Viikon 22 Marjiksen tähtinä loistavat lukemattomat erilaiset tulppaanit, joita katsoessani en voi kuin kummastella itseäni ja syksyisiä istutusmietteitäni. Kukkapenkeistäni pursuava tulppaanien kirjo osoittaa minun syksyllä kärsineen täydellisestä mielenhäiriöstä.
Miksi hemmetissä minä, joka pidän selkeistä väreistä ja pelkistetyistä yhdistelmistä, olenkin syksyllä viskonut pieneen penkkiin lukemattomia eri värisiä ja mallisia tulppaaneja??? Valkoista, pinkkiä, violettia, keltaista, punaista - kaikkea sekaisinsa? Plus vaaleanpunaisia hyasitteja ja sinisiä helmililjoja??? Tämä ei ole mitenkään järjellä selitettävissä. Missä ne valkotakkiset miehet on kun niitä tarvittais?
Kaikkein suurin mysteeri tässä on lopputulos: tulppaani-iloittelu on hämmentävän sievä, jotenkin vallattoman iloinen ja kevytkenkäinen, kevään riemua ja odotusta täynnä. (Huom, kuva latistaa taas kuten aina, todellisuus on monin kerroin söpömpi). Pitääkö tässä siis alkaa uskoa johonkin sattumaan? Sanoohan ne, että apinakin voisi kirjoittaa bestsellerin kun tarpeeksi kauan hakkaisi näppäimistöä.
Ainut selitykseni näille hulluuksilleni on se, että jätin tulppaani-istutukseni kamalan myöhäiseen syksyyn, joten kaupoissa oli enää kummia jämiä jäljellä.
Mutta löytyy uutuuksistani kauneuttakin kuten valkoiset tulppaanit:
Tämäkin on ihan uusinta uutta: monihaarainen tulppaani. Tätä kummajaista ihmettelen kuin Pihtiputaan mummo uutta iPadia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti