Kiinalaiset on aina oikeassa

Vanha viidakon sanonta väittää, että viina on aina hintansa väärti. Siitä en nyt olisi ihan samaa mieltä, mutta sen voin vannoa, että kasveihin sijoitetut euroset tuovat aina ylenpalttisesti vastinetta.

Otetaan nyt esimerkiksi joulun komistus amaryllis. Ostin jouluaatonaattona torilta kuudella eurolla amarylliksen, jossa oli lupaava pullistuma. (Toim. huom: Sehän on tietenkin totaalisen väärä tapa lähestyä tuota jaloa ritarinkukkaa! Oikeastihan sellainen ostetaan sipulina ja sen varren venähtämistä ja kukkien avautumista seurataan viikkotolkulla kuin joulukalenteria).

Noh, uutena vuotena amaryllis avasi nuppunsa yksi kerrallaan ja komisutteli kotiani. Loppiaisena paha Nuutti vei joulukuusen ja piikkisen pesuveden muassa oli vähällä mennä amarylliskin. Mutta hei, siihen oli kasvanut toinenkin kukkavana! Ja varsi veteli jo pituudessaan vertoja kaikille Merihaan pilvenpiirtäjille!

 

Kukat avautuivat tammikuun vikalla viikolla ja kukoistusta (Toim.huom: englanniksi 'heyday', katsoin juuri vähän aikaa sitten sanakirjasta) kesti taas viikon päivät. Eli mikä olikaan tämän tarinan opetus? Kuuden euron amarylliksestä oli jatkuvaa iloa peräti viisi viikkoa. Saman hinnan törsääminen alkoholiin olisi antanut pullollisen kehnoa viiniä, joka olisi kulunut viikonlopussa ja kaupan päälle olisi saanut vielä päänsärkyä, ihan pyytämättä.

Eli ei ne muinaiset kiinalaiset varmaan ihan väärässä olleet tuumatessaan, että "Jos haluat olla onnellinen yhden illan, osta pulloa viiniä. Jos haluat olla onnellinen vuoden, mene naimisiin. Jos haluat olla onnellinen lopun elämääsi, hanki puutarha".

MOT.