Vähäjärkistä väri-iloittelua

Viikon 22 Marjiksen tähtinä loistavat lukemattomat erilaiset tulppaanit, joita katsoessani en voi kuin kummastella itseäni ja syksyisiä istutusmietteitäni. Kukkapenkeistäni pursuava tulppaanien kirjo osoittaa minun syksyllä kärsineen täydellisestä mielenhäiriöstä.

Miksi hemmetissä minä, joka pidän selkeistä väreistä ja pelkistetyistä yhdistelmistä, olenkin syksyllä viskonut  pieneen penkkiin lukemattomia eri värisiä ja mallisia tulppaaneja??? Valkoista, pinkkiä, violettia, keltaista, punaista - kaikkea sekaisinsa? Plus vaaleanpunaisia hyasitteja ja sinisiä helmililjoja??? Tämä ei ole mitenkään järjellä selitettävissä. Missä ne valkotakkiset miehet on kun niitä tarvittais?

Kaikkein suurin mysteeri tässä on lopputulos: tulppaani-iloittelu on hämmentävän sievä, jotenkin vallattoman iloinen ja kevytkenkäinen, kevään riemua ja odotusta täynnä. (Huom, kuva latistaa taas kuten aina, todellisuus on monin kerroin söpömpi). Pitääkö tässä siis alkaa uskoa johonkin sattumaan? Sanoohan ne, että apinakin voisi kirjoittaa bestsellerin kun tarpeeksi kauan hakkaisi näppäimistöä.

Ainut selitykseni näille hulluuksilleni on se, että jätin tulppaani-istutukseni kamalan myöhäiseen syksyyn, joten kaupoissa oli enää kummia jämiä jäljellä.

Mutta löytyy uutuuksistani kauneuttakin kuten valkoiset tulppaanit:

Tämäkin on ihan uusinta uutta: monihaarainen tulppaani. Tätä kummajaista ihmettelen kuin Pihtiputaan mummo uutta iPadia.

T niin kuin TELEVISIO

Puutarha-aakkonen T on tuon kaiken kivan, helpon, opettavan, koukuttavan ja tylsän turbotunneli eli TELEVISIO. Sen joka kanavalta pukkaa puutarhaohjelmaa aivan juolavehnäisellä intensiteetillä.

Televisiohan tekee ohjelmaa siitä, mille on kysyntää. Puutarhaohjelmat ovat sitä samaa keinotekoista lifestyle-huttua kuin yhtä loputtomat ruoka-, sisustus-, matkailu- ja remontointiohjelmat. Halpaa puolitosi-tv-tuotantoa.

Puutarhaohjelmissa asiat tapahtuu "Kaikki mulle nyt heti" -periaatteella. Joku  perhe on jostain syystä joutunut puutarha omistajiksi (voi mikä kauhea kohtalo!!!), eikä perhe tiedä aiheesta hölkäsen pöläystä. Paitsi sen, että valmista pitää olla heti ja että puutarhan pitää olla helppohoitoinen.

Sitten roudataan paikalle puutarhasuunnittelija ja hirveä määrä maansiirtokoneita. Perheellä itsellään ei tietty ole mitään sanottavaa suunnitelmasta tai toinen vielä kauheampi vaihtoehto on se, että puutarha tehdään "yllätyksenä" perheelle. No, äijät ryhtyy töihin ja puutarhaan pykätään ihka ensimmäiseksi stadionin kokoinen patio - koska sitä ei tarvi hoitaa, eikä sillä ole elollisen luonnon kanssa mitään tekemistä. Seuraavaksi tuodaan lavakaupalla paikalle kiviä tai muuta katemateriaalia, jonka keskelle laitetaan pihavaloja ja muutama ikivihreä. Ah, sekin on helppohoitoista!

Sitten istutetaan kasvit, jotka ovat aina lähes täysikokoisia. Mitenkähän ne täysikokoiset puut oikein sopeutuvat uuteen kotipaikkaansa, ihmettelen vaan... Rahaa tähän kaikkeen mylläämiseen, rakentamiseen ja kasveihin menee aivan älyttömästi, mutta siitähän ei puhuta sanaakaan. Pelottavinta on, kun välillä puutarhasuunnittelijat keksivät jotain todella "kivaa" puutarhaan. OMG OMG.

Ainoastaan YLEn kanavat pitävät puutarhaohjelmien tasoa yllä, eivätkä sorru edelläkuvatun kaltaisiin epärealistisiin törkytuotantoihin. Monipuolinen ja informatiivinen "Puutarhaunelmia" pitää pintansa vuodesta toiseen. Siinä annetaan tilaa puutarhan omistajille, he kertovat värisevällä rintaäänellä omasta rakkaasta harrastuksestaan. Ohjelmasta saa aina jotain uusia ajatussiemeniä omallekin pihalle.

Englantilainen "Puutarhurin ABC" vasta viehättävä sarja olikin! Sen juontaja puutarhuri Alan Titmarsch jopa äänestettiin jossain vaiheessa yhdeksi brittien seksikkäimmistä miehistä (mikä kyllä mielestäni kertoo enemmänkin saarivaltion miestarjonnasta). No, hurmaavasti virnistelevä Alan ahkeroi sopivalla herkkyydellä puutarhassa, opasti ja innosti kokeilemaan. Ja kerrankin Alan sanoi, että pitää koko päivä maata puutarhassa (kylmä GT kädessä) tekemättä mitään ja vain tarkkailla valo-olosuhteita.  Me like!

YLEn puutarhaohjelmissa on ymmärretty puutarhan ydin eli slow life. Mikäs kiire tässä on, valmiissa maailmassa.

Keltainen toukokuu

Jos kuukausilla on joku väri, niin toukokuu on ehdottomasti keltainen.

Keltainen kuin kehräävä kevätaurinko, sahramia sielussaan. Intiassa keltainen on pyhä väri, joka yhdistetään kauppiaisiin ja maanviljelijöihin. Ja niinhän se on täällä Pohjantähden allakin: taimimyymälöissä ja toreilla kuhina käy ja puutarhakuume nousee kuin perussuomalaisten kannatus ja jokainen pikkuriikkisen parvekkeen omistajakin löytää itsestään oman sisäisen maanviljelijänsä.

Keltainen piristää ja aktivoi ja nopeuttaa toimintaa, sehän tiedettiin jo 50-luvulla amerikkalaisissa pikaruokamyymälöissä. Ja kyllähän keltainen toukokuu saa puutarhankin punttiin vipinää. Kaikki kasvaa hirmuisella vauhdilla ja ylettömällä innolla, puhkuen ja syöksyen ylös mustan mullan syvyyksistä pidäkkeettömästi kuin Wikileaksin paljastukset. Kaikki keltaisen sävyt loistavat kilpaa keskenään ja eihän siinä sokaisevassa värimyrskyssä voi kuin laittaa aurinkolasit silmilleen ja puutarhalippiksen syvemmälle päähän.

Ensin ilmestyvät krookukset:

Sitten narsissit:

Sitten nämä mitkä lie:

Ja tulppaanit:

Unohtamatta tätä keltaista vaaraa, joka valloittaa koko maailman nopeammin kuin Kiinan kasvava talousmahti: 

Keltaiseen väri on korkeavireistä. Puutarhaelämässä se tarkoittaa loputonta touhua ja tekemistä ja kuokkimista ja siivoamista ja istuttamista. Toukokuu on puutarhan vilkkain kuukausi, sillä jos jotain ei tee heti kesän alussa innon ollessa korkeimmillaan, sen saa siten siltä kesältä unohtaa kokonaan. Puutarhassa on taottava silloin kun voikukkarauta on kuumana!

S niin kuin Sallimus

Puutarha-aakkonen S voisi tietty olla vaikka sieni tai seksi tai superfood tai sota... Mutta olkoon nyt kevään kunniaksi S niin kuin Sallimus.

Jossain leffassa on sitaatti: "Jos etsit Jumalaa, aloita kaivamalla puutarhaa". Jotenkin tuo on niin totta. Puutarhassa tuo Suuri Henki - tai Jumala tai Sallimus tai millä nimellä kukakin kutsuu tuota suurta meitä kaikkia yhdistävää Tietoisuutta rodusta ja maailmankolkasta riippumatta - on lähes aistittavasti läsnä.

Se johtuu kasvun ihmeestä, jatkuvasta uudistumisesta ja uudelleen syntymisestä. Se jotenkin pakottaa uskomaan elämään ja vähän ehkä johonkin enempääkin, kun millä muulla tätä voi selittää?

Amen.

No onkos tullut joulu?

Sisätiloissa nautittavilla kukilla ja huonekasveilla on selkeä kalendaarinen järjestys. Siksi se onkin niin outoa, että puutarhassa kasvin luonnollinen sesonki saattaakin olla ihan muuhun - siis väärään? - aikaan.

Nyt puutarhassa juhlitaan joulua. Ainakin jos on uskominen Marjiksen tähteen vko 20, joka on tietysti Hyasintti Hyacinthus orientalis.

Tämä lumoavalta tuoksuva ja ylenpalttisen näyttävä joulukaunistus onkin mitä kaunein kevätsipulikukka. Jos ei tietäisi, niin eipä joulukuussa arvaisi moista katsoessaan tätä kaunokaista keskellä kinkin katkua ja lipeäkalan löyhkää. Että tämä tähtönen onkin kevään airuita ja heräävän puutarhan primadonnia!

Historiallisesti hyasintti herätti ihmetystä jo vuonna 1879, kun helsinkiläiset rynnivät joulunalusaikana ihastelemaan kaupungin ensimmäisen kukkakaupan ikkunasssa kukkivaa kasvia, jonka kauppias oli kasvattanut itse sipulista ja jonka hän sai kukkimaan jopa keskellä talvea. (Lähde: YLE).

Muutenkin joulu on läsnä kevätpuutarhan kukinnoissa. Ainakin naistenlehtien mukaan jouluna pitää olla punaisia (tai valkoisia) tulppaaneja ja jos on vieläkin hienompi naistenlehti tai peräti sisustuslehti, niin sen mukaan joulukoti täytetään tietenkin huumaavasti tuoksuvilla kieloilla.

Joten eiköhän olisi aika järjestää joulun kunniaksi aidot Hyacintin kynttiläillalliset? "The Strawberryhill Residence, the Lady of the house speaking"

Wiher-Sipuli-Winkki

Haaa, MWWW eli Minnan Werraton WiherWinkki jyrää jälleen! Tämä winkki on kotoisin Hakaniemen torilta, joka on ehdottomasti Helsingin paras paikka ostaa siemenperunoita, -sipuleita, yrttejä ja kesäkukan tiamia. Nyt tänään olin ostamassa sipulia.

- Eikö teillä oo pienempää pussia, tää puoli kiloo sipuleita on mulle AIVAN liikaa mun pieneen kasvimaahan, valitan myyjälle.
- Ei oo, vastaa myyjä ankeasti.
- No, voinhan mä antaa sit loput vaikka naapurille istutettavaksi, myönnyn vastahakoisesti ja etsin kukkaroani maksaakseni huikeat 2,5 eurota loputtomasta määrästä sipuliherkkuja.
- Tai sitten sä istutat ne paljon tiheempään ja syöt ne ekat vihreenä, että muille jää tilaa kasvaa, myyjä sanoo välinpitämättömästi ja ihan ohimennen ottaessaan rahojani vastaan.

Aivan käsittämättömän simppelin hyvä idea! Kesäsipulienhan varret on melkein ihan parhaita salaattiin pilkottuina. Miksi odottaa ikuisuuden, kun voi jo hirmu paljon aiemmin nautiskella hyvällä omallatunnolla varsista?

Jotenkin kasvimaalla noudatan aina millintarkasti niin kasvien etäisyys- ja syvyysmittoja. Niinpä kasvimaalleni ei mahdu kerrassaan paljon mitään. Minulla on hyllyssäni joku 70-luvulla painettu yltiöasiallinen potenssiin kolme hyötykasviopas, jonka aina kaivan esiin kasvimaata laittaessani. Ja siinä sanotaan, että sipulit istutetaan xx syvyyteen ja xx etäisyydelle toisistaan. Peruskoulun kasvattina ja vasta lukiossa Kekkosesta eroon päässeenä olen imenyt itseeni täydellisen tottelevaisuuden. Olen aina elämässäni ihmeissäni, kun minulle ihan konkreettisesti kädestä pitäen viisotaan, että muutenkin voi tehdä. Vaikka niin mitättömässä asiassa kuin sipulien istuttamisessa. Voi elämä! Että tällaisia valaistumisen hetkiä voi kokea Hakaniemen torilla keskellä päivää!

Marjiksen tähti vko 19

Joka kevät ja syksy meillä Marjaniemen siirtolapuutarhassa järjestetään kasvien vaihtotori. Sinne mökkiläiset vievät kasveja, jotka rönsyilevät liikaa tai jotka eivät enää vain sovi omaan puutarhaan.

Palstallani on runsaasti kasvienvaihtotorin tuliaisia, esim. tyräkit, muratit ja koristemansikat. Toissa syksynä sain sieltä pioneja, joiden kukkimista odotan kovasti. Viime kesänä ei vielä tärpännyt, mutta toivon, että fiinit kukat nyt olisivat sopeutuneet uuteen kukkapenkkiin ja alkaisivat tuottaa raskaan aistiillisia kukkiaan.

Tämän viikon tähtikaunotar on peräisin viime syksyn vaihtotorilta. Kukinta on nyt käynnissä ja se kertoo jo nimessään viestiä kesästä. Kukkija on esikko ja suvun tieteellinen nimi Primula tulee sanasta ensimmäinen (lat. Primus) ja viittaa kasvin aikaiseen kukkimiseen.

 Tämä purppurainen kaunotar on kotoisin Sallin ihmeellisestä puutarhasta. Ihmeellisestä siksi, että se lainehtii kukkamerenä alkukeväästä loppusyksyyn ja kukkien kirjo on henkeäsalpaava. Nurmikkoa ei ole juuri laisinkaan, on vain mökki, oleskelutila ja kukkia, kukkia, kukkia.

Aiemmin olin vaalinut puutarhassani Heidiltä saamaani keltaista esikkoa, mutta nyt ikäväkseni talvi on vienyt mennessään. Nautin siis tästä uudesta tulokkaasta, joka tuo ihan poikkeavan kevätvärin puutarhaani.

Paratiisi vai pakkotyöleiri?

Marjis-aamiaiset nautitaan ehdottomasti aina patiolla. Ainoastaan sade voi estää tätä kesän parasta rituaalia. Patiolleni ei edes paista aamulla aurinko, joten usein sillä saa värjötellä aikas kylmässä ja syksyllä jopa toppahousuissa.

Erityisesti tähän aikaan keväästä aamiaiset ovat vaihtelevien tunteiden taistelukenttä. Hetken aikaa nautin raikkaasta ulkoilmasta, hyvästä kahvista ja Otto-kissastani, joka istuu viereisellä tuolilla rapsuteltavana. En voi uskoa todeksi onneani, että saan taas koko kesän olla täällä paratiisissa!

Sitten ajatuksiini luikertelee käärme. Sen nimi on työ, kiire, velvollisuus, pakko. Kun katseeni osuu vaikka marjapuskaan, ajattelen heti, että tuokin pitäisi leikata ja koska mä oikeasti ehdin. Katse vaeltaa siitä perunapeltoon: tuo on ihan heti kunnostettava ja laitettava harson alle lämpiämään, jotta sen syliin on sitten hyvä lykätä varhaisperuna. Mutta koska mä ehdin? Silmä osuu vahingossa puutarhan ulommaiseen nurkkaan, johon jo viime kesänä olin tekemässä oleskelusoppia. Aih apua, tuokin on tehtävä!!!

Oikeasti on aamu ja olen menossa töihin ja mulla olisi onni nauttia tästä ihanasta pysähdyksestä ennen ylihektistä työrupeamaa. Duunissa on ihan tarpeeksi deadlineja, tämän puutarhan pitäisi olla enemmän rentoustusta. Ja niinhän se tietenkin onkin, mutta kevät on kaikkein kiireisintä aikaa - niin töissä kuin puutarhassakin. Aaarrrrggghhhhh!