tiistai 7. joulukuuta 2010

Paroni puussa ja Puoliverinen prinssi

Voisiko puutarhatarinan kirjoittaa mistä tahansa kirjan nimestä? Leikittelin ajatuksella, suljin silmäni ja napsin kirjahyllystäni satunnaisesti kasan kirjoja. Ja totta tosiaan, kyllähän niistä puutarhatarinoita syntyisi:

"Luova ongelmanratkaisu" on tosi iisi. Mitä muuta puutarhanhoito on kuin loputon virta haasteita? Ja ratkaistu ne on kaikki, jotkut luovemmin, jotkut naapuria kopioiden, jotkut jättämällä ne tylysti ajan hoidettaviksi.

"Kotinikkarin niksikirja" Hmmmm, tästä tekisin happaman kirjoituksen, jossa kadehtisin kaikkia Strömsö-henkisiä nikkareita.

"Harry Potter ja puoliverinen prinssi" analysoisi sarjassa mainittuja kasveja ja yrttitiedon opetusta. Ja tietenkin mainitsisin, että puutarhassani on yksi Pottereiden mukaan nimetty omenapuu, nimittäin Tällipaju. Mutta puoliverinen prinssi, kuka kumma sen tittelin saisi puutarhassani?

"Taikatalvi" -tarinassa kirjoittaisin miten puutarhani nukkuu talviunta, miten koko hiljainen ja autio siirtolapuutarha tuntuu ihan yksityisomaisuudeltani, kuinka ripustelen omenapuuhun joulukoristeita ja miten ihanaa on kirmata saunasta keskelle lumista pihaa viimeistä loppuhuuhtelua varten.

"Paroni puussa" voisi kertoa vaikka siitä puukirurgista, joka leikkasi omenapuiltani lähes valtimot poikki ja tyrehdytti sadon kahdeksi vuodeksi.

"Turms kuolematon" kuulostaa hankalalta aiheelta. Kirja käsitteli etruskeja ja siinä oli taas katala nainen, joka suurimman kataluuden merkkinä vielä omisti viekkaan ja ilkeän kissan. Eli tämä juttu kertoisi ehkä kissasta? Tai voisi se kertoa etruskien aina hymyilevistä kasvoistakin, jotka jonkin aasinsillan kautta saisi ympättyä puutarhan ikiaikaiseen hyvää tekevään vaikutukseen.

"Naurava neitsyt" voisi olla tutkielma siirtolapuutarhojen asujaimiston sukupuoli- ja ikäjakaumasta.

"Oblomov" olisi hidas, polveilevan patoutunut kertomus laiskasti eteenpäin soljuvista hellepäivistä, jolloin on aivan liian väsynyt laittaakseen tikkua ristiin ja aika kuluisi puutarhatuolissa lekotellessa ja kärpästen surinaa kuunnellessa… Ja ihan vähän olisi huono omatunto, kun pitäisi tehdä, saada aikaan, rientää, mutta toisaalta tuolin vetovoima on suunnaton, on niin mukavaa, lämmintä, aurinko paistaa…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti