maanantai 13. joulukuuta 2010

Jouluomenapolku lunta tulvillaan

Lunta, lunta ja lunta. Koko Marjis oli hukkumassa lumeen. Vaikka Omenatie ja Saunatie oli aurattu torstaiaamuna, oli uutta lunta tupruttanut sunnuntaihin mennessä taas valtaisasti lisää. Toivottavasti kukaan vieras ei yrittänyt alueelle muualta kuin Pääportista tai Metsäportista, sillä tarpominen yli puolen metrin lumessa yksittäisissä jalanjäljissä ei ole kovin kivaa. Itse jouduin harrastamaan täysin umpihankikävelyä lauantaina ja en kyllä niin raskasta urheilua suosittele kenellekään.

Jouluomenapolun alkaessa odottelimme hevosrekimiestä. Ei kuulunut. Soitto perään ja paljastui, että hän oli juuttunut hevoskuljetusautoineen lumihankeen. Eikä hän tosiaan ollut aamun ja illan mittaan ainut.

Muuten Jouluomenapolku-tapahtuma oli kaunis, harras, iloinen ja maukas. Kerhotalo kylpi jouluisissa koristeissa ja näyttämöllä loisti kuusi. Pastori ja kanttori laulattivat tuttuja joululauluja. Harvinaisen tyylikäspartainen Joulupukki oli saapunut juhlaan peräti Korvatunturilta asti. Lucia-neito, kuvankauniina, sykähdytti sydämiä ja muistutti joulun olevan valon juhla. Pöydässä oli herkullista riisipuuroa, vastaleivottua pullaa ja glögiä. 

Päivän ahkeroinnin kruunasi ilta maailman parhaassa saunassa. Ah onnea!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti