Puutarhahifisti Mari Mörön uusin kirja "Vapaasti versoo. Rönsyjä puutarhasta" taitaa olla jo Mörön kolmas tässä Suomessa niin harvinaisessa garden litterature -lajissa.
Mörönperän fauna on kasvanut kanoilla ja lampailla, joista hyvällä kertojalla riittää kutkuttavia anekdootteja. Kasvuvyöhykekateutta en koe, sillä puutarha on jossain Savon perukoilla. Mutta puutarhan laajuus, lajien runsaus, kasvihuone ja se uupumaton panostus ja tietomäärä, joka Möröllä on, niin se voisi jo vetää vihreäksi.
"Mieli ei ole maassa, se on mullassa" laukoo Mörö ja jatkaa aiempaa teemaansa siitä, että multaa pitää rakastaa jo eläessään eikä vasta loppusijoituspaikassaan hautuumaalla. "Puutarha on kirjasto vai oliko se toisinpäin?" Niinpä, kumpikaan ei yhden elämän aikana tule valmiiksi, eikä ole tarkoituskaan. Vanhat ihastukset löytää uudelleen ja upouusia houkutuksia tupsahtaa eteen enemmän kuin ehtii deittailla.
"Aika tuntuu olevan nykymenossa vihollinen melkein kaikkialla. Vaan puutarhassa aika on liittolainen, kaiken mahdollistaja, se joka antaa suunnan. Hyväksyn ajan kulun - toistaiseksi ei kellään ole ollut muuta vaihtoehtoa - kun tunnen olevani kasvun myötä kiinni menossa. Tajuan olosuhteista jotakin, kun olen mukana niiden muokkaamisessa." Aikaa, nykymenoa ja taloutta pohtiessaan Mörö toteaakin, että puutarha on siitä harvinainen, että siellä saa työnsä katteet täysmääräisenä itselleen. Kaikki 200 sipulia päätyvät ihan omaan ruokapöytään eikä verottaja vie ahnasta kolmasosaansa.
Kehuja annan upealle termille "pehertely". Kirjoittaja ei sitä selittele, mutta eihän noin kuvaava verbi mitään sanakirjamäärittelyjä kaipaakaan! Sitävastoin "Viherturaaja" -sanaa olen inhonnut aina. Onomatopoeettisesti turaajasta tulee mieleeni turhantekijä, epäonnistuja, tyrijä. Korvissani sanalla on negatiivinen kaiku. Voisiko tässä olla kyse vahvasta länsisuomalaisesta kielitaustastani verrattuna itäsuomalaiseen Möröön?
Hieman kritiikkiä antaisin nyt myös Mörön jo lähes hallelujaa veisaavalle multauskolle. Sen varjolla hän nostaa omaa kissanhäntäänsä ja lähes tuomitsee kaikki ne, jotka haluavat viettää laiskaa kesälomaa, ajella autoilla ja juoda viiniä ja humaltuakin siitä. Ja ajatella, suomalaiset ostavat lähimarketista pastaa sen sijaan, että itse omia työtuntejaan säästämättä kasvattaisivat lähiruokaa luomusti omassa puutarhassaan ja nauttisivat juureksia ympäri vuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti