Se mitä kasvit puutarhassa eniten janoavat on lebensraum eli tilaa kasvaa, kukoistaa ja laajentua. "Menkää ja täyttäkää maa" on varmaan hyvästelypuheessa sanottu paratiisista karkotetuille kasveillekin.
Alla olevissa pelargonian kuvissa asia näkyy konkreettisesti. Stailasin toukokuussa sitä YLEn multajuttua varten puutarhaani ja ostin kolme pelargoniaa ruukkuihin. Kaksi pääsi isoihin ruukkuihin ja kolmannelle en siinä hötäkässä ehtinyt etsiä uutta kotia, vaan se sai jäädä kaupan istutusruukkuun, johon se reppana sitten jäikin koko kesäksi. Vettä ja ravinteita olen kaikille antanut tasapuolisesti, mutta kuten kuvassa näkyy, kasvutila on elintärkeä tekijä. Ei uskoisi, että kuvan pelargoniat olivat toukokuussa täsmälleen samanlaisia!
Taistelu elintilasta on ankara: kasvit levittäytyvät minkä ehtivät ja valtaavat välittömästi tyhjäksi jääneen tilan. Puutarhassa ei siis kovin pitkään mikään paikka pysy autiona. Erityisen ahkeria tilan haltuunottajia ovat tietenkin rikkaruohot, joille mikään paikka puutarhassa ei ole pyhä. Eikä tietenkään kaupungissakaan, jossa keskeltä asfalttia pilkottaa sievä auringonkeltainen voikukka.
Tärkeintä puutarhassa olisi löytää joka kasville juuri se oikea kasvupaikka ja sepäs ei olekaan mikään helppo nakki! Minun haluni ja kasvin vaatima elinympäristö eivät nimittäin läheskään aina kohtaa. Surullisin esimerkki on Eternal Summer -hortensia. Ostokesänään se kukki oikein kauniisti, mutta sen jälkeen ei diiva ole pukannut näkyville kukan kukkaa. Varsi kasvaa ja lehdet, mutta siinä kaikki. Samoin on käynyt jasmikkeelleni, jonka ostin aidan viereen näkösuojaksi. Kaikkien näiden n. 5 vuoden aikana kasvua on tapahtunut ehkä 20 senttiä ja niistä ihanista valkoisista tuoksuvista kukista olen saanut nauttia yhden ainokaisen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti