Star Trek puutarhassa

”Kaikki elämässä löytyy puutarhasta” väitän tämän blogini alaotsikossa. Nyt ajatus laajenee pangalaktiselle tasolle katsoessani, mitä analogioita Star Trek toisi puutarhan hoitoon. Selityksekseni tälle avaruusmatkailulle on, että flunssailin pitkään ja lohtunani oli Star Trek Original Series vuosilta 1966-1969 eli Federaation tähtilaiva U.S.S Enterprisen seikkailuja Captain James T. Kirkin johdolla.

Star Trekin päällystö on kuin suoraan YK:sta. Kirk on jenkki, Spock Vulkanilta, Sulu on japanilainen, Uhura (whose name means freedom) on afrikkalainen, Chekov venäläinen ja Scott on tietysti skottilainen. Sama rotujen ja värien kirjo vallitsee myös puutarhassa, jossa eri lajit kiltisti kasvavat toistensa vierellä rauhanomaisessa rinnakkaiselossa. Löytyypä Star Trekistä inhottavia klingonejakin, jotka pyrkivät valtaamaan uusia alueita ja orjuuttamaan alkuperäisväestöjä. Eli rikkaruohoille on vastineet myös avaruudessa!

Tähtilaivan tehtävänä on viisivuotinen tutkimusmatka. Se on aika hyvä aikaperspektiivi puutarhankin näkökulmasta. Puutarhassa tarvitaan kaikkein eniten juuri aikaa, eikä hötkyilyllä saavuteta mitään. 

Federaation lähettämä alus on rauhanomaisissa tehtävissä. Se ei saa puuttua kohtaamisensa planeettojen elämään ja muuttaa sitä. Kaiken pitää saada kulkea omalla painollaan. Tämä ajatus on tuttu Pentti Alangon puutarhafilosofiasta, jonka "prime directive" on, että kasvit voivat parhaiten, kun ne mieluisille kasvupaikoille istutettuina saavat rauhassa elää ja kasvaa itselleen ominaisella tavalla. Ylimääräistä puuttumista niiden elämään on vältettävä. Alangon ideologia on kyllä täysin vallitsevan puutarhanhoidon vastainen ja sanoisinko, hyvin idealistinen. Samoinhan oli Star Trekin rauhansanoma aikana, jolloin käytiin kylmää sotaa ja kuumaa Vietnamin sotaa. Mutta rauhaisat tulevaisuuden toiveet ja "I have a dream" -mentaliteetti on yhteistä.

Enterprisen matkaa kuvataan sanoin ”To boldly go where no man has gone before”. Sellaistahan se on puutarhassakin: ennalta ei voi tietää, mitä on tulossa. Esimerkiksi ihan ekoina kesinä kukkapenkissäni kasvoi alien, josta en ollut ihan varma, onko se kasvi, sieni vai peräti eläin. Noin etusormen kokoinen alien oli jotenkin tahmea ja juuren tummanpunainen väri muuttui matkalla lohenpunaiseksi. Sääli ettei minulla ole kuvaa, niin outo ja suorastaan pelottava se oli. Tosin Mr. Spockin tyyliin sellaiseen outouteen voi suhtautua vain uteliaisuudella: "Fascinating".

Star Trekin pääkolmikosta Kirk edustaa johtajuutta, päätöksentekoa ja intuitiota. Spockille on varattu pistämätön loogisuus ja Bonesille humaanisuus. Hyviä ominaisuuksia kaikki ja puutarhurin tarvitsemia. Loogisuudella ja järkeilyllä pääsee puutarhassa pitkälle ja kun siihen lisätään ripaus intuitiota, niin tulos on nautinto kaikille aisteille.  Oikeastaan humaanisuus ja elämän suojelu on kirjoitettu puutarhan DNA:han ja sieltä se välittyy jokaiseen puutarhuriinkin.

Star Trek -henkisellä ajattelulla puutarhanhoito on sallivaa ja rauhanomaista. ”Live long and prosper”, niin kuin Mr. Spock sanoisi.

Kesä uinuu lumen alla

Kävin viikoittaisella pyhiinvaellusmatkalla Marjiksessa. Minkaanlaista talvikunnossapitoa ei alueella ole, joten matka mökilleni on kuin talvisodassa rämpimistä.

Tontilleni kömmin noin 80 cm korkean portin yli. Portin avaamisesta ei ole ollut toivoakaan sitten marraskuun puolivälin, kun tuo inha lumi satoi. Jos lähitielleni asti on lumessa ollut edes jonkinlaisia askelia, joihin kulkunsa sovittaa, niin kaikki sellainen ylellisyys puuttuu omalta tontiltani. Uppoan joka askelmalla lähes reiteen asti ja jos yritän mennä ihan mökin vierustaa, voin hyvässä lykyssä päästä vain 30 cm lumisukelluksella.

Talventörröttäjiksi jättämäni perennat ovat jossain lumen alla uppeluksissa. Samoin pensaat, niistäkään ei näy oksan oksaa. Iso Biolan kompostorini on peittynyt lumeen ja sen kannen päällekin on kertynyt n. 40 cm lunta. Mökin katolla olevan lumen paksuutta en ryhdy edes arvailemaan.

Mökissä on täydellinen rauha. Lumen piirityksessä hiljaisuus vain syvenee ja levon tunne kasvaa. Taas kerran koen sen valtaisan onnistuneen feng shuin, mikä mökissäni vallitsee. Kaikki on kohdallaan, elämä ja luonto. Olen jo perillä.

Silti inhoan tuota kylmää, valkoista, päälletunkevaa lumimassaa. Ulkona tapaamani naapuri sanoo, että lumi on onneksi katoavaista. Onni on fiksu naapuri, joka laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin! Enää rapiat kolme kuukautta, niin tuosta pöyhkeästä lumivyörystä ei ole kuin rippeet jäljellä. Silloin minä ja kissa taas otamme Marjiksen kodiksemme ja on KEVÄT!KEVÄT!KEVÄT!  Tiedän, että nuo ikävät lumimassat on kuin paha uni, jonka unohtaa heti herättyään.

Puutarhalupaus

Näin vuoden vaihteessa on hyvänä tapana tehdä lupauksia. Millaisia lupauksia puutarhani kaipaisi?

Olen jo pitempään ajatellut, että viikossani voisi olla yksi puutarhatunti. Lukisin siis puutarhakirjoja ja -lehtiä yhden tunnin viikossa. Ajatelkaa, vuoden päästä olisin 52 tuntia oppineempi puutarhanhoidosta ja kasveista! Huikeata! Mähän tietäisin vaikka mitä!

En ymmärrä, miten yhden mitättömän tunnin varaaminen viikossa voi olla näin vaikeaa. Varsinkin, kun aihe on näin täydellisen kiinnostava. Silloin kun sain oman ihanan puutarhan, olin huippuinnoissani ja luin valtavat määrät puutarhakirjoja. Koska pohjatietoni olivat heikot, en tietty pystynyt vastaanottamaan lukemastani kuin osan. Nyt olisi toisin.

Mutta jotenkin elämään kuuluu, että tiedonjano on suurin silloin, kun tietämys on hatarin. Samahan se on vaikka uuden koneen tai kännykän kanssa. Sitä opettelee käyttämään minimitasolla, jotta tulee sen kanssa päivittäin toimeen. Mutta hienoudet jää opettelematta ja monisatasivuiset manuaalit vain silmäilyn tasolle..

Hyllyssäni on runsaasti sekä puutarhakirjoja että Viherpiha ja Kotipuutarha-lehtiä. Pulaa ei ole materiaalista vaan päätöksestä.

Yksi puutarha-aiheinen lukutunti viikossa ei ole paljon pyydetty. Yritetään sitä! Ensimmäinen siemenluettelo tuli jo postissa ja lähidivarin joulualestakin ostin taas uuden puutarhakirjan...