tiistai 20. kesäkuuta 2017

Suomi100 - jeee! Kielo kansalliskukka - hurraa!

Ollenkaan en muistanut, että kielo (Convallaria majalis) on Suomemme kansalliskukka. Mitäs se meistä kertoo?
  • Päältä kaunis mutta myrkyllinen sisältä?
  • Vaikeasti voitettava ja hankala hävitettävä?
  • Haluamme niin kovasti päästä eroon junttimenneisyydestä, että vaihdamme nimemme lehmänkielestä kieloksi?
Kielo on tehnyt pesää useaankin paikkaan puutarhassani – ilman kutsuani tai lupaani. Revin sitä pois joka kevät, mutta sitkeästi se sieltä nostaa päänsä ja huumaa minua tuoksullaan.

Ehkä minun kuitenkin kannattasi tykätä kielosta. Ei kansallistunteen takia vaan ihan itsekkäästi varmistaakseni oman onneni. Nimittäin kukkaviisaustiede kertoo senkin, että  kieloon mieltyneelle on tiedossa onnea rakkaudessa.

Selvisipä sitten sekin mysteeri. 

Nyt poimin puutarhastani nipun kieloja ja yritän ihan vakavissani tykätä niistä.


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Näin istutat kesäkukat

Näin istutat kesäkukat -videosta unohdin monta asiaa, kuten esim. lannoittamisen. Elän niin luomukasta elämää, että minun on lähes mahdotonta muistaa antaa kasveillenikaan mitään vettä väkevämpää.

Sitten unohdin kertoa, miten kesäkukat alunperin valitaan. Sehän tapahtuu näin:
  • Kokeile multaa. Kuivuus kertoo kehnosta myyjästä, joka ei ole hoitanut taimia kunnolla.
  • Irrota ruukku ja tarkasta juuret. Juuria pitää olla runsaasti ja niiden pitää näyttää eläväisiltä.
  • Valitse kasvi, joka on mahdollista jakaa istutusvaiheessa, jolloin samalla hinnalla saakin useampia kasveja! Aivan erityisesti tämä pätee yrtteihin ja vihanneksiin, mutta joskus myös kesäkukissa on jakamisen varaa.
  • Katso, että kukassa on nuppuja. Nehän nyt kuitenkin ovat kaikkein tärkeimmät! 
  • Tarkista varsien tanakkuus, sillä heiveröisille taimille ei voi ennustaa kovin kukkaisaa tulevaisuutta.
Videokin on täysin luomu: se on viime kesänä kuvattu yhdellä otolla eikä sitä ole editoitu.
Näin istutat kesäkukat -video.
https://www.youtube.com/watch?v=RsaA2eNa9oA



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Itkevä omenankukka

"Hänen sydäntään kouristi äkkiä kipeä tuska, hän oli kompastunut tuollaiseen oman elämän menneeseen tuokioon, joiden kauneutta ja hurmaa hän ei ollut osannut pidättää, jotka olivat kiitäneet hänen ohitseen kohti tuntematonta." (John Galsworthy: Omenapuu)



Omenapuutuska kouraisi minua tänä kesänä. Suunnaton suru. Tyhjyys. Koko elämän lamauttava pettymys. Haave palata menneeseen, elää uudelleen onnellisemmat päivät.

Kaikki siksi, että omenapuuni kukinnot olivat pieniä, mitättömiä, surkeita, anteeksipyytäviä. Masentuneita. Omenapuuni tuottivat vain muutaman säälittävän kukkasen, kuin viimeisen korahduksen ennen tuntematonta pimeyttä.

Itken kuin orpo omenankukka sateessa.


 

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Ensimmäinen askel avioeroon: Patjarikko


Patjarikko on sitä, kun yhteiseltä makuuhuoneen patjalta joutuukin erimielisyyksien takia ypöyksin miettimään syntejään olohuoneen sohvalle tai työhuoneen lattialle.

Patjarikko on sitä, kun keskellä yötä herää vesisängyssä hyvin kosteissa tunnelmissa eikä syynä olekaan villi seksi. 

Patjarikko on sitä, kun nautinnollisesta uimapatjalla kelluskelusta viimeinen näköhavainto on tappajahain ammottavat leukaperät.  

Patjarikko on sitä, kun halvassa hostellissa ihan littanaksi nukuttu patja vihdoin repeää saumoista ja sisuksista hyökkää armeija täitä ja torakoita.

No ei vaiskaan, oikeasti Patjarikko (Saxifraga Arendsii) on tämä:
Patjarikko kukkii näin alkukesästä lyhyen hetken kenottaen hennolla kaulallaan punaista päätä. Muuten se kuuluu rikkojen sukuun ja muodostaa patjamaisen ikivihreän (ruskean) peitteen, kun sen antaa levitä rauhassa. 

Mutta noin herkullinen nimi antaa kyllä mielikuvituksella aihetta kehitellä vauhdikkaampiakin tarinoita!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Traagillinen tulppaani

Tulppaanista kerrotaan dramaattista syntytarinaa:  Persialainen prinssi Farhad on rakastunut verrattoman kauniiseen ja siveään palvelusneitoon nimeltään Shirin.  Hän ei kuitenkaan ehdi edes tunnustaa neidolle rakkauttaan, kun kuulee tämän kuolleen. Surun murtamana Farhad syöksyy hevosellaan alas kallionkielekkeeltä kuolemaan ja jokaisesta Farhadin veripisarasta kasvaa punainen tulppaani, täydellisen rakkauden vertauskuva.

(Ikävä juttu, että tieto Shirinin kuolemasta olikin pelkkä huhu.)
Punainen tulppaani siis kuvastaa niin voimakasta rakkautta, että sen puolesta voi antaa vaikka henkensä. Tarkemmin katsottuna tulppaanin maljan pohjalla lepääkin kärsimyksen musta sappi. 

Olikohan Shakespearella tämä tarina mielessä hänen kirjoittaessaan Romeota ja Juliaa? Persialaistarinassa nimittäin käykin niin, että kuultuaan Farhadin kuolemasta onnen hylkäämä Shirin etsii hänen ruumiinsa ja riistää itseltään hengen sen ääressä. Kuvastakoot nämä tämän kesän valkoiset ihanuudet Shiriniä:

Ja jottei tulppaaneista jäisi niin surullinen tunnelma, annetaan näiden keltaisten ja oranssien kaunotarten symboloida iloa ja toiveikkuutta. 

Laskin, että puutarhassani on tänä keväänä 18 erilaista tulppaania. Ah mitä runsauden onnea!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Puutarhurin varma onni


Taimien kasvattaminen siemenistä on raastavaa. Ensinnäkin se vie järjettömästi tilaa, kun kaikki pöydät ja ikkunalaudat täyttyvät uunipelleistä, lautasista, kulhoista, wc-paperirullien hylsyistä ja muista yhtä rumista kasvatusastioista. Koulimisessa viimeistään onnistuu tuhoamaan yli puolet kasvustosta, sillä vaikka yrittää olla kuinka helläkätinen, niin rankka darwinistinen taistelu vaatii osansa. Jäljellejääneet taimenalut ovat hontelovartisia hujoppeja, jotka eivät millään miehisty ja ota vastuuta omasta kasvamisestaan.

Kun olin juuri saanut oman puutarhan, tein kaiken alusta asti. Kasvatin taimet itse, sillä niinhän kuuluu tehdä, eikös? 

Muistan yhden juhannusaaton Hakaniemen torilla, kun näin jonkun naisen ostavan salaatin taimia. En ollut uskoa silmiäni! Naureskelin naiselle ja ihmettelin hänen haluaan vain päästä mahdollisimman helpolla. Missä kasvattamisen ilo? Missä puutarhurin ylpeys? Missä työ ja kärsimyksen kirkas kruunu?

Vuosien saatossa taimikasvatus onnistui aiheuttamaan turhautumista ja pettymyksiä. En saanut ollenkaan tilliä, kun se ei kasvanut. Persiljasta saatoin vain haaveilla, kun loppukesästä maasta tunki tuskin kahta pikkuruista kähärää.

Luovutin. Aloin ostaa tillipuntin torilta ja hajotin sen osiin kasvimaalleni. Kesäkukissa unohdin säästöt ja mieluummin varmistin kukkaloiston valmiilla taimilla.

Jo muutaman vuoden olen hankkinut myös salaatin valmiina taimina. 

Elämä on täynnänsä murheita ja vastoinkäymisiä. Ehkä niitä kannattaa välttää silloin, kun se onnistuu pienellä vaivalla ja pienellä rahalla. Niin kuin nyt vaikka hankkimalla valmiit taimet.


torstai 28. heinäkuuta 2016

Liljankukka verenpunainen

Ah lilja, lilja, lilja!

Tuo puutarhan kuningatar. Miss Maailma. Kaunotar vailla vertaa.

Joka vuosi liljat jaksavat hämmästyttää kauneudellaan ja lumovoimallaan.

Talvi vei monta upeaa liljaa, mutta muutama jäi jäljellekin. Puutarhani liljaloistoa videoformaatissa löytyy täältä:
Liljankukka verenpunainen

https://www.youtube.com/watch?v=imVo9-3k-IA


tiistai 24. toukokuuta 2016

Mä SYÖN ne kaikki!

Hortoilu on mielestäni aina ollut ihan hourulasta. Voikukka on oikeasti typerä ikuisesti elävä rikkaruoho. Nokkonen on salakavalasti vadelmapuskassa pistävä paskiainen. Vuohenputki on Jumalan asettama vitsaus kaikille puutarhureille.

Mutta kun nykypäivänä niin korostetaan ketteryyttä, niin minähän käänsin kelkkani ja päätin SYÖDÄ kaikki voikukat puutarhastani!

Ensin keräsin pari kourallista kiinteitä nuppuja, joissa oli vasta sisäsyntyisenä haaveena upea keltainen loistokkuus ja värikylläisyys.
Sitten heitin ne paistinpannulle runsaan hyvälaatuisen oliiviöljy kera ja paistoin hetkisen. Jos niitä katsoi läheltä, niin nehän näyttivät ihan Kaakkois-Aasiassa syömiltäni hyönteisiltä. (linkki blogikirjoitukseeni  Eläimellinen päiväretki)
Mutta kun sain ne lautaselleni ja ripautin suolaa päälle, niin avot! Nehän olivatkin herkullisia! Suorastaan makoisia ja täyteläisiä, mukana maan muheva suutuntuma.
Olen nyt kaksi kertaa syönyt voikukkien nuppuja ja kertonut siitä ihan jokaiselle vastaantulijalle ja arvatkaas mitä? Mun puutarhassa on ihan minimaalisesti voikukkia!!! Ne nynnyt! Pelästyivät heti kannibalismiani ja lisääntymistahti heikkeni hetkessä.

Milläs mä nyt herkuttelen???

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Omenankukkien kevätepistola

Joka ikinen alkukevät kuuntelen Tavaramarkkinoiden Kevät-biisiä ja liikutun lähes kyyneliin. Vähän kun aikaa kuluu ja omenapuu alkaa kukkia, liikutun vieläkin enemmän ja ajattelen kaiken elämän katoavaisuutta.
Miksi kukinto on niin lyhyt? Miksi se loppuu, ennen kuin on oikeasti ehtinyt alkaa? Miksi ensimmäiset lehdet kukista ovat jo tippuneet lumena maahan ennen kuin toiset ovat edes avautuneet? Miksi aika ei seisahdu ja kunnioittaen kumarra omenankukkien huumaavaa kauneutta?

Vaikka pysähtyyhän se. Aina silmänräpäykseksi.

Nyt otan lonkerolasini ja menen omenapuun alle katsomaan kukkia ja miettimään elämän tarkoitusta. Luulen, että se on omenankukka.

Puutarhatarinoiden sisarvideo "Omenankukkien kevätepistola" löytyy YouTubesta Puutarhatarinoiden kanavalta https://www.youtube.com/channel/UC21i9SaDeeAE7UE__fu1WKQ. Nähdään siellä!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Tervetuloa Tulppaanikävelylle!

Päätin tehdä Puutarhatarinoille videosisaria, sillä joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ensimmäinen on nimeltään Tulppaanikävelyllä. Siinä esittelen kukkapenkkini nimeltä ja näytän, millaisia monenkirjavia tulppaaneja niissä rehottaa.

Tervetuloa  Tulppaanikävelylle YouTubeen
https://www.youtube.com/channel/UC21i9SaDeeAE7UE__fu1WKQ

Nähdään Tulppaanikävelyllä-videolla!



Paras kompostivinkki

Puutarhan hoito voi keväällä täysmääräisesti alkaa vasta, kun kompostit on tyhjennetty ja täytetty. Aargghhhh, se on viheliäisintä puuhaa! Likaista ja raskasta ja aikaavievää. Koko ajan saa myös pelätä, että hiiri yhtäkkiä pompahtaa vieteriukon tavoin esille kompostiin tekemästään pesästä. Karmivaa!

Kehokin on talvella unohtanut, että puutarhatyöt ovatkin pelkkää kyykkyyn-ylös-alas-kurota -jumppaa ja niinpä hommasta tulee ihan kipeäksi.

Käytän kahta kompostia, joista isompaa täytän koko kesän. Seuraavana keväänä siirrän sisällön pienempään kompostiin tiiviiseen muhintaan, josta se sitä seuraavana keväänä levitetään pensaiden ja puiden juurille.

Paras kompostivinkki tulee tässä:

Puutarhassa pitää aina olla aikaa ja sakset. Viimeistään kun aikoo kumota satsin kompostiin, kannattaisi ottaa sakset kauniiseen käteen ja silputa-leikata-repiä-hajottaa kaikki mahdollisimman pieneksi.

Pienempi yksikkö hajoaa nopsemmin ja ei aikaakaan, kun se uudessa olomuodossaan edesauttaa kasvien jatkuvaa uudestisyntymää.

Pieni on oikeasti kaunista. Kompostissa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Aika uskoa ja luottaa

Kevät on se aika, jolloin pitää uskoa ja luottaa, vaikka ei näe. Maa on vielä paljasta. Nurmikko on märkää ja kuollutta. Ojassa on lumen jäljiltä vettä ja sammalta. Puut ja pensaat näyttävät ankeilta risukasoilta. Viime vuonna istuttamani patjarikko vaikuttaa täysin menetetyltä tapaukselta.

Sitten ilmestyvät ennusmerkit, nuo uskon vahvistajat. Krookukset ilahduttavat pienen hetken viattomuudellaan ennen kuin ahnaat citykanit popsivat ne parempiin suihin. Tulppaanit työntyvät sentti sentiltä itsepintaisesti maan uumenista. Naapurin talventähdet ovat valloittaneet kukkapenkin ja toisen naapurin scillat heräilevät aamu-unisina ja tuntevat suurta halua oikoa nupussa olevat lehtensä täydelliseen sinisyyteensä.
Jos elämä on ihmisen parasta aikaa, niin olisiko varhainen kevät elämän parasta aikaa? Kevät on kuin positiiviseen elämänasenteeseen hurahtanut elämäntapacouch - sillä erotuksella, että kevääseen voi uskoa täydestä sydämestä. Keväällähän joka päivä elämään avautuu uusia mahdollisuuksia ja ennennäkemättömiä asioita. 

Keväällä ei ole mitään vaikeuksia sanoa menneisyydelle soronoo. Mitäs vanhasta, kun kaikkea uutta on elämä pullollaan! Talventörröttäjät ja muut muistot entisistä vuosista voi ilomielin leikata pois ja ottaa uusi kasvusto avosylin vastaan. 

Keväällä luterilaisuuden ajatus ”Joka aamu on armo uus” on kaikkein helpointa ottaa tosissaan. Aivan kuin runsauden hanat olisi avattu ja autuutta jaettaisiin ihan jokaiselle.

Tervetuloa kevät! Tervetuloa uusi alku joka ikinen päivä!