Äitienpäiväksi hiiriä, valkovuokkoja ja perunoita

Läheinen metsäni herkistelee valkoisena tähtimattona. Muutama valkovuokko (Anemone nemorosa) on ilokseni lennähtänyt myös puutarhani perennapenkkiin.

Äitienpäivä on merkittävä etappi puutarhatöissä, sillä se on perunanistutuspäivä. Ainoasta oikeasta perunanistutuspäivästä on tosin yhtä monta mieltä kuin viljelijääkin. Yleisimpiä sanontoja on, että peruna pitää olla maassa kun tuomi kukkii. (C'mon, se on ihan liian myöhään). Toiset vannoo, että Kustaan päivä 6.6. on perunapäivä. (Oikeasti se on Gustavin päivä ja siten Pauligin julistama Hyvän kahvin päivä. Joten jos ei nyt sekoitettaisi perunoita ja kahvia, eihän?). Jotkut katsoo lisäksi kuun asennosta, koska on otollisin hetki piilottaa mukula maahan (tiedoksi vaan, että se on alakuu).

Paras ja oikein hetki on tietenkin äitienpäivä, joka seisoskelee juuri sopivassa kohdassa kevätkalenteria. Multaussessio tapahtuu sitten viikkoa ennen juhannusta ja ekat perunat ovat kypsiä kun loma alkaa heinäkuun alussa. MOT, mitä tästä kiistelemään, itsestään selvästä asiasta.
 
Ja mitenkäs ne hiiret tähän aiheeseen liittyy? No Otto-lapsoseni kautta tietenkin. Viime äitienpäiväaamuna minua odotti kuistilla hyvin kissamainen lahja, kuollut hiirenretale. Arvattavasti en valmistanut siitä meille äitienpäivälounasta.