Sää ja ajankohta oli mitä mainioin eli väkeä oli minimaalisesti liikkeellä ja siksi puutarhureilla oli yksilöllisesti aikaa kertoa meille omasta viherharrastuksestaan. Eli saimme jutustelun, mehun ja keksien lisäksi kuikuilla johonkin kotiinkin ja meren rannalla meidät kutsuttiin upeaan kotigalleriaan.
Ja ne puutarhat: japanilaistyylistä varjopuutarhaa täynnä salaisia sopukoita, laakeaakin laakeampaa puistoa, rehevää raamattuparatiisia, vanhaa perinnepuutarhaa...
Matkalla sai voikukkamitalla uusia ajatuksia puutarhasta. Tässä muutama haituva:
Puutarhankin voi brändätä antamalla sille oma tarina. Eräässä puutarhassa oli runsain mitoin raamattuaiheisia kasveja, kuten Mooseksenpalavaapensasta yms. Patsaatkin toistivat samaa teemaa, sillä sieltä löytyivät Aatamin ensimmäinen vaimo Lilith sekä Luolamadonna (alla).
Puutarhaa ei tarvi kastella eikä
kauheasti hoitaakaan. Jos kasvit ei menesty, sehän on vain merkki siitä, että
ne ovat vääriä kasveja väärässä paikassa. Puutarhurin ei tarvi olla puutarhansa
orja!
Uusista kasveista kummallisin oli
punalehtinen koivu, jonka olemassaolosta en tähän asti ole tiennyt yhtikäs mitään
vaikka olenkin metsänomistajan tytär. Näin myös valkoisen Särkyneen sydämen ja
valkoisen unikon.
Vinkki: Särkynytsydän pitää leikata
ekan kukinnan jälkeen, niin saa särjettyä sydämen vielä loppukesästä uudelleen.
Varjopuutarha näyttäytyi aivan yhtä
rehevänä ja värikkäänä kuin aurinkokylvyistä nautiskeleva sukulaisensa.
Kuusiaidan katveessakin kasvaa vaikka mikä!
Puutarhaan voi suhtautua leikkisän
kevytmielisesti. Esimerkiksi kun on valtaisa perinnepuuvilla, niin toki sitä
pitää vartioida vanhan kartanon kivileijonat.
Täytyypä käydä joskus loviisassa kun siellä on noin kauniita puutarhoja.
VastaaPoista