Tunnustan ihan rehellisesti: elän vihreässä kuplassa. En häpeile sitä, enkä väitä seuraavana päivänä kannanottoani satiiriseksi tai pyytele anteeksi. Ei, minä elän vihreääkin vihertävämmässä kuplassa ja nautin joka hengenvedosta!
Vihreä kuplani on oma siirtolapuutarhamökkini, satoisa palstani, mukava yhteisöni. Täällä kasvatan omaa syötävää ja välillä jopa hurahtelen Kallion trendipelleilyyn hankkimalla lehtikaalia ja goji-siemeniä. Täällä kierrätän ja kompostoin. Täällä kannan varhain keväällä ja myöhään syksyllä veteni ämpärillä yli 100 metrin päästä mökilleni. Täällä en pääse todellisuutta pakoon, siitä pitää haiseva biovessani huolen.
Täällä käyn yhdistyksen yleisessä saunassa ja lainaan yhdistyksen pensasleikkuria. Yhdistyksen ansiosta multasäkit tuodaan suoraan puutarhaani ja kun sähkökaappini paukahtelee ja savuaa, yhdistyksen sähkövastaava tulee pääsiäislauantaina sitä korjaamaan.
Vihreä kuplani opettaa yhteisöllisyyden molemmat puolet, siis myös sen, ettei se aina niin autuaaallista ole. Kuplassani toimii demokratia, täällä meillä on kaikilla samat säännöt porttien ulkopuolisesta statuksesta riippumatta.
Olen niin hurahtanut vihreään kuplaani, että toivoisin kaikilla olevan mahdollisuus kokea vastaavanlaista ihanuutta. Käsillä tekemistä, oman työn tulosten näkemistä, ulkoilmassa puuhastelua, leppoistamista, itsensä toteuttamista, kivoja naapureita, yhdessä tekemistä, jatkuvasti paranevia palveluja...
 |
| Minun vihreässä kuplassani myös presidentti osallistuu alueen talkoisiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti