No onkos tullut kesä

Jouluaaton kunniaksi MarjisXmasCalender syventyy pohtimaan joulua ja puutarhaa, jotka ovat olemukseltaan kuin kaksi marjaa.

Molempia odotetaan kuin kuuta nousevaa, päiviä laskien. Jouluhan alkaa heti Sotckan hullujen päivien jälkeen eli lokakuun puolen välin tienoilta. Ja puutarhaa odotetaan joka ikinen hetki, herkeämättä, jokainen pimeän ikävä talvinen päivä, kun sieltä joutuu olemaan poissa! 

Sekä puutarhana että jouluna saa lahjoja, vaihtelevasti ja yllättävästi. Rahastomainoksia mukaellen edellisen vuoden joululahjat - annetut ja saadut - eivät ole tae tulevasta kehityksestä. Puutarha se vasta oikkuileekin, antaen summanmutikassa hyvää tai huonoa satoa, kukkaloistoa tai vaivaisuutta, erämaan kuivuutta tai loputonta sadetta. Tosin puutarha on lahjojen puolesta antoisampi, sillä siellä on joulu ihan joka päivä. Lahjoja, uutta kasvua, kauneutta ja ihanuutta löytyy joka päivä ihmeteltäväksi.

Kestoltaan puutarha ja joulu eroavat suuresti. Kun joulusta saa nauttia pitkästä viikonlopusta pariin viikkoon, puutarha kestää vajaat puoli vuotta. Tästä näkökulmasta joulu on kertakäyttökulttuurin huipentuma puutarhan edustaessa kestävää kehitystä. Onhan puutarhan lahjatkin yleensä biohajoavia luonnontuotteita, eikä niitä kuskata tänne Etelä-Korean tehtailta, kuten joulun toivelahjoja.

Joulu yrittää kaikkensa ollakseen puutarha. Kuusi tuodaan sisälle, samoin valtava läjä puutarhan kukkia. Puutarhan juurekset pääsevät paraatipaikalle juhlapöytään ja jos säilytystilat ovat olleet kunnossa, omat talviomenat kääritään ohuenohuista papereista tarjolle. 

Sekä joulua että puutarhaa varten huhkitaan. Mutta palkintokin on huikea! Kun joulurauha on julistettu tai nurmikko on leikattu ja reunuksetkin saatu kantattua, on vihdoin aika hengähtää ja nauttia. Katse vaeltelee ympäröivässä kauneudessa ja mieli lepää. Arkihuolesi kaikki heitä, mielesi nuorena nousta suo...