Luin Richard Wisemanin kirjaa "Minuutissa muutokseen". Luovuutta käsittelevässä jaksossa siteerattiin tutkimuksia, kuinka vehreässä ympäristössä kasvaneet lapset olivat luovempia kuin betoniviidakossa peuhanneet ja kuinka toimistoon tuotu ruukkukasvi sai työntekijät ideoimaan enemmän.
Yksi selitys näille oli evoluutioon perustuva: vihreys tulkitaan niin, että lähistöllä on riittävästi ruokaa ja silloin ihminen on rauhallisempi, rennompi ja luovempi.
Pelkkä vihreä väri riitti kirjassa esitettyjen tutkimusten mukaan luovuuden kasvattamiseen. Kun koehenkilöt tekivät helppoja anagrammitehtäviä niin ne, joiden nimi oli joka tehtävään kirjoitettu punaisella, saivat huonommat tulokset kuin ne, joiden oma nimi oli vihreällä.
Omassa työhuoneessani on isoja (muovisia) limoviikunoita, kuolemaisillaan oleva kaktus sekä vaihtuva ruukkukukka. Syksyllä ihastelin ihanaa syklaamia, nyt vuorossa on joulukaktus ja seuraavaksi hankin runkoatsalean.
En tiedä kasvieni luovuutta edistävästä vaikutuksesta, mutta pidän vihreydestä ja katselen mielelläni alati muuttuvaa kukkaa. Se ihan oikeasti rauhoittaa ja saa ajatukset myönteisiin asioihin kuten kesään ja omaan puutarhaan, minulle merkityksellisiin ja rakkaisiin aiheisiin. Näin se lyhyestikin katkaisee työpaatoksen ja antaa virkistävän ajatus- tai haaveilutuokion, jonka seurauksena myönteisempää energiaa virtaa aivoihin ja näyttöpäätteen ääressä kuihtuvaan kehoon.
Joskus jään tarkoituksellisemminkin ihastelemaan kukkaa ja käytän sitä mindfulness-harjoituksena. Mitä juuri sillä hetkellä näen, kuulen, tunnen, maistan, haistan. On vain tämä hetki - siihen pysähtyminen rauhoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti