Marrasmurhetta ja kevätkaihoa

Kukkasipulien istutus on syksyn viimeisimpiä hommia ja ehdottomasti suurimpia iloja. Ja lisäksi vielä käsittämättömän ongelmallista - aina ja joka kerta!

Kaupassa houkuttelevien sipuliröykkiöitten ääressä menee tolaltaan kuin blondi alennusmyynnissä. On aivan pakko saada lisää punaisia tulppaaneja ja eikös siihen Tähtelään sopisi vierekkäin vastaväreinä oranssit ja violetit tulppaanit ja oohh, kuinka kauniita valkoisia tulppaaneja! Sitten sitä tulee mökille järjettömän sipulikasan kanssa ja ihmettelee, että mihin aivovaurioon sitä onkaan hourahtanut ja mihinkäs mää nää kaikki ny sitte istuttaasin?

Vielä kun kesän kuumuus on pehmittänyt aivot ja peruuttamattomasti pyyhkinyt muistista, mitä kukkia keväällä kasvaa missäkin. Niinpä sipulien työntäminen maahan onkin aikamoista arpapeliä. Ja siitähän seuraa se, että keväällä voi vain ihmetellä, miten kummassa olen voinut istuttaa jumalaisen kauniiden punaisten tulppaanien viereen jotakin noin rahvaanomaisen oranssia?

Kun kukkasipulit istuttaa näinkin myöhään kuin marraskuussa pyhäinpäiväviikonloppuna, saa sipulit hävyttömän halvalla. Tosin muutamaksi viikoksi kylmään puulatooni unohdetut krookuksen sipulit jo lykkäsivät vähän vehreää taintakin, mutta sehän on vain liian lämpöisten säiden vika se. Ja eiköhän ne mullassa ota pienen järkensä käteen ja odota kevättä ihan kiltisti.

Eipä psykologit ole tainneet tehdä lykätyn tarpeentyydytytyksen ja sitä kautta suurempien voittojen tavoittelutestejä  kukkasipuleilla. Perustestihän menee niin, että pysäytetään ihmisiä kadulla ja kysytään, otatko 1000 euroa nyt vai 1100 euroa kahden viikon päästä. Lähes jokainen koehenkilö ottaa tonnin käteen heti tällä sekunnilla. Mutta miten kävisi, jos koehenkilöiltä kysyttäisiin, otatko 100 kukkasipulia nyt vai haluatko puolen vuoden päästä saada 100 upeasti kukkivaa kevätkukkaa?

Lahjoitan testi-idean psykologeille vapaasti käytettäväksi.