Jotain tällaista tuli mieleeni, kun puutarhamoodissa luin tämän hyvin kuuluisan zen-runon "Majatalo". Puutarhamajatalon ovi käy koko ajan. Vieraat voi kuvitella rikkaruohoiksi ja miettiä, mitä varten ne on lähetetty puutarhaani. Opetukseksi? Kasvattamaan kärsivällisyyttäni? Tuomaan uusi ajatuksia? Nöyryyden kasvattamiseksi? Kokeakseni enemmän fyysistä työtä? Saadakseni aurinkoa? Oppiakseni armoa?
MAJATALO
Mieli on kuin
majatalo,
Saapumisia
ja lähtöjä joka päivä:
onni,
masennus, kataluus
ilmentyvät
tietoisuudessa kuin yllätysvieraat.
Toivota
tervetulleeksi,
vaihda kuulumiset,
vilkuta hyvästiksi,
vaikka
ovellesi saapuisi joukko suruja,
jotka
julmasti pyyhkäisevät
huonekalut
talostasi.
Kohtele
kuitenkin vierailijaa kunnioittavasti
Hän voi
kirkastaa Sinulle jonkin aivan uuden ilon.
Synkkä
ajatus, häpeä, pahansuopuus;
tervehdi heitä
kaikkia ovella nauraen
ja kutsu
heidät sisään.
Kohtaa tulijat
kiitollisena,
sillä heidät
on lähetetty
jostakin
kaukaa
Sinulle
oppaiksi.
Rumi, 13. vuosisadan sufirunoilija
Kunpa aina tämän mukaisesti muistaisikin suhtautua, sekä rikkaruohoihin että elämään yleisestikin! Vanhaa viisautta :) Kiitokset, että jaoit tämän runon!
VastaaPoista