Viimeisten syystöiden lomassa ehtii vielä MWWW eli Minnan Werraton-Wiher-Winkki tulla julki. Aiheena autumn leaves, syyslehdet.
Joskus kummastelen, miten ihmeessä muut pääsevät lehdistä eroon. Minulla on syksyllä komposti ääriään myöten täynnä, joten sinne ei yhtään lehdykäistä enää voi tunkea, vaikka ne kaikki käyttäisivät Rexonaa.
Joskus olen kaivanut maahan kuopan ja tunkenut lehdet sinne. Joskus myös monikäyttöien perunamaakin on saanut uumeniinsa syksyn lehtiä ja kun keväällä olen kääntänyt peltoa, on lehdet tehokkaasti maatuneet ja siellä on vain rippeitä jäljellä.
Joskus olen jopa jättänyt lehdet nurmikolle, kun on tullut yhtäkkinen pysyvä talvi, enkä ole kiireitläni ehtinyt haravoida lehtiä. Mutta se ei ole yhtikäs hyvä juttu se. Nimittäin nurtsi ei tykkää moisesta ja kevätkunnostus on työläämpää. Sitäpaitsi pudonneissa lehdissä ei ole edes yhtään ravinteita jäljellä, joten silläkään ei voi perustella lehtimaton jättämistä nurmikolle (näin kuulin puutarhaopissa HAMKissa).
Viime vuonna vihdoin sen keksin:
Haravoin lehdet puiden juurelle kasoiksi ja jätän siihen. Talvella kasa mystisesti vajoaa ja vajoaa ja vajoaa ja kun on kevättöiden aika, voi parit jäljelle jääneet lehdykät kerätä uuden kompostin pohjalle.
Voihan tuosta olla jotain hyötyä puullekin, kun sen juurilla on lämmittävä lehtikerros. Ja kukkasipulitkin saa uinua lehtipeitteen alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti