sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Haluaa leijonan!

Olen sillä tavalla höpsähtänyt, että rakastan patsaita. Ja jos patsas on leijona, höpsähtämiseni moninkertaistuu. Haluaisin puutarhani täyteen leijonapatsaita!

Talvella näin Alhambrassa unenomaisen Leijonapihan, El Patio de los Leones. Kokonainen suuri sisäpiha ja kaksitoista leijonaa kannattelemassa suihkulähdettä. Mäkin haluan tällasen!


Madridin kuninkaanlinnan portaikossa ärjähtelevän leijonan ottaisin tällä sekunnilla!


Tämän mahtavan madririlaisen leijonan kylkiäisenä tulisi vielä antiikin jumalakin. (Tunnustan senkin, että toinen patsaspaheeni on antiikin jumalolennot, joten patsas on todellinen tuplajättipotti)
Kaakkois-Aasiassa reissatessani huomasin, että leijonatkin muuttuivat taruolennoiksi. Eurooppalaisten leijonien symboloima valta ja voima vaihtuivat Aasiassa enemmänkin aggressioksi ja kaikki kissamainen sulokkuus ja elastisuus ovat häipyneet.
Grande Palace, Bangkok

Erawan museum, Bangkok
Angkor Wat, Siem Reap, Kambodza.
Kuala Lumpur, Malesia

Suomessakin vilisee runsain mitoin mahtavia leijonia, muuallakin kuin Ruokolahdella. Näin upea ja majasteetillinen siivekäs leijona löytyi kevätretkellä Porvoosta:
Loviisassa hiiviskeli hurmaava ajan patinoima peto:
Mutta palatakseni todellisuuteen ja pieneen puutarhaplänttiini Marjiksessa... Huoh ja vielä kerran huoh. Tänne ei leijonia mahdu ja se on suuri vääryys elämässä! Arvokasta sukukuntaa edustaa ainoastaan tämä kymmensenttinen Pyhän Markuksen leijona Venetsiasta. Voi pikkuruista, mikä urakka sillä on vartioida puutarhaani ja edustaa minulle kaikkia maailman leijonapatsaita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti