Eihän sulla muuta ole kuin aikaa

Kun leikkasin orapihlaja-aitaa ja manailin siihen kuluvaa aikaa, sanoi naapurini äiti minulle "Eihän sulla muuta ole kuin aikaa". Loukkaannuin kovasti moisesta vähättelystä ja aloin heti luetella, miten teen pitkää päivää töissä ja lauantaina minulla olisi miljoona muuta tehtävää kuin orapihlajan vuosihuolto.

Myöhemmin tajusin, että oikeassahan naapuri oli. Eihän meillä kellään ole mitään muuta elämässä kuin aikaa. Ja kaikille annetaan aikaa yhtä paljon, uudet 24 tuntia joka ikinen vuorokausi.

 

Kuitenkin ajan puute tai tuhlaus tai väärinkäyttö aiheuttaa sen, että puutarha on paitsi ilon myös jatkuvan huonon omantuonnon lähde. Puutarha on tekemättömien töiden hautausmaa ja jonotusnumerot ulettuvat kymmenien töiden päähän: on leikattavaa nurmikkoa, on kukkapenkkien siivoamista, kotiloita vastaan taistelemista... Ja entäs kun alkaa vadelmavankeus, oi pojat, sitten se puutarha vasta käskyttääkin nöyrää orjaansa.

Mutta oikeasti on typerää tuntea huonoa omatuntoa tekemättömistä puutarhatöistä, koska puutarha itsekään ei tunne. Kyse on siis yksipuolisesta ja itse aiheutetusta masokismista.

Nytkin taas sataa eikä mulla ole mitään muuta kuin aikaa.