Keltainen toukokuu

Jos kuukausilla on joku väri, niin toukokuu on ehdottomasti keltainen.

Keltainen kuin kehräävä kevätaurinko, sahramia sielussaan. Intiassa keltainen on pyhä väri, joka yhdistetään kauppiaisiin ja maanviljelijöihin. Ja niinhän se on täällä Pohjantähden allakin: taimimyymälöissä ja toreilla kuhina käy ja puutarhakuume nousee kuin perussuomalaisten kannatus ja jokainen pikkuriikkisen parvekkeen omistajakin löytää itsestään oman sisäisen maanviljelijänsä.

Keltainen piristää ja aktivoi ja nopeuttaa toimintaa, sehän tiedettiin jo 50-luvulla amerikkalaisissa pikaruokamyymälöissä. Ja kyllähän keltainen toukokuu saa puutarhankin punttiin vipinää. Kaikki kasvaa hirmuisella vauhdilla ja ylettömällä innolla, puhkuen ja syöksyen ylös mustan mullan syvyyksistä pidäkkeettömästi kuin Wikileaksin paljastukset. Kaikki keltaisen sävyt loistavat kilpaa keskenään ja eihän siinä sokaisevassa värimyrskyssä voi kuin laittaa aurinkolasit silmilleen ja puutarhalippiksen syvemmälle päähän.

Ensin ilmestyvät krookukset:

Sitten narsissit:

Sitten nämä mitkä lie:

Ja tulppaanit:

Unohtamatta tätä keltaista vaaraa, joka valloittaa koko maailman nopeammin kuin Kiinan kasvava talousmahti: 

Keltaiseen väri on korkeavireistä. Puutarhaelämässä se tarkoittaa loputonta touhua ja tekemistä ja kuokkimista ja siivoamista ja istuttamista. Toukokuu on puutarhan vilkkain kuukausi, sillä jos jotain ei tee heti kesän alussa innon ollessa korkeimmillaan, sen saa siten siltä kesältä unohtaa kokonaan. Puutarhassa on taottava silloin kun voikukkarauta on kuumana!