Nimenä "Tulikellukka" on jotensakin ristiriitainen. Tuli on tietenkin
tulta, mutta kellukka vie ajatukset veteen. Eikä kukka yhtään kellu missään, vaan huojuu ohkaisen varren päässä n. 30 sentin korkeudella.
Oikeastaan "kellukka" on vähän säälittävä, ressukka. Ei edes kunnon "kellu" vaan diminutiivinen, hellittelynomainen "kellukka".
Yritin kehrätä tarinaa siitä, kuinka Tulikellukka
(Geum coccineum) lähtee reissullensa tapaamaan keltaista Kyläkellukkaa (
Geum urbanum) ja kuinka he kokevat kaamean aamun rusehtavan sukulaisensa Ojakellukan (
Geum rivale) luona. Mutta ei siitä tullut mitään.
Tulikellukka on kuin hammashygienisti: säännöllisesti tarpeellinen ja iloa tuova asia elämässä, mutta niin mielikuvitukseton, ettei siitä saa edes kunnon blogikirjoitusta aikaiseksi.
Mikä tuli juuri todistettua.
