Myrkyllistä ja tappavaa

Suuri osa ihmisistä kuolee kotonaan. Ja on se hengenlähtö lähellä puutarhassakin tai ainakin sieltä saa kolhuja, vammoja, kipuja, tauteja, myrkytyksiä ja mitä lie. 

Eräs entinen työkaverini oli monta viikkoa sairaslomalla pudottuaan omenapuusta. Mua on vadelmanoksa kahdesti läppäissyt silmään niin, ettei silmää ole melkein vuorokauteen saanut auki. Yksi omenapuuni sai nimekseen Tällipaju, kun löin sen oksaan päätäni säännöllisesti pitkin kesää.

”Lievästi myrkyllinen kaikista osistaan” on tämän viikon Marjiksen kaunotarkin. Mitähän tuo mahtanee edes tarkoittaa? Uskaltaako kasviin edes koskea? No, kaunis se on silti tämä Arovuokko (Anemone sylvestris).

Jos mulla on joskus tulevaisuudessa vaikeutta avata suuta, osaan arvata, että  se on hengenvaarallisen jäykkäkouristuksen (tetanus) ensimmäisiä oireita. Ja mistähän niitä bakteereja muualta saisikaan kuin vaikkapa mullasta.  

Puutarhan kamalin peto on pikkuruinen ruskea sääriään sätkyttelevä punkki eli puutiainen (Ixodes ricinus). En ole edes laskenut, kuinka monta punkkia kesän aikana kaivan kissastani, vaikka annan sille säännöllisesti punkkilääkettä. Itselläni on suuri vaara saada punkkeja paitsi puutarhasta myös omasta sängystäni, jossa kissa nukkuu päiväunia.

Elämä lyhyt - ja puutarhan hoito tekee sen vieläkin lyhyemmäksi.