Rakkauden kirous

Tiesittehän, että tämän sinisen kevätkaunottaren kuusi kukanlehteä edustavatkin merihirviön kuutta verenhimoista päätä?

Kukkien kieli ei suinkaan ole rakkaus vaan latina, ja latina taas on antiikin myyttien kieli. Tämänkin viikon Marjiksen kaunottaresta löytyy mytologiasta tarina, jonka draaman kaarta Hollywoodkin kadehtii.

Idänsinililjan eli Scillan (Scilla siberica) nimi juontaa juurensa Skyllaan, joka on siis se Odysseuksesta tuttu merihirviö. Kapeikkoa vartioivat kauhea Skylla ja pelottava Kharybdis eli suo siellä vetelä täällä.

Alun perin Skylla oli kuitenkin kaunis neito, johon merenjumala Glaukos rakastui. Wikipedia kertoo asiasta näin: ”Epätoivoisena Glaukos pyysi Kirkeä valmistamaan taikajuoman, joka saisi Skyllan rakastumaan häneen. Hänen kertoessa rakkaudestaan Kirke rakastuikin itse Glaukokseen, joka kuitenkin torjui tämän lähentelyn. Mustasukkaisena Skyllalle Kirke valmisti myrkyn ja kaatoi sen lähteeseen, jossa Skyllan oli tapana kylpeä. Heti kun nymfi astui veteen, hän muuttui hirviöksi kuusine koiran päineen, ja kykenemättä surkeudessaan edes liikkumaan, hän tuhosi kaiken ympäriltään. Jos laiva purjehti liian läheltä häntä, jokainen päistä sieppasi yhden miehistöstä^.” 

Kaunis kukka sai kärsiä kirouksesta. Luontoportti tietää, että kukkaa on taikauskoisesti kammottu ja pidetty noitien ja pahojen henkien kukkana. Siksi kukan päälle ei uskaltanut edes astua. 

Se muuten on mahdotonta, sillä oikeasti scillat muodostavat laajoja sinisiä mattoja, joita ei kerrassaan voi olla talloamatta. Hullusta rakkaudesta alkunsa saanut kirous siis seuraa puutaruhuria satavarmasti joka kevät. Auts!