maanantai 4. marraskuuta 2013

Raskas päätös – helppoa elämää

Puutarhani suurimmalle omenapuulle annoin nimeksi Tällipaju, koska se säännöllisesti monta kertaa kesässä löi minua otsaan.

Muutenkin puu oli mahtailija. Se levitti oksansa käsittämättömän leveälle ja niin korkeallekin, että sallittu korkeus ylittyi. Lisääntymisvimmassaan se tunki maailmaan järkyttävän määrän omenia. Syksyllä se aiheutti harmia loputtomilla lehdillään.
Tuollaiselle öykkäröinnille oli laitettava loppu. Omenapuu sai kuolemantuomion.

Hitaana toimeenpanija mietin asiaa vielä pari vuotta. Puun kaataminen ei ole ihan leikin asia, tuokin omenapuu oli vanha, arvokas ja vakiintunut, tiesi paikkansa. Lisäksi puut ovat äärimmäisen tärkeitä puutarhasisustuksen ja rytmin kannalta.

Viime keväänä moottorisaha kuitenkin soi ja omenapuu kaivettiin maasta juurineen. Kuoppa keskellä pihaa oli aluksi ankea, sitten rauhoittava ja lopulta jo rakastin pihan avaruutta. Oli siis korkea aika istuttaa jotain.

Ja kuinka helppoa elämä onkaan ollut, kun Tällipaju on muisto vain! Omenaongelmani hellittivät heti ja säästyin omenien jatkosijoittamiselta, jakamiselta, kompostoimiselta jne. Nyt syksyllä haravoitavien lehtien määrä on ehkä neljänneksen pienempi kuin ennen, ei ikävä asia sekään.

Saadakseen jotain uutta puutarhaansa (ja elämäänsä), pitää uudelle tehdä rohkeasti tilaa, vaikka se sattuisikin. Tällipaju oli sekä kaunis että hyödyllinen: ripustelin siihen amppeleita ja tamppasin mattoja sen oksalla. 

Tällipaju on nyt mennyttä ja puutarhassani pukkaa uutta havunvihreää kauneutta. Tervetuloa timanttituija (Thuja occidentalis)!  

3 kommenttia:

  1. Meilläkin on pihalla luovuttu ylimääräisistä koivuista menneenä kesänä. Koivut roskasivat pihaa ympäri vuoden pudottamalla jatkuvasti kuivia oksia ympäri pihaa tuulen riepoteltavaksi ja syksyllä lehtien varistessa niistä oli oma riesansa, puhumattakaan jokakeväisestä siitepölystä, jota oli ihan kaikkialla. Koivun juuret myös hakeutuivat läheisiin kukkapenkkeihin varastaen näin kasveilta veden ja ravinteet. Välillä on pakko tehdä radikaaleja ratkaisuja puutarhassa kasvavien kasvien tasapainon ylläpitämiseksi.

    VastaaPoista
  2. Onneksi Tällipajusta on paljon eläviä muistoja,vaikka puun kaataminen on kuitenkin iso projekti, jota tosiaan täytyy pohjustaa pitkään. Meiltä myös kaadettiin kevättalvella iso koivu, jota kutsuimme Kotikoivuksi. Oli muuten huomattavasti vähemmän roskaa pihassa ja talon katolla erityisen vähän. Katon kunto olikin suurin syy koivusta luopumiseen. Timanttituijasi on kaunis, eikä varmasti koskaan tuota niin paljon huolta kuin tuo valtava omenapuu.

    VastaaPoista
  3. Odotan jo innolla kevättä ja sitä värikkyyttä, kun timanttituijan verheyttä vasten kasvaa ihanat tulppaanit ja krookukset. Ja tuijaa on ollut kiva koristella juhlia ja pimeitä syysiltoja varten.

    VastaaPoista