Kesä uinuu lumen alla

Kävin viikoittaisella pyhiinvaellusmatkalla Marjiksessa. Minkaanlaista talvikunnossapitoa ei alueella ole, joten matka mökilleni on kuin talvisodassa rämpimistä.

Tontilleni kömmin noin 80 cm korkean portin yli. Portin avaamisesta ei ole ollut toivoakaan sitten marraskuun puolivälin, kun tuo inha lumi satoi. Jos lähitielleni asti on lumessa ollut edes jonkinlaisia askelia, joihin kulkunsa sovittaa, niin kaikki sellainen ylellisyys puuttuu omalta tontiltani. Uppoan joka askelmalla lähes reiteen asti ja jos yritän mennä ihan mökin vierustaa, voin hyvässä lykyssä päästä vain 30 cm lumisukelluksella.

Talventörröttäjiksi jättämäni perennat ovat jossain lumen alla uppeluksissa. Samoin pensaat, niistäkään ei näy oksan oksaa. Iso Biolan kompostorini on peittynyt lumeen ja sen kannen päällekin on kertynyt n. 40 cm lunta. Mökin katolla olevan lumen paksuutta en ryhdy edes arvailemaan.

Mökissä on täydellinen rauha. Lumen piirityksessä hiljaisuus vain syvenee ja levon tunne kasvaa. Taas kerran koen sen valtaisan onnistuneen feng shuin, mikä mökissäni vallitsee. Kaikki on kohdallaan, elämä ja luonto. Olen jo perillä.

Silti inhoan tuota kylmää, valkoista, päälletunkevaa lumimassaa. Ulkona tapaamani naapuri sanoo, että lumi on onneksi katoavaista. Onni on fiksu naapuri, joka laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin! Enää rapiat kolme kuukautta, niin tuosta pöyhkeästä lumivyörystä ei ole kuin rippeet jäljellä. Silloin minä ja kissa taas otamme Marjiksen kodiksemme ja on KEVÄT!KEVÄT!KEVÄT!  Tiedän, että nuo ikävät lumimassat on kuin paha uni, jonka unohtaa heti herättyään.