Puutarha-aakkonen O herruudesta oli kova kisa: onko se O niin kuin OTTO vai O niin kuin ONNI. Kunnes tajusin, että nehän ovat täysin yhteen sulautunut kokonaisuus. Otto on suurinta Onnea ja Onni ilmentyy Oton hahmossa joka ikinen päivä ja hetki.
Puutarhaan kissarotikkoni Otto ja Ville liittyvät erottamattomasti. Ostaessani siirtolapuutarhamökkiä prioriteeteissa oli korkealla myös kissojeni onnellisuus ja hyvä elämä. Ja kyllä sitä on Marjiksessa riittänytkin! Se energia, elinvoimaisuus, elämän hallinta!
Suurimpana kaikesta on vapaus: kissat saa tulla ja mennä omasta kissaluukustaan miten haluavat, milloin haluavat, miksi haluavat. Ovi on aina avoinna lähteä luontoon, hiiriretkelle, reviirikävelylle, aurinkolepuuttelulle, pensaspäiväunille…
Sääntöjen mukaan lemmikkieläinten pitää pysyä omalla tontillaan. Koiranomistajat sitä noudattavatkin ja suuri osa kissanomistajistakin. Mutta miten kahlita Ottoa, jossa virtaa eteläpohjalainen vapauden veri? Jonka suonissa kuohuu oma laki ja oman elämänsä herruus? Lakeuden ja vapauden lait sykkivät sakeina sydänveressä, vaikka esi-isien maat ja mannut olisi jätetty selän taa ja muutettu kauas Helsingin Marjaniemeen.
Vapaus on elämääkin tärkeämpää, niin minulle kuin kissallekin.
Nyt tällä hetkellä Otto on äärettömän onneton. Se on suljettu kaupunkiasuntoon, neljän seinän sisälle. Se on vanki ja kahlehdittu. Vain alkeellisimmat tarpeet nukkuminen ja syöminen on jätetty ja kaikki elämän ilo, itsensä toteuttaminen, selviytyminen, harrastukset ja haasteet on viety pois.
Eläinlääkärin mielestä Otto on harvinaisen hyväkuntoinen, terve ja upea vanha kissa. Yöulvomiseen on syynä vain ja ainoastaan kaipuu Marjaniemeen ja vapauteen. Oton moukuna on vaihdellen masentunutta, ahdistunutta, kaipaavaa, raivoisaa – välillä jopa jo lannistunuttakin. Kuuntelen sitä kaiket yöt, kärsin Oton puolesta – itseni puolesta yhtä lailla.
Näytän Otolle kalenterista, ettei huhtikuun puoliväliin ole enää viittäkään kuukautta. Kyllä me se kestetään.
Suurimpana kaikesta on vapaus: kissat saa tulla ja mennä omasta kissaluukustaan miten haluavat, milloin haluavat, miksi haluavat. Ovi on aina avoinna lähteä luontoon, hiiriretkelle, reviirikävelylle, aurinkolepuuttelulle, pensaspäiväunille…
Sääntöjen mukaan lemmikkieläinten pitää pysyä omalla tontillaan. Koiranomistajat sitä noudattavatkin ja suuri osa kissanomistajistakin. Mutta miten kahlita Ottoa, jossa virtaa eteläpohjalainen vapauden veri? Jonka suonissa kuohuu oma laki ja oman elämänsä herruus? Lakeuden ja vapauden lait sykkivät sakeina sydänveressä, vaikka esi-isien maat ja mannut olisi jätetty selän taa ja muutettu kauas Helsingin Marjaniemeen.
Vapaus on elämääkin tärkeämpää, niin minulle kuin kissallekin.
Nyt tällä hetkellä Otto on äärettömän onneton. Se on suljettu kaupunkiasuntoon, neljän seinän sisälle. Se on vanki ja kahlehdittu. Vain alkeellisimmat tarpeet nukkuminen ja syöminen on jätetty ja kaikki elämän ilo, itsensä toteuttaminen, selviytyminen, harrastukset ja haasteet on viety pois.
Eläinlääkärin mielestä Otto on harvinaisen hyväkuntoinen, terve ja upea vanha kissa. Yöulvomiseen on syynä vain ja ainoastaan kaipuu Marjaniemeen ja vapauteen. Oton moukuna on vaihdellen masentunutta, ahdistunutta, kaipaavaa, raivoisaa – välillä jopa jo lannistunuttakin. Kuuntelen sitä kaiket yöt, kärsin Oton puolesta – itseni puolesta yhtä lailla.
Näytän Otolle kalenterista, ettei huhtikuun puoliväliin ole enää viittäkään kuukautta. Kyllä me se kestetään.
Otto on niin komea valokuvassa. Lääkärin vakuutus Oton terveydestä vaikuttaa sen perusteella täysin uskottavalta.
VastaaPoistaAuttaisiko Ottoa vankilan vaihto?
Otto-ressu luulee, että Marjiksessa on aina kesä! Nyt kun laitan sen näillä pakkasilla kaupungissa parvekkeelle, niin sehän tulee sieltä viivana. Otto on sellainen pikku kermapylly.
VastaaPoista