Puutarhassa dilemma (= ongelma, johon on olemassa vähintään kaksi mahdollista vastausta) on jatkuvasti läsnä. Aina kun teen yhden päätöksen, valitsen jotakin ja samalla suljen pois muut vaihtoehdot. Tuskallista! Mistä ihmeestä tiedän, että päätökseni on oikea, kun oikeita valintoja on vaikka millä mitalla?
Kun päätän perennapenkin väriksi valkoinen-pinkki-sininen, suljen pois kaikki aivan yhtä viehättävät oranssit-keltaiset-punaiset kukat. Kun valitsen pation materiaaliksi laudan, en voi samalla valita liuskekiveä. Tilan puutteessa on pakko valita joko kirsikkapuu tai päärynäpuu, vaikka tykkäisi molemmista yhtä paljon.
Olen aina ollut hidas päättämään ja siksi puutarha välillä koetteleekin kärsivällisyyttäni. Mustavalkoiseen ajatteluuni on pakko ottaa mukaan mieletön määrä harmaita sävyjä ja oppia ajattelemaan, että aivan vastakkaisetkin asiat ovat totta ja mahdollisia yhtä aikaa. Jonakin vuonna kasvatan itse kaikki kesäkukat siemenestä ja seuraavana vuonna ostan kaikki kesäkukan taimet valmiina torilta. Molemmat on aivan yhtä hyviä vaihtoehtoja elämässä. Mitään lopullista totuutta tai oikeaa tapaa ei siis olekaan olemassa!
Turvatonta vai helpottavaa – kas siinäpäs dilemma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti