Puutarha-aakkonen P voisi olla vaikka puutarha. Tai parvekepuutarha. Tai puu. Mutta nyt kuitenkin P on niin kuin Paljous, Puute ja Pihiys - eli siis kevyt johdanto runsaustematiikkaan.
Puutarha itsessään on yltäkylläisyyden symboli. Parhaimmillaan siellä on paljon kukkia, hedelmäpuita, pensaita ja muuta ihanuutta. Vähimmilläänkin puutarhassa on paljoutta vaikka pitkästä nurmikosta ja rikkaruohosta.
Pihiys ei kasva puutarhassa. Kasveihin sijoitetut rahat ovat harvinaisen tuottavia. Perennat kukoistavat vuodesta toiseen ja runsastuvat tahdilla, josta pörssiyritykset näkevät vain märkiä unia. Ja tuottoa on mukava jakaa kasvinvaihtotoreilla tai muuten vain ilahduttamalla naapureita tai työtovereita. Ja samasta naapureiden saavuttamasta tuotosta saa itsekin osansa.
Kesäkukat tuottavat yhtä lailla – iloa, kauneutta, kestävyyttä, helppoutta. Kevään loppumetreillä muutamalla eurolla ostettu kesäkukka hehkuu kuukausitolkulla. Viinipullon juo parissa illassa, kun kesäkukat (joita saa viinipullon hinnalla jo monta) tuottavat jatkuvaa nautintoa minimissään 90 päivää.
Puutarha tuo runsaus-näkökulmaa elämään. Toissa vuonna oli vadelmia enemmän kuin olisin voinut koskaan kuvitella. Omenia on joka vuosi tuhottomasti. Tai vaikka voikukkia, niitä aina riittää!
Runsaus-näkökulmaa voi joustavasti mallittaa muuhunkin elämäänsä, koska kokemus puutarhan ylenpalttisuudesta on niin todellinen. Yhtä lailla kun puutarhassani on runsautta vademista tai omenista, elämässäni on runsautta ideoista, ilosta, oppimisesta, läheisistä, ajasta...
Kysymys on enemmän asenteesta kuin todellisuudesta. Voisin puutarhassani kokea puutetta vaikka ruusuista tai loputtomasta kukkaloistosta. Tai voin keskittyä nauttimaan liljoista ja juuri sillä hetkellä kauneuttaan lahjoittavasta kukasta. Voin koko ajan valittaa kiirettä. Tai voin ajatella, että minulla on kaikki maailman aika ja käytän sitä juuri tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla.
Minä olen runsaus. Minä olen puute. Minä voin valita.
Puutarha itsessään on yltäkylläisyyden symboli. Parhaimmillaan siellä on paljon kukkia, hedelmäpuita, pensaita ja muuta ihanuutta. Vähimmilläänkin puutarhassa on paljoutta vaikka pitkästä nurmikosta ja rikkaruohosta.
Pihiys ei kasva puutarhassa. Kasveihin sijoitetut rahat ovat harvinaisen tuottavia. Perennat kukoistavat vuodesta toiseen ja runsastuvat tahdilla, josta pörssiyritykset näkevät vain märkiä unia. Ja tuottoa on mukava jakaa kasvinvaihtotoreilla tai muuten vain ilahduttamalla naapureita tai työtovereita. Ja samasta naapureiden saavuttamasta tuotosta saa itsekin osansa.
Kesäkukat tuottavat yhtä lailla – iloa, kauneutta, kestävyyttä, helppoutta. Kevään loppumetreillä muutamalla eurolla ostettu kesäkukka hehkuu kuukausitolkulla. Viinipullon juo parissa illassa, kun kesäkukat (joita saa viinipullon hinnalla jo monta) tuottavat jatkuvaa nautintoa minimissään 90 päivää.
Puutarha tuo runsaus-näkökulmaa elämään. Toissa vuonna oli vadelmia enemmän kuin olisin voinut koskaan kuvitella. Omenia on joka vuosi tuhottomasti. Tai vaikka voikukkia, niitä aina riittää!
Runsaus-näkökulmaa voi joustavasti mallittaa muuhunkin elämäänsä, koska kokemus puutarhan ylenpalttisuudesta on niin todellinen. Yhtä lailla kun puutarhassani on runsautta vademista tai omenista, elämässäni on runsautta ideoista, ilosta, oppimisesta, läheisistä, ajasta...
Kysymys on enemmän asenteesta kuin todellisuudesta. Voisin puutarhassani kokea puutetta vaikka ruusuista tai loputtomasta kukkaloistosta. Tai voin keskittyä nauttimaan liljoista ja juuri sillä hetkellä kauneuttaan lahjoittavasta kukasta. Voin koko ajan valittaa kiirettä. Tai voin ajatella, että minulla on kaikki maailman aika ja käytän sitä juuri tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla.
Minä olen runsaus. Minä olen puute. Minä voin valita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti