Puutarhassani on peräti viisi omenapuuta, mikä on tietenkin aivan liikaa. Omenista eroon pääseminen on taidetta, johon tarvitaan paljon omenapuittomia työkavereita, Marjiksen ohikulkijoita, iso komposti ja loputon varasto pienempitehoisia metkuja.
Omenapuistani Paratiisi on kaunis kukkiessaan, tarpeellinen tuomaan varjoa patiolle ja talvella siihen laitetaan ulkovalot. Sen omenat vaan on kerrassaan kelvottomia, joten niiden tie vie suoraan puun alta kompostiin. Mutta jo parin vuoden ajan olen vetänyt mutkat suoriksi ja Wiher-Winkkini kuuluukin näin:
Omenapuistani Paratiisi on kaunis kukkiessaan, tarpeellinen tuomaan varjoa patiolle ja talvella siihen laitetaan ulkovalot. Sen omenat vaan on kerrassaan kelvottomia, joten niiden tie vie suoraan puun alta kompostiin. Mutta jo parin vuoden ajan olen vetänyt mutkat suoriksi ja Wiher-Winkkini kuuluukin näin:
Omenien on turha antaa kasvaa isoiksi viemään tilaa kompostista, vaan ne on parasta poimia oliivin kokoisena ja heittää ne jo silloin kompostin syövereihin.
Winkkinen saattaa kuulostaa äärimmäiseltä tuhlaukselta, mutta ei se sitä ole, vaan kyseessä on rationaalinen ajan ja vaivan säästö ja järkevä tilan käyttö. Ei omenat tästä maailmasta lopu, eikä Marjiksesta, eikä Suomestakaan. Ja omenahan johdatti meidät synnin tielle ja Aatamin aikoina, joten kompostiin vaan kaikki turhat omenan poikaset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti