maanantai 4. kesäkuuta 2012

Loviisan avoimet puutarhat

Vaikka olikin rakkaimman kissani 15-vuotissynttäripäivä, niin silti lähdin kesäretkelle Loviisaan katsomaan ihanaa puutalokaupunkia ja sen avoimia puutarhoja. Kyllä kannatti! 

Sää ja ajankohta oli mitä mainioin eli väkeä oli minimaalisesti liikkeellä ja siksi puutarhureilla oli yksilöllisesti aikaa kertoa meille omasta viherharrastuksestaan. Eli saimme jutustelun, mehun ja keksien lisäksi kuikuilla johonkin kotiinkin ja meren rannalla meidät kutsuttiin upeaan kotigalleriaan.

Ja ne puutarhat: japanilaistyylistä varjopuutarhaa täynnä salaisia sopukoita, laakeaakin laakeampaa puistoa, rehevää raamattuparatiisia, vanhaa perinnepuutarhaa...

Matkalla sai voikukkamitalla uusia ajatuksia puutarhasta. Tässä muutama haituva:

Puutarhankin voi brändätä antamalla sille oma tarina. Eräässä puutarhassa oli runsain mitoin raamattuaiheisia kasveja, kuten Mooseksenpalavaapensasta yms. Patsaatkin toistivat samaa teemaa, sillä sieltä löytyivät Aatamin ensimmäinen vaimo Lilith sekä Luolamadonna (alla).

Puutarhaa ei tarvi kastella eikä kauheasti hoitaakaan. Jos kasvit ei menesty, sehän on vain merkki siitä, että ne ovat vääriä kasveja väärässä paikassa. Puutarhurin ei tarvi olla puutarhansa orja!

Uusista kasveista kummallisin oli punalehtinen koivu, jonka olemassaolosta en tähän asti ole tiennyt yhtikäs mitään vaikka olenkin metsänomistajan tytär. Näin myös valkoisen Särkyneen sydämen ja valkoisen unikon.

Vinkki: Särkynytsydän pitää leikata ekan kukinnan jälkeen, niin saa särjettyä sydämen vielä loppukesästä uudelleen.
 
Varjopuutarha näyttäytyi aivan yhtä rehevänä ja värikkäänä kuin aurinkokylvyistä nautiskeleva sukulaisensa. Kuusiaidan katveessakin kasvaa vaikka mikä!

Puutarhaan voi suhtautua leikkisän kevytmielisesti. Esimerkiksi kun on valtaisa perinnepuuvilla, niin toki sitä pitää vartioida vanhan kartanon kivileijonat.

1 kommentti:

  1. Täytyypä käydä joskus loviisassa kun siellä on noin kauniita puutarhoja.

    VastaaPoista