perjantai 31. heinäkuuta 2015

Demokratiaa puutarhassa?

Puutarha-aakkosten D on demokratia. Tai pikemminkin sen puute, sillä Lochnessin merihirviöitäkin löytyy puutarhasta enemmän kuin demokratiaa.

Aloitetaan puutarhurista, joka on rodunjalostusta harrastava natsi. Hän nostaa itsensä Luojaksi ja yksinvaltiudella määrää, mikä saa kasvaa ja missä. Puutarha on hänen omien oppiensa ja fantasioidensa tuotos, jonka lait ja käskyvalta ovat vain hänen multaisten hansikoiden peittämissä käsissään.

Perinteitä ei tarvitse kunnioittaa ja kulttuurivallankumouksia saa tehdä aina kun huvittaa. Vanha 40-vuotias omenapuu onkin väärässä paikassa - ei kun halki poikki ja pinoon! Isoäidinaikuiset pionit ovat aina kasvaneet tässä - ei kun kestopuupatio tilalle!

Halu diktatuuriin ei ole pelkkä puutarhurin ominaisuus, sillä saman doktriinin mukaisesti monet kasvitkin toimivat. Vuohenputki valloittaa ensin naapurin vadelmapenkin ja sen jälkeen minun kukkapenkkini. Malva lentelee shemeikan lailla kukkapenkistä kukkapenkiin ja kohta koko puutarhani näyttää imelän vaalenapunaisen pinkiltä. Mansikka kurottaa lierojansa yhä kauemmas ja laajemmalle.

Tällaisena "suvakkina" (opin Immosgaten ansiosta uuden sanan!) mietin, onko puutarhan tila toivottava vai onko syytä järjestää oma mielenosoitus palstalla, soittaa rokkia täysillä ja pitää puheita demokraattisemman puutarhanhoidon puolesta?

Vaihtoehtona olisi Pentti Alangon suosima villi puutarha, jossa kaikkien kukkien annettaisiin kukkia. Se on jo käsitteenä ristiriitainen, sillä "puutarha" tarkoittaa ihmisen muotoilemaa ja ohjailemaa luonnontilkkua.

Ja jos antaisin kasvien itse päättää, mikä saisi puutarhassani elää ja levitä ja mikä katoaisi voimakkaamman tieltä, niin puutarhani olisi täynnä vuohenputkea, nurmikkoni täynnä niittyvillaa ja kukkapenkkini täynnä mansikkaa, syysasteria ja kultapiiskua.

Joten yksimielisellä päätöksellä lopputulos on:

Puutarhassa toimii vain valistunut (!) diktatuuri, jossa puutarhuri toimii pitkän tähtäyksen suunnittelulla ja hoivaamalla hellästi kasvejaan säilyttämällä haluamansa kokoisen diversiteetin ja mahdollisuuksien mukaan antamalla kaikille kasveille oman selkeän maapläntin, jossa ne saavat rauhassa ilman ulkopuolista uhkaa kasvaa, kukoistaa ja toteuttaa omaa kasvin luontoaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistusta mukaellen voisi jopa sanoa, että kasvienkin oikeuksiin kuuluvat Elämä, Vapaus ja Pyrkimys Onneen.

2 kommenttia:

  1. Ihania nämä sinun filosofiset puutarhabloggauksesi!

    VastaaPoista
  2. Suuret kiitokset Marietta! Tykkään enemmän kirjoitella tarinoita kuin ladata pelkkiä kuvia.

    VastaaPoista