnistunut juurruttamaan, on niiden raivaaminen työn ja tuskan takana.

Kasveillahan on täysin oma tahto ja ne yllättävänkin itsenäisesti löytävät itselleen mieleisen kasvupaikan puutarhasta. Tuuli ja linnut kuljettavat siemeniä naapurin puutarhasta tontilleni ja niinpä lupaa kysymättä Yang-penkissäni kasvaa sininen akileija, päivänkakkaraa ja se kamala keltapiisku vai mikä lienee yrittää vallata useammankin multapläntin itselleen. Ja mikä pahinta, se on hävittänyt leviämisinnossaan tieltään sekä leimuja että orvokkeja.

Myös minä evolutioidun puutarhassani. Opin koko ajan uusia taitoja ja unohdan vanhoja. Sopeudun olosuhteisiin yhä paremmin ja tulen kekseliäämmäksi niin kasvien kuin rakenteidenkin suhteen.

Miltähän minä ja puutarhani näytämme vaikka 20 vuoden päästä? Jos ihminen luo nahkansa joka seitsemäs vuosi ja puutarhani muuttuu ja kehittyy tätä vauhtia, voi näkymä vuonna 2030 olla hämmästyttävä. Olenkohan muuttanut puutarhani japanilaiseksi mietiskelykeitaaksi? Vai olenko täyttänyt joka senttimetrin kasveilla? Jokohan minulla silloin on haaveilemani vesiaihe? Onko rakennusoikeutta annettu lisää ja saan ihanan lasikuistin? Nyt olisi pieni flashforward paikallaan!

Alavuden kaunotar iäisesti

2010-07-08T18:15:00.003+03:00

Marjiksen kaunotar on nyt lomailemassa kotona Alavudelle isän ja äidin luona, eikä uskalla ajatellakaan puutarhaansa. Mökin vartijoille on annettu tehtäväksi hoitaa kissoja, puutarhasta ei niin väliksi.

Mutta täällä Alavudella puutarha on upeimmillaan! Iso tontti on täynnä toinen toistaan kukoistavampia kasveja, ja vaikka täällä ollaan kolmosvyöhykkeen kainalossa, on kukinta samassa vauhdissa kuin mun hallaisella ja kylmällä 1b-vyöhykkeellä. Isän myöhemmin kylvetyt kelloköynnöksetkin ovat yhtä korkeita kuin omani - ja monin verroin paremmin hoidettuja.

Ehdokkaita Alavuden kaunottareksi olisi lukemattomia, esim. pioni, hauraan voimakas malva, iloinen päivänlilja tai amppelissa keikistelevä karjalan neito. Ja ihan viime metreille mukana oli myös isän puupinot ja äitin taloudellisen ruoanlaiton symboli hellaperuna.

Nyt kuitenkin Alavuden kaunotar on yllättäen jotain ihan muuta kuin kasvikuntaa. Jotain paljon vanhempaa, iäisempää, kestävämpää. Se on äitini minulle tänään Niinimaalta tuoma taikakivi.

Kivi hohtaa outoa sineä ja siinä on tummansinisiä pilkkuja. Äiti nosti kiven tänään metsästä, mutta se on kulkenut sukumme seurassa jo pitkään. Siellä Niinimaalla Kuotesjärven rannalla Patamassa äidin äiti on aikanaan asunut. ja myöhemmin samat maat myytiin isän suvulle.

Äiti laittoi kiveen taian: tuokoon se terveyttä ja iloa. Otin kiven käteeni, sen sileä pinta ja kaarevat muodot tuntuvat juuri sopivilta. Sormet ei ihan uletu sen ympärille, niin ylenpalttisesti se tuo siunausta tullessaan.

Kiven iäisyyttä on vaikea hahmottaa. Kivi on syntynyt jo jääkaudella ja nähnyt koko historian. Nyt se muuttaa Alavudelta kanssani Marjaniemeen. Kun minusta satavuotiaana aika jättää ja kodittomien kissojen yhdistys on perinyt mökkini, siellä edelleen elää mun sininen äidin taikoma kivi. Ja sitten mökkikin häviää ja kivi vain jatkaa elämäänsä aina siihen asti kuin maapallo räjähtää miljardeiksi pirstaleiksi avaruuteen.

Huh.

Marjiksen kaunotar vko 26

2010-07-03T17:13:00.001+03:00

Pitäisikö välillä taas suosia hyötytarhan antimia tässä Kaunotar-vaalissa? Elikäs: Ikkunalaudallani tönöttää kaksi Sagaformin tyylikästä ja erittäin toimivaa yrttiruukkua. Niissä kasvaa ihastuttavan lempeän makuinen yrtti, jota laitan vihersalaattiin, tomaatti-mozzarella-salaattiin, leivän päälle, keittoon... Mitä pidemmälle kesä kuluu, sitä ruskeammaksi yrtin varret muuttuvat ja sitä vaaleammaksi syötävät lehdet. Mutta satoa riittää huikeat määrät ja viime kesänä tein ennätyksen: söin neljä kuukautta samaa pientä lähikaupasta ostettua ruukkuyrttiä, joka on tietenkin Basilika (Ocimum basilicum).

Kasvimaalla basilikani paleltuu, sillä Marjis sijaitsee ihmeellisessä kylmässä notkelmassa. Ikkunalaudallani basilika sen sijaan saa runsaasti valoa ja vettäkin, ainakin silloin, kun se huomauttaa asiasta lörpsähtämällä ja kuihduttamalla kaikki lehtensä. Vesidoping auttaa ja kohta nahkeat lehdet virkistyvät ja suoristuvat, varret ojentuvat ja kilvan kurottuvat minua kohti päästäkseen olennaiseksi osaksi kesäistä gourmet-nautintoani.

Terveisiä kesäkissalta!

2010-07-02T13:50:00.007+03:00

Sulahopsunhei! Terveisiä kesäkissa Oskulta täältä Minnan mökiltä! Olen kylpyhuoneremonttia paossa ja sanonpas vain – jos joku minulta kysyy – että minun puolestani meillä voisi olla kylpyhuoneremontti vaikka joka ikinen kesä.

Aluksi veljeni Otto äksyili minulle kun tupsahdin sen reviirille. Se sähisi ja pörhisteli häntäänsä. Mutta pöh! Minullapas on ilman pörhistelyäkin melkein tuplasti paksumpi häntä, joten katselin vain Ottoa rauhallisesti ja annoin veljen nikotella. Oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että Otto voisi kyllä jo tällä iällä käyttäytyä vähän sivistyneemmin, veljiä kun kuitenkin ollaan.

Ai niin, sitten täällä on ihmeellinen kasvi, jota saa minut ihan tainnoksiin. Heti ekana iltana löysin sen tuolta kukkapenkistä ja olin ihan myyty! Menin maata sen viereen ja rouskuttelin kasvia ja huumaannuin täysin. Muistin ne ajat, kun edellisessä elämässäni olin Egyptissä jumalana ja jaloissani pyöri loputtomasti palvelijoita, jotka täyttivät kaikki toiveeni pienestäkin viiksen värähdyksestä. Muistin laivakissa-aikojeni catwalkit kaukaisilla merillä ja aavoilla ulapoilla. Muistin kaikki muutkin elämäni ja päässäni pyöri ihanasti ja tunsin kuin leijuvani ja rouskuttelin lasittunein katsein vain lisää tuota ihanaa kissanminttua...

Välillä oma henkilökuntani tulee tapaamaan minua tänne. Se on pelottavaa!!! On ihanaa nähdä niitä, mutta mitä jos ne kaappaavatkin mut siihen inhottavaan pieneen häkkiin ja vievät pois? Niinpä aina tarkkailen heitä naapurin puolelta ja kuuntelen heidän aikeensa. Sitten, aikojen päästä, tulen ylväästi esiin ja antaudun hetkeksi niiden hellyydelle. Pienen hetken päästä taas säntään paikalta ja fanclubini jää minua kovasti kaipaamaan.

Metsästäminen on täällä lempipuuhiani. Yksi ilta leikin myyrällä, kunnes inha Minna otti sen multa pois. Heti tuli harakka ja alkoi nokkia mun myyrääni. Mäpäs ajattelin napsasta tuplapotin: myyrä ja harakka samalla iskulla! Menin ihan littanaksi, hiivin hipihiljaa, masu maassa. Se hölmö harakka äkkäs kuiteskin mut ja lensi Sepon katolle nauramaan – ja hyvin ilkeällä sävyllä. Sen takia me molemmat menetettiin se hyvä myyrä ja se joutuikin sitten seuraavan päivänä sekajätteeseen.

Mutta kaiken kaikkiaan mukavat on oltavat enkä yhtään odota kylpyhuoneremontin päättymistä!

Terveisin kesäkissa Osku

PS. Ai niin, Otto on taas venkoillut: se saa nyt juoksennella ilman pantaa, kun Oton nimipanta onkin ripustettu minun kaulaani. Höh, yrittävän viedä mun identiteetin! Ei onnistu, Osku on Osku vaikka kaulassa lukisi Kissa Krumeluu, pieni ruususuu!

PPS. Nyt kyllä ottaa pattiin – muahan kohdellaan täällä kuin huutolaiskissaa. Tuo Minna lähtee nyt lomalle ja jättää mut Oton kanssa tänne joidenkin ihan vieraiden ihmisten hoitoon! Osaakohan ne antaa mulle edes tarpeeksi ruokaa? Ja rapsuttaako ne runsaasti? Oli sillä Annella kyllä ihanan tuoksuiset sandaalit ja kyllä se ainaskin vähä mua silitteli ja kehu komeeksi. Ottohan häipyi kuin nappi housuista heti Annen nähtyään, vaikka Anne on oikeesti sen kummitäti!

D niin kuin dilemma

2010-06-29T13:47:00.001+03:00

Puutarha-aakkosten D voisi olla vaikka dahlia, draama, draaman kaari, diskurssi, doping, destruktiivinen… Tällä kertaa keskitymme kuitenkin D:hen niin kuin DILEMMA.

Puutarhassa dilemma (= ongelma, johon on olemassa vähintään kaksi mahdollista vastausta) on jatkuvasti läsnä. Aina kun teen yhden päätöksen, valitsen jotakin ja samalla suljen pois muut vaihtoehdot. Tuskallista! Mistä ihmeestä tiedän, että päätökseni on oikea, kun oikeita valintoja on vaikka millä mitalla?

Kun päätän perennapenkin väriksi valkoinen-pinkki-sininen, suljen pois kaikki aivan yhtä viehättävät oranssit-keltaiset-punaiset kukat. Kun valitsen pation materiaaliksi laudan, en voi samalla valita liuskekiveä. Tilan puutteessa on pakko valita joko kirsikkapuu tai päärynäpuu, vaikka tykkäisi molemmista yhtä paljon.

Olen aina ollut hidas päättämään ja siksi puutarha välillä koetteleekin kärsivällisyyttäni. Mustavalkoiseen ajatteluuni on pakko ottaa mukaan mieletön määrä harmaita sävyjä ja oppia ajattelemaan, että aivan vastakkaisetkin asiat ovat totta ja mahdollisia yhtä aikaa. Jonakin vuonna kasvatan itse kaikki kesäkukat siemenestä ja seuraavana vuonna ostan kaikki kesäkukan taimet valmiina torilta. Molemmat on aivan yhtä hyviä vaihtoehtoja elämässä. Mitään lopullista totuutta tai oikeaa tapaa ei siis olekaan olemassa!

Turvatonta vai helpottavaa – kas siinäpäs dilemma.

Juhannus siirtolapuutarhassa

2010-06-26T17:45:00.003+03:00

Juhannus on ihana pieni pysähdys, jolloin viimeistään huomaa, että hei, nythän on KESÄ!

Meillä Marjaniemessä juhannus on kaunis ja hyvin perinteinen. Juhannussauna kerää aina runsaasti väkeä ja mitä enemmän populaa, sitä varmemmin tietenkin tapahtuu jotain katastrofaalista: viime vuonna lämminvesiboileri rikkoutui, joten juhannuksen kauneuskylpy oli otettava hyisessä vedessä. Nyt kaikilta ongelmilta vältyttiin ja saunan löylyt sihahtelivat makoisasti, vihta oli sopivan tuore ja tuoksuva, jutut leppoisia ja lonkero kylmää. Terassin pöytiä koristivat uuden uutukaiset liinat, maljakoissa oli ainakin seitsemää taikakukkaa ja jouluvalojen johdoissa liehuivat pienet siniristiliput.

Kerhotalolla juhannuskoivujen havistessa YLEn uutiset olivat kuvaamassa kun klo 18 kansallispukuinen Marja nosti Leksan kanssa lipun salkoon. Hyvä Marjis! Näin siirtolapuutarhaidylliä ja yhteisöllisyyden ilosanomaa taas julistettiin kaikelle kansalle.

Lastenohjelmaa ja tikkakisat ja arpajaiset ja makkkaraa ja pyttipannua ja olutta ja siideriä ja mökkinaapureita ja vieraita. Siinä lyhykäisyydessään juhlan kaava. Plus tietenkin se kaikkein maagisin hetki, yöttömän yön valospotti juhannuskokko. Tänä vuonna kokossa paloivat mun rakentamisesta ylijääneet laudat ja vaikka itse sanonkin, niin upeampaa kokkoa en ole konsaan katsellut!

Alkukantaisen tuleentuijottelun jälkeen seurasi yhtä kansallisesti merkittävä riitti eli juhannustanssit. Ihan kukkamekkoja en nähnyt, mutta ne olisivat sopineet tilanteeseen kuin kylmä nenä koiralle.

Klo 24 soi viimeinen valssi ja kansa valui mökeilleen jatkoille. Yö oli juuri sopivan lämmin ulkona puutarhassa istumiseen ja maailman - erityisesti Marjiksen - parantamiseen.

Marjiksen kaunotar vko 25

2010-06-25T15:56:00.002+03:00

Mitä kehuja vielä voi keksiä kasvista, joka on näin uljas ja upea? Ja se kukkii näyttävästi pitkän aikaa? Ja sen juuret ovat käsittämättömän elinvoimaiset, minkä huomasin, kun vähän karsin kasvia? Ja jonka värit keltainen ja sininen sointuvat hienosti yhteen, mutta ihastuin myös kasviluettelossa näkemääni vaaleanpunaiseen versioon? Kyseessä on siis jo pari viikkoa kukkinut Marjiksen kaunotar Kurjenmiekka (Iris pseudacorus).

"Kreikkalaisen mytologian mukaan Iris on sateenkaarten henkilöitymä ja jumalten viestinviejä. Niin kuin sateenkaari yhdistää maan ja taivaan, Iris yhdistää ihmiset ja jumalat." (Wikipedia). Hmmmm, tämä oli minulle aivan uusi tieto ja uusi ajatus. Mutta miksi ei, seisoohan iiris lujasti paikoillaan ja kurottuu vähintäänkin metrin korkeuteen kohti antiikin jumalia. Taidanpa kuiskata iiriksilleni omat salaiset viestini ja toiveeni kuljetettavaksi Olympoksen jumalien ahnaisiin vaikkakin hieman oikukkaisiin korviin...

C niin kuin citykani

2010-06-24T13:07:00.002+03:00

Puutarhan C on itsestään selvästi CITYKANI.

Elämme Marjaniemen siirtolapuutarhassa kesällä 2010 lähes pre-citykanimaista aikaa. Kanit eivät vielä – ja kaikkein tärkein sana koko tässä lauseessa on "vielä" – ole ongelma, vaikka niitä ja niiden reviirimerkkejä on jo nähty puutarhassamme. En voi vannoa nähneeni meillä kaneja, mutta voihan olla, että rusakon poikaseksi luulemani elukka onkin ollut tuo hirviö ja kaiken pahuuden ruumiillistuma itse Belsebub, jota nykyisin citykaniksi kutsutaan.

Ennakoiviin varotoimiin ryhdyttiin fiksusti jo viime talvena. Helsingin kaupunki kyseli lupaa tuoda loukkuja puutarhaamme ja mehän annoimme luvat ilosta kiljuen. Tosin sitten tulikin niin kamalasti lunta, ettei yhtään ainutta loukkua ilmestynyt alueellemme.

Sen sijaan keskitysleirifiilis lisääntyi huimasti! Kun meillä Marjiksessa on jo valmiiksi rauta-aidat alueen ympärillä, niin nyt kaupunki vielä rakensi Keinukentällemme ampumatornin! Enää ei puuttunut kuin aluetta koko ajan lakaisevat valospotit ja kovaääniset, niin ei olisi voinut olla varma, mihin elämyspuistoon sitä onkaan erehtynyt talviviikonloppua viettämään.

Oikeasti luulen ja pelkään, että jo muutaman vuoden päästä muistelemme tätä kanitonta aikaa paratiisiin verrattavana onnellisuuden ilmentymänä ja kulta-aikana. Otetaan sille!

MWWW eli Minnan WerratonWiherWinkki

2010-06-22T13:52:00.000+03:00

Tämän winkin sain viime kesänä siirtolapuutarhamme yrtti-luennolta. Laitoin sen silloin heti onnistuneesti täytäntöön ja nyt on taas koittanut hetki, kun saksille on käyttöä. Eli:

Ruohosipuli saadaan tuottamaan kesässä kaksi loistavaa satoa latvomalla se raakasti tähän aikaan kesästä. Kun ruohosipuli alkaa kukkia, otetaan sakset käteen ja lipsastaan yrtistä noin 2/3 pois. Tämän seurauksena ruohosipuli tuottaa uutta tuoretta ja maukasta vartta minkä ehtii.

Näin homma toimii ruohosipulilla ja voisin melkein arvailla, ettei tuo tekisi hallaa muillekaan yrteille. Ainakin sisällä yrttiruukussa kasvattama basilikani innostuu huimaan lehteämiseen, mitä enemmän napsin siitä makua ruokiini.

Marjiksen kaunotar vko 24

2010-06-19T15:38:00.000+03:00

Rakastan antiikin historiaa, sen myyttejä, voitokkaita taisteluja, umpihulluja keisareita, vallanhimoisia naisia ja hurjia bakkanaaleja. Sitä hienoa aikaa, jossa ovat syntynnet nykyinen demokratiamme, lainsäädäntö, taiteet ja uskonto.

Ehkä suurimpina antiikan sankareina pidetään Troijan sodassa vastakkaisilla puolella taistelleita Akhilleusta ja Hectoria. Akhilleustahan yritettiin piilotella naisjoukossa, jotta hän välttyisi ovelan punatukkaisen Odysseuksen johtamalta värväysoperaatiolta. Akhilleuksen äiti oli nereidi ja hän kysyi, haluaako Akhilleus elää lyhyen ja kunniakkaan elämän ja saada nimensä ikuisesti loistamaan historiaan vai valitsisiko hän pitkän tavallisen elämän. Mikä typerä kysymys nuorelle adrenaliinihumalaiselle pojanklopille! Kaikkein surullisinta tarinassa tietysti oli, että kun Odysseus harharetkillään vuosien päästä Manalassa tapasi kärsivän Akhilleuksen, tämä sanoi, että olisi sittenkin kannattanut valita se pitkä ja pitkäpiimäinen elämä.

Tämän pitkän johdannon kautta pääsemme viikon Marjiksen kaunottareen, joka on tietenkin Akileija (Aquilegia).

Olen aina ihmetellyt, miksi historian hienoin soturi on saanut nimikkokukakseen kauniin, mutta suht vaatimattoman akileijan. Kunnes Wikipedia paljasti totuuden: luulostani huolimatta akileijalla ja Akhilleuksella ei ole kerrassaan mitään tekemistä keskenään! Kasvisuvun nimi tulee latinan sanasta aquila, joka tarkoittaa kotkaa ja sillä viitataan kukkien kynsimäisiin kannuksiin. Eli se voisi siis ehkä viitata Rooman kaksipäiseen kotkaan? Ai niin, mutta Akhilleushan eli monta monta sataa vuotta ennen kuin Romuluksen ja Remuksen naarassusiäidillä oli minkaanlaista roomalaista pilkahdusta silmässään.

Totuudesta viis, ajattelen silti aina antiikin historiaa akileijojen äärellä. Niissä on silti koettavissa samaa yhtäaikaista herkkyyttä ja uljautta – soturin sankaruutta ja kotona odottavan naisen kaipausta.

Miten voikukka tekee minusta paremman ihmisen

2010-06-17T13:43:00.001+03:00

Jos jokin täällä puutarhassa saa vetämään herneen nenään, niin se on kyllä vihoviimeinen kaikkien aikavarkaitten äiti eli voikukka. Mutta olen oppinut elämässä, että ongelmat voi aina kääntää lahjoiksi. Ehkä voikukallakin siis on minulle jotain annettavaa ja opetettavaa? Katsotaanpas.

Ainakin tiedän päivän uutistapahtumista ja kulttuurista enemmän voikukkien ansiosta. Kuuntelen nimittäin yleensä Yle Puhetta tai Ylen podcasteja voikukkia repiessäni. Eduskunnan kyselytunti on aivan ehdoton lempparini – mutta entäs jos voikukkani kasvavatkin juuri tuon puhelannoitteen ansiosta niin komeasti?

Voikukat opettavat kärsivällisyyttä. Analogia löytyy astanga-joogasta, jonka harjoitukset aloitetaan viidellä aurinkotervehdys A:lla ja viidellä aurinkotervehdys B:llä. Ne ovat pitkiä, tylsiä ja eivät tunnu loppuvan ikinä. Ne kuitenkin lämmittivät kehoa ja notkeuttivat lihaksia ja ajattelin aina, että oikeasti ne antavat tarvittavaa nöyryyttä ja valmistavat mieltä varsinaiseen joogaharjoitukseen. Voikukat ovat vähän sama juttu: pakkotoistoa, jota on vaan tehtävä, että pääsee eteenpäin.

Voikukat opettavat elämän yltäkylläisyydestä. Kaikkea on tässä universumista loputtomasti: iloa, rakkautta, vaurautta – mutta myös surua, sairautta ja puutetta. Kun illalla on poiminut jokaikisen voikukan nurmikolta, niin mikäs keltainen näky onkaan jo aamulla vastassa kilpailemassa kultaisessa loistossaan auringon kanssa!

Voikukka opettaa, että pahaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan pitää tässä maailmassa taistella ja että taistelulla on merkitystä. Vääryyttä ei pidä suvaita, vaan sitä vastaan on noustava niillä aseilla, joita on: sanat, vaikuttaminen, keskustelu, kirjoittaminen, mielipiteet – ja voikukkarauta. Vaikka sodan häviäisikin, niin taistelun voi aina voittaa.

Oikeasti tänä kesänä on ollut hämmästyttän vähän voikukkia. Kärsivätköhän ne pakkastalvesta vai mikä? Ja tänä kesänä elämäni on ollut niin hoppuisaa, etten ole ehtinyt edes juurinensa kaivaa voikukkia, vaan olen joutunut tekemään säälittävän minimin ja noukkimaan vain kukkivat kukat. Vai olisiko se se varsinainen salaisuus: ettei soutaisi hampaat irvessä vastavirtaan vaan keinuisi myötätuulen aalloilla vähäisimmän vastuksen periaatetta noudattaen? Olisiko sekin yksi keltainen opetus?