Töpö söpön ylösnousemus

Edellisjouluna minulla oli harvinaisen töpö ja söpö amaryllis (klikkaa sanaa amaryllis ja lue postaus). Amaryllikseni ei tapojeni mukaisesti päätynytkään kukoistuksen jälkeen täyttämään biojäteastiaa, vaan se sai jäädä jatkoajalle ihmettelemään elämää. 

Kevään ja kesän se hörpiskeli niukanlaisesti vettä. Syksyn tullen leikkasin lehdet pois ja lopetin kastelun tykkänään. Kasvi joutui myös evakkoon mökille.

Mökillä se möllötteli sopivassa n. 10 asteen lämmössä tammikuun puoleenväliin, jolloin kasvi paluumuutti kaupunkiin, sipuli istutettiin uuteen multaan ja annettiinpa janoiselle vähän vettäkin.

Ei aikaakaan, kun alkoi tapahtua! Sipulista nousi teräviä vihreitä lehden alkuja. Varsi vahvistui ja sen päähän plumpsahti kiva pikku pullistuma, joka sitten pullistui ja paisui ja pullistui, kunnes…

Ylösnousemuksen suuri ihme, vaikka pääsiäiseen oli vielä aikaa! Olin aivan haltioissani moisesta saavutuksesta, sillä yleensä tyrin sisäkukkien kanssa lahjakkaasti. Mutta että saan saman amarylliksen kaksi kertaa kasvatettua sipulista upeasti kukkivaksi kukaksi, se on juhlan paikka se!