Muoto ja sisältö käyvät tässä universumissa jatkuvaa kamppailua. Milloin on vallalla sievä bling-bling, milloin on taas aika keskittyä syvällisempiin arvoihin. Tämä on pohdinnan aiheena tänään vuoden pimeimpänä päivänä 22.12. ja sitaatti tulee itseltään William Shakespearelta näytelmästä Romeo ja Julia:
(Vapaa käännös: Mitä nimellä on merkitystä? Vaikka kutsuisimme ruusua jollain muulla nimellä, se silti tuoksuisi ruusulta.)
Kielellä on kautta aikojen koristeltu asioita, mistä esimerkkinä sairaala > terveyskeskus, sateenkaarirautu > kirjolohi, Mustalahti > Aurinkolahti jne. Hyvä niin! Sanat kantavat merkityksiä, joten se, minkä nimen asioille annamme, määrittää myös suhtautumistamme.
Oikeastihan asiat, tunteet, ihmiset eivät ole hyviä tai pahoja. Ne vain olla möllöttävät tässä maailmankaikkeudessa. Mutta sitten leimakirves leiskahtaa ja asialle annetaan arvottava nimi tai tunne. Maahanmuuttaja = roisto! Koira = pelottava! Pinaattikeitto = pahaa! BB = roskaa! Pomo = epäoikeudenmukainen!
Sanotaan ettei nimi miestä pahenna. Haluaisin olla hyvä buddhalainen ja ajatella noin, mutta ei. Mitäpä jos ruusun nimi olisi vaikka "maksaruoho". Ruusun lumoava ulkonäkö ja tuoksu eivät siitä mihinkään häviäsi, mutta ruusun markkina- ja ihanuusarvosta kyllä putoaisi puolet pois. Meikäläisen kaltainen sanojenrakastaja ei moista ainakaan kestäisi. Olenhan jo omassa käytössäni muuttanut maksaruohonkin nimeksi Syysihastus.
Sanotaan ettei nimi miestä pahenna. Haluaisin olla hyvä buddhalainen ja ajatella noin, mutta ei. Mitäpä jos ruusun nimi olisi vaikka "maksaruoho". Ruusun lumoava ulkonäkö ja tuoksu eivät siitä mihinkään häviäsi, mutta ruusun markkina- ja ihanuusarvosta kyllä putoaisi puolet pois. Meikäläisen kaltainen sanojenrakastaja ei moista ainakaan kestäisi. Olenhan jo omassa käytössäni muuttanut maksaruohonkin nimeksi Syysihastus.
Minäkin taidan ottaa käyttööni "Syysihastus"-nimen maksaruoholle. Kiitos Sinulle vinkistä!
VastaaPoista