Kyykistelin kukkapenkissä poimimassa rikkaruohoja, sillä kuulin saunassa, että nyt kuukalenterin mukaan on siihen juuri passelein hetki. Yhtäkkiä sieraimeni täyttyivät makeanimelällä tuoksulla. Nostin katseeni etsiäkseni tuoksun lähdettä. Ei leimut tuoksu miltään, eivätkä malvat, ainut tuoksulla siunattu jaloruusunikin on ihan toisella puolella pihaa.
Sitten näin sen: läheisessä Liliumissa oli uusi lilja. Upeaa valkoisuutta pörhistellen se oli avannut siipensä ja antanut tuoksunsa leijailla ympärilleen.
Vein nenäni liljan sisimpään ja nautin yllättävästä lahjasta. Aloin ymmärtää kimalaisia. Ymmärsin feromonien voiman. Ymmärsin parfyymitehtailijoita.
Ymmärsin mikä pyörittää koko maailmankaikkeutta.
Ihana postaus!
VastaaPoistaMinulla ei ole liljoja, mutta tämän kesän ihastus ovat (jo muutaman kerran unohduksiin jääneet) tuoksuherneet. Niidenkin tuoksussa tuntee olevansa osa jotain suurta ja merkityksellistä. :)
Hei Sara, suosittelen kovasti liljoja! Niitä on lukuisissa eri väreissä, ne kukkivat kauan ja ovat aristokraattisen upeita.
VastaaPoistaHeippa Reissunainen! Kiva kuulla, että kyykit puutarhassa kesäisin, kuten mikäkin. Mukava lukea kumpaakin blogiasi😃
VastaaPoistaUnohdin kommentoida liljoja, aivan ihania! Istutin vuosi sitten syksyllä ensimmäiseni, isoja liljoja, osa puuliljoja. Yllätyin 150 prosenttisesti niiden upeudesta ja kauneudesta, ja jokaisesta sipulista kasvoi kukka. Suosittelen kaikkia kokeilemaan!
VastaaPoista