Puutarhalupaus

Näin vuoden vaihteessa on hyvänä tapana tehdä lupauksia. Millaisia lupauksia puutarhani kaipaisi?

Olen jo pitempään ajatellut, että viikossani voisi olla yksi puutarhatunti. Lukisin siis puutarhakirjoja ja -lehtiä yhden tunnin viikossa. Ajatelkaa, vuoden päästä olisin 52 tuntia oppineempi puutarhanhoidosta ja kasveista! Huikeata! Mähän tietäisin vaikka mitä!

En ymmärrä, miten yhden mitättömän tunnin varaaminen viikossa voi olla näin vaikeaa. Varsinkin, kun aihe on näin täydellisen kiinnostava. Silloin kun sain oman ihanan puutarhan, olin huippuinnoissani ja luin valtavat määrät puutarhakirjoja. Koska pohjatietoni olivat heikot, en tietty pystynyt vastaanottamaan lukemastani kuin osan. Nyt olisi toisin.

Mutta jotenkin elämään kuuluu, että tiedonjano on suurin silloin, kun tietämys on hatarin. Samahan se on vaikka uuden koneen tai kännykän kanssa. Sitä opettelee käyttämään minimitasolla, jotta tulee sen kanssa päivittäin toimeen. Mutta hienoudet jää opettelematta ja monisatasivuiset manuaalit vain silmäilyn tasolle..

Hyllyssäni on runsaasti sekä puutarhakirjoja että Viherpiha ja Kotipuutarha-lehtiä. Pulaa ei ole materiaalista vaan päätöksestä.

Yksi puutarha-aiheinen lukutunti viikossa ei ole paljon pyydetty. Yritetään sitä! Ensimmäinen siemenluettelo tuli jo postissa ja lähidivarin joulualestakin ostin taas uuden puutarhakirjan...