Punainen heinäkuu

Punainen on energian, veren, hehkun ja tuskan väri. Voiton väri. Kapinan väri. Kaikkea sitä se on myös puutarhan heinäkuussa.

Heinäkuussa näen pelkkää punaista, koska puutarhani on täynnä punaisia marjoja. Olen vadelmaorjana ja poimin niitä monta tuntia joka toinen päivä saaden käsivarteni täyteen raapimisjälkiä ja joskus jopa verta. Punainen on täynnä aggressiota ja kapinaa, ihan kuin minun vadelman poimiminenkin. Rakastan ja vihaan yhtä aikaa.

Punainen on voiman väri. Heinäkuussa puutarha näyttää todellisen voimansa, vaalimenestyksensä ja massojen tuen. Punainen jyrää valtavalla volyymillä jättäen hälytysvärillään muut varjoon.

Punainen herättää huomiota ja huutaa ympäristöön ”Huomaa minut”. Kiitos kiitos, huomaan kyllä, enhän voi olla näkemättä räikeää esiintuloasi.

Olisiko punainen myös itsensä löytämisen ja ilmaisemisen symboli? Heinäkuussa puutarha on jo ehtinyt suomalaisen kesän ja kasvukauden alkuiltaan ­- keski-ikään tai ainakin ruuhkavuosien lopulle. Ulkopuolisia virikkeitä kuten pölyttäjiä ei enää paljon etsiskellä vaan nyt nautitaan omasta täydestä kukinnosta ja hyvin menestyvistä jälkeläisistä, kuten onnistuneesta marjasadosta.

Punainen on käskemisen väri. Liikennevaloissa se sanoo, että älä etene; puutarhassa, että poimi minut nyt heti tällä sekunnilla. Ehkä se liittyy myös jakamiseen ja kommunismin perimmäiseen ideologiaan. Punaisia marjoja tulee niin paljon, ettei niitä voi syödä yksin vaan veljellisesi jakaa, jakaa, jakaa… Sanotaanhan raamatussakin, että iloista antajaa jumala rakastaa. Väristä ei kyllä raamatussa puhuta mitään...

Tänä vuonna sain ekan kerran kunnolla kirsikoita. Jännittävä uusi elämys.

Punaiset viinimarjat on suojattu rastasverkoilla. 

Värimintulla on vähän bad hair day...

Liljojen punapäällikkö.

Ruusu on ruusu on ruusu on ruusu ja ruusu on Europanea.