Suuri osa ihmisistä kuolee kotonaan. Ja on se hengenlähtö lähellä puutarhassakin tai ainakin sieltä saa kolhuja, vammoja,
kipuja, tauteja, myrkytyksiä ja mitä lie.
Eräs entinen työkaverini oli monta viikkoa sairaslomalla
pudottuaan omenapuusta. Mua on vadelmanoksa kahdesti läppäissyt silmään niin,
ettei silmää ole melkein vuorokauteen saanut auki. Yksi omenapuuni sai
nimekseen Tällipaju, kun löin sen oksaan päätäni säännöllisesti pitkin kesää.
”Lievästi myrkyllinen kaikista osistaan” on tämän viikon
Marjiksen kaunotarkin. Mitähän tuo mahtanee edes tarkoittaa? Uskaltaako kasviin
edes koskea? No, kaunis se on silti tämä Arovuokko (Anemone
sylvestris).
Puutarhan kamalin peto on pikkuruinen ruskea sääriään sätkyttelevä punkki eli puutiainen (Ixodes ricinus). En ole edes laskenut, kuinka monta punkkia kesän aikana kaivan kissastani, vaikka annan sille säännöllisesti punkkilääkettä. Itselläni on suuri vaara saada punkkeja paitsi puutarhasta myös omasta sängystäni, jossa kissa nukkuu päiväunia.
Elämä lyhyt - ja puutarhan hoito tekee sen vieläkin
lyhyemmäksi.
Mutta ajatteleppas, että jos kaikista noista mainitsemistasi koitoksista selviää, on kyllä varsinainen puutarhamestari!
VastaaPoista