Isänpäivä ja mukulat ne yhteen soppii...

... kohta ne laitetaan yhteissoppaan!

Maa-artisokka on komea kasvi, korkealle kurottava keltainen kukkameri. Ihan noviisina maa-artisokkaviljenlijä kyselin naapureilta, että koskas ne mukulat oikein kaivetaan ja keitetään sopaksi. Yksi sanoi, että silloin kun kukinto on loistavimmillaan. Mutta Marita Mustikkatieltä sanoi, että e-hei, ne kuuluu kerätä vasta marraskuussa ja tehdä niistä isänpäiväksi keittoa.

Sadon määrä oli ihan kiitettävä, vajaat kaksi kiloa.

Sitten vain sanoista soppakauhan varteen. Joltakulta sain vinkin, että mukulat kannattaa pesun jälkeen laittaa kiehuvaan veteen ja sitten vasta kuoria. Hui kuinka huono vinkki! Kuoriminen oli vieläkin vaikeampaa pehmenneistä mukuloista. Eli opinpahan seuraavaa kertaa varten, että työn teolla kirkkaimman kruunun saa ja otsasi hiessä sinun on maa-artisokkasi kuoriminen. 

Resepti oli mitä helpoin: omia maa-artisokkia, omia perunoita, omia sipuleita ja omaa valkosipulia. Ja kaupassakin piti käydä hakemassa kuohukermaa ja sherryä.

Lopputulos oli aivan taivaallisen pyörryttävän täyteläinen keitto! Niin pehmeä ja suussa sulava ja makuhermoja hellivä! Maustelitaniassa mainittiin muskottipähkinä, jonka onnekseni unohdin ottaa Marjiksesta mukaani, sillä jos keitto olisi ollut vielä piirunkin ihanampaa, olisin jo perustamassa maa-artisokkaravintolaa.

Luulen, että eilen olin todisatamassa uuden isänpäivän traditiokausiherkun syntymistä.