Tunnustan eläneeni 7 kertaa

Sain lukijaltani Päiviltä Beautiful Blogger -tunnustuksen jo jonkin aikaa sitten ja olen siitä hyvin otettu. Blogitunnustuksen ohjeissa oli, että sen myötä pitää kertoa itsestään 7 asiaa, joita muut eivät tiedä ja lisäksi tunnustus pitää antaa 7 muulle blogille. Ehdot ovat rankat! Yritän aloittaa tunnustuksista ja pitäydyn jotakuinkin blogini aiheissa eli puutarhassa, kissoissa ja kirjoissa.

Jos tulen juhlista sudenhetkenä kotiin, saatan mennä ripsivärit silmissä nukkumaan. Tässäkin ilmenee elämäni prioriteetit: kerran vuosia sitten tulin aamuyöstä kotiin ja siivosin kissavessan ja menin nukkumaan. Hetken päästä heräsin ja ajattelin, että kauheeta, kissavessa on siivoamatta ja niin nousin ylös siivoamaan sitä. Aamulla huomasin, että meikit oli jäänyt pesemättä mutta kissavessa siistitty kahdesti! Toinen esimerkki priorisoinnista tapahtui kerran kaupan kassalla kun korttini oli mennyt umpeen. Jätin omat tavarani kauppaan, mutta riivin taskuistani vihoviimeiset sentit saadakseni kissalle murkinaa.

Tunnustan, etten ole lukenut loppuun Joycen Odysseusta, vaikka tuplasti olen yrittänyt. Kilven Alastalon salia en edes omista.

Tunnustan eläneeni niin livenä, kuvitelmissa, unissa, välillisesti kuin tässä ja muissakin rinnakkaistodellisuuksissa. Mikä on totta ja mikä unta, kas siinäpä kysymys. (Liittyy myös haluuni oppia näkemään selkounia.)

Tunnustan rakastavani Jane Austenia kaikissa muodoissaan: kirjoina, äänikirjoina, suomeksi, englanniksi, sarjoina ja elokuvina. Kaikki käy. BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan katson kerran vuodessa ja joka sekunti on suklaaseen verrattavaa täyteläistä nautintoa. Tuo viktoriaanisen ajan ilmapiirissä räpiköinti vetoaa romantiikan kaipuuseeni: sadussa käy hyvin ja he elävät onnellisena elämänsä loppuun asti. (Paitsi ei ehkä Lydia ja Mr. Wickham, joiden kohtalosta pitäisi kirjoittaa oma kirja. Uskon Lydian opportunistiseen elämäniloon, hän nousee mistä alhosta tahansa!).

Tunnustan, että puutarhanhoito on välillä ihan syvältä! Inhoan esimerkiksi voikukkia yli kaiken ja niiden kitkemiseen käytetty aika on totaalisesti hukkaan heitettyä!

Tunnustan haluavani pizzaa säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikkei se koulutetun fiksun nykynaisen pirtaan sovikaan. Ilman Mäkkärikemaa voisin elää loppuikäni, mutta jos kaikki pizza katoaisi maailmasta, niin viimeistään kahden kuukauden päästä minun olisi sitä aivan julmettu ikävä.

Yhtä seikkaa en kuitenkaan kehtaa tunnustaa edes tässä. Se on eräs tv-sarja, jota seuraan suurella halulla vuodesta toiseen. Kesätauot ovat kamalia! Sarjan käsikirjoitus on uskomaton: miten niin vähällä väellä ja aina samoja parisuhteita ensin lopettamalla ja kohta uudestaan henkiin herättämällä saadaan aikaan niin koukuttavaa draamaa! Varmaan kaikki addiktiotkin on jo käyty läpi ja kaikki mahdolliset parinmuodostuskuviot iästä riippumatta. Me likes!