Pari vuotta sitten kukkapenkkeihini ilmestyi uusi tulokas. Kaunis kellomainen kukka koristi useitakin perennapenkkejä ja vadelmapuskia ja toi niihin valkoista hohdetta. Kunnes kerran tarinoidessani naapurini kanssa hän loihe lausumaan "Ai sullakin on tota rikkaruohoa".
Ei kun kuokka käteen ja kaivamaan kaikki valkoiset kaunottaret ylös mullasta ja kuolemaan kompostin kätköihin. Pentele! Mua oli petetty! Olin sortunut kauniiseen ulkokuoreen näkemättä inhottavaa totuutta!
Toinen aivan yhtä kaunis huijari on Elämänlanka, se jumalaisen sievä valkoinen viattomuus. Sehän kietoutuu herttaisesti uhrinsa kaulaan ja roikkuu siinä pikku hiljaa tukahduttaen ja otettaan kiristäen kuin film noir -tähti konsanaan. Eikä salamurhan kohteeksi joutunut arvaa mitään, vaan nauttii kauniin viettelijättären jakamattomasta huomiosta.
Hassua, että joitakin rikkauohoja myydään taimikaupoissa kovaan hintaan. Kuten Kaunokaista (Bellis). Onhan se kaunis, on. Ja kukkii nätisti koko kesän, kyllä. Mutta kun se ei kuki omassa kukkapenkissään vaan vapaudenkaipuun lumoissa se karkaa nurmikolle ja muodostaa siirtokuntia yhä kauemmas ja siellä se sitten täyttää elämäntehtäväänsä lisääntymällä ja täyttämällä maan.
