Kesäkukat ovat puutarhurin pelastus monella tapaa. Niillä vähemmänkin vihreää peukaloa omistava rakennekynsilakkasormi saa somistettua puutarhansa näyttäväksi kukkaparatiisiksi. Tai jos on tärkeitä vieraita tulossa ja kaikki perennat ovat juuri silloin vaiheessa tai on kovin aikaista keväällä tai myöhäistä syksyllä, voi kesäkukilla aina piristää ja tuoda säihkettä sopiviin spotteihin. Jos ei muuten, niin voi stailata näyttävän ruukkupuutarhan oleskelutilaan.
Mikä parasta, kesäkukat sopivat täydellisesti "kaikki mulle nyt heti" -kulttuuriin. Kukat saa ostaa valmiina taimina torilta tai taimikaupasta tai hätätapauksessa vaikka lähisupermarketista. Mitään pitkällistä kasvatusta tai odottelua ei tarvita, vaan kesäkukat on kuin nuudelikeitot parissa minuutissa valmiita nautittavaksi.
Ja kesäkukat loistavat ja jaksavat kukkia koko kesän vähälläkin hoidolla ja mitättömillä ravinteilla kuin pätkätyöläiset. Kun kuihtuneet kukat noukkii pois, niin pieni kukkaparka ahkeroi kahta kauheammin saadakseen uudet kukat valmiiksi siementämään ennen syksyä. Kesäkukkia siis vain kupataan hävyttömästi ja otetaan hennoista kukkavarsista kaikki tehot irti.
Niinpä annetaan nyt kerrankin iso käsi uutterasti kukkineelle ja kauniisti levittäytyneelle ahkeraliisalle (Impatiens walleriana).
Taimet olivat pienet ja kituliaat ostaessani ne Hakaniemen torilta. Mutta päästessään Kuutamola-kukkapenkkini reunustaksi alkoi kukoistuskausi. Portilta kurkistaessa ne antavat runsaan ja täyteläisen mielikuvan puutarhastani ja aivan kuin liehuttavat punaista tervetuliaistoivotusta. Eikä ahkeraliisoja ole tarvinnut edes nyppiä, vaan esimerkillisen tunnollisesti ne ovat kukkineet koko kesän kuin kuuden laudaturin ylioppilas, josta tulee oikein kiltti alipalkattu sairaanhoitaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti