"Katselin pikkuisten somien mökkien ja puutarhojen rivistöä ja mietin, minkä lajin ihminen halusi asua siirtolapuutarhamökissä keskellä kaupunkia. Luultavasti sellainen, joka kunnioitti järjestyssääntöjä eikä häirinnyt naapuriaan liian kovaäänisellä ilonpidolla, radionsoitolla tai millään muullakaan sopimattomalla. Muutamalla sanalla sanoen: kunnollinen ja järjestelmällinen ihminen. Niin pienissä mökeissä ei pystyisi asumaan hermojaan menettämättä ellei ollut järjestelmällinen ja pannut aina esineet käytön jälkeen niille varattuihin paikkoihin."
Näin tuumailee päähenkilö matkalla Kumpulan siiirtolapuutarhaan. Kirjailija on Harri Nykänen ja kirja nimeltään Valhe. Sitaatti lienee vierailijoiden ajatus siirtolapuutarhasta, mutta mikähän lienee totuus, tai no ainakin sisäpiiriläisen kokemus?
Kunnollisuus ja järjestelmällisyys ovat suhteellisia käsitteitä, toisin kuin järjestyssääntöjen noudattaminen. Siirtolapuutarhassa ei ole kuin muutama yhteinen pelisääntö ja sekin tuntuu olevan monelle mökkiläiselle liikaa. Ihmettelen sitä kovasti, sillä mielestäni päiväkotiin menevällä lapsellakin, puhumattakaan palkkatyössä olevasta aikuisesta, on moninkertaisesti enemmän yhteisiä pelisääntöjä noudatettavana.
Puutarhassa esimerkiksi pensasaitojen korkeus on 140 cm, eikä se ole hallituksen ilkeilyä, vaan se seisoo kaupungin vuokrasopimuksessa. Tässä asiassa on siis kuunneltava isännän ääntä. Samoin rakennusten ja rakennelmien yhtenäisyys ja koot, korkeudet ja sijainnit on määritelty ja ne ovat kaikille mökkiläisille samat. Siirtolapuutarha on demokratian tyyssija. Tasapäisyyden, sanoisi kenties joku, joka haluaa ilahduttaa maisemaa täysin poikkeavilla ja sääntöjen vastaisilla rakennelmilla, jotka kenties ovat hyvinkin sieviä - tosin ihan jossain muussa ympäristössä kuin siirtolapuutarhassa.
Eli siirtolapuutarhaan siis ajautuu sekä kilttejä että kapinallisia asukkaita. Puutarhan hoidossa näkee monia millimetrintarkkoja kynsisaksi-tarhureita ja samoin myös niitä, joita puutarhanhoito ei voisi vähempää kiinnostaa.
Meitä on moneksi, niin elämässä kuin siirtolapuutarhassakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti