Hortoilu on mielestäni aina ollut ihan hourulasta. Voikukka on oikeasti typerä ikuisesti elävä rikkaruoho. Nokkonen on salakavalasti vadelmapuskassa pistävä paskiainen. Vuohenputki on Jumalan asettama vitsaus kaikille puutarhureille.
Mutta kun nykypäivänä niin korostetaan ketteryyttä, niin minähän käänsin kelkkani ja päätin SYÖDÄ kaikki voikukat puutarhastani!
Ensin keräsin pari kourallista kiinteitä nuppuja, joissa oli vasta sisäsyntyisenä haaveena upea keltainen loistokkuus ja värikylläisyys.
Sitten heitin ne paistinpannulle runsaan hyvälaatuisen oliiviöljy kera ja paistoin hetkisen. Jos niitä katsoi läheltä, niin nehän näyttivät ihan Kaakkois-Aasiassa syömiltäni hyönteisiltä. (linkki blogikirjoitukseeni Eläimellinen päiväretki)
Mutta kun sain ne lautaselleni ja ripautin suolaa päälle, niin avot! Nehän olivatkin herkullisia! Suorastaan makoisia ja täyteläisiä, mukana maan muheva suutuntuma.
Olen nyt kaksi kertaa syönyt voikukkien nuppuja ja kertonut siitä ihan jokaiselle vastaantulijalle ja arvatkaas mitä? Mun puutarhassa on ihan minimaalisesti voikukkia!!! Ne nynnyt! Pelästyivät heti kannibalismiani ja lisääntymistahti heikkeni hetkessä.
Milläs mä nyt herkuttelen???
tiistai 24. toukokuuta 2016
Mä SYÖN ne kaikki!
Tunnisteet:
hortoilu,
Marjaniemen siirtolapuutarha,
paistetut voikukat,
voikukka,
voikukkaresepti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voikukan nuppuja en olekaan koskaan syönyt, mutta kukista tehty sima on ihanaa :)
VastaaPoistaIhana postaus. 😊
VastaaPoista