Yhtäkkiä huomasin, että mullahan on aikaa. Jokin asia
universumissa oli todella tipahtanut jengoiltaan ja hetken meni, ennen kuin sen
äkkäsin. Tänä vuonna on ihan minimaalisesti voikukkia.
Normaalisti poimisin voikukkia joka päivä tunnin tahi kaksi.
Aloittaisin ahkerasti ja yrittäisin saada viholaisen kiskottua juurineen.
Sitten kohta kyllästyisin urakan toivottomuuteen ja nappaisin vain
lehdykän irti maasta. Ja lopulta olisin jo niin täynnä voikukkia ja
niiden loputtomuutta, että poimisin pelkät kukat.
Mutta tänä kesänä kaikki on toisin eikä puutarhaani uhkaakaan tuttu keltainen vaara.
Miten sellaisella luonnon perushyödykkeellä kuin
voikukalla voi olla tuotantoheilahteluja? Voikukkahan on markkinatalouden ja
globalisaation keltainen symboli. Voikukalla on kasvubudjetti, jossa sanotaan,
että tänä vuonna teet taas näin paljon enemmän tulosta. Ensi vuonna siihen lisätään
vähintään 10 %. Ja valtaat aina uusia alueita, levität omaa keltaista läsnäoloasi
ja tukahdutat alueen alkuperäisen olemisen.
Joten jos voikukista alkaa olla pula, niin mikähän
totaalinen tuho ja maailmanloppu meitä uhkaakaan? Jos ei ole voikukkavaaraa, niin mikä uusi koettelemus tulee sen tilalle? Eikö tuttu vihollinen ole aina kuitenkin kivempi kuin uusi ja arvaamaton?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti