Ihan röpehillänsä

Illalla lämmitin kevään ensimmäisen saunan mökilläni. Tulin vilvoittelemaan ulos ja katselin puutarhaa.

Niin paljon tekemistä! Niin paljon aikaa! Kaikki kukoistus ja loistokkuus vielä edessä. Kuinka jännittävä ja erilainen tämäkin puutarhakesä on, sitä ei voi edes aavistaa. Mitä rakenteellisia uudistuksia kehitänkään. Entä sato: runsaasti vai rupisesti. Saadaanko sadetta vai otetaanko aurinkoa. Miten viime kesänä istuttamani uutuudet hehkuvat ja ottavat oman tilansa. Keksinkö nyt kenties jotain käyttöä pinaatille vai pakastanko taas kaikki. Ja vadelmat, ylimmät ystäväni ja orjapiiskurini, millaiset määrät niitä lykätään tänä suvena ilokseni ja vastuksekseni. Joko vihdoin saisin kärhöjä istutettua ihaniksi köynnöspilareiksi? Ja ja ja…

Nostin kuohuviinilasin huulilleni. Kissani Otto tuli nuuhkimaan höyryävää ihoani ja hyppäsi keräksi syliini. Siinä samassa kirkonkellot alkoivat soida.

Olin pakahtua. Kesä on täällä.

Viskikukkaruukku ja lasilampi

Kevätpuutarha 2013 -messut olivat harvinaisen elähdyttävä tapahtuma, jossa aikaa hurahti enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. Jotenkin tuli kuitenkin sellainen olo, että kun puutarha on 100 % aito ja vihreä ja elävä, sinne tuodaan väkisin kaikkea keinotekoista, kuten… 

Vaaleanpunaista lasimurskaa 
Oikeasti vaaleanpunaiset zen-jokipolut puutarhassa olisivat hurjan scifit! Tai voisihan polut olla sinisiä tai violetteja tai mitä muita värejä olikaan tarjolla. Lasi on kevyttä ja terävät kulmat on hiottu veks, joten murske miellyttää sekä värisilmää (?) että jalkapohjaa. Muuten, minkahanlaisen puutarhan Monet olisi luonut nykymateriaaleista?

Lasinen led-lampi 
Piha.si:n toteuttamassa japanilaisessa mallipuutarhassa oli satumainen sinisyyttä sädehtivä vesiaihe. Pohjalla oli peili, sivustoilla led-valot ja päällä muovikansi, joka kuulemma kestää astumisenkin. ”Lampi” heijastaa ympäröivää todellisuutta ja välkehtii ledeistä valoa ja pumppu pyörittää normaalisti vettä ja tuo elävyyttä. Me like! Olisiko tässä vihdoin mulle vesiaihe?

 
Interaktiivinen viski-kukkaruukku 
Huonekasveille oli tarjolla teknisiä, interaktiivisia Bloom Smart Pot -kukkaruukkuja. Uuden kasvin myötä kukkaruukku ohjelmoidaan kastelu- ja ravinne- ja mullanvaihtotarpeen mukaan. Kun aika koittaa, ruukku ilmoittelee valoin ja äänin, että nyt tarttis tehrä jotain. Jos siihen ei reagoi, se välkkyy ja ääntelehtii vielä kovemmin. Ohimennessään voi kommunikoida ruukun kanssa painamalla ”miten menee” -nappulaa ja ruukku vastaa some-tyyliin peukuttamalla.

Ai se viski? No, kehittyneemmässä versiossa on ruukun sisällä viskipullo ja letku, joten ruukusta saa tirautettua sopivan moukun aina kun on ruukulle asiaa. Arvelisin, että tuollaisen kukan ääressä viihtyisi aika mielellään.

 (Kuva sivulta www.kukkaruukku.fi, jolla esitellään ja myydään Bloom Smart Pot -ruukkuja)

Mansikka-kitchiä Marjiksesta

Sukunimestäni johtuen Marjikseen on jotenkin kummasti kertynyt mansikka-aiheista pikkutavaraa. Nyt ennen kuvatulvaa kerron, että vaikka esineitä näyttää olevan ylettömästi, niin ei Marjiksessa silti mansikoita näy. Kaikki on pikkuista käyttötavaraa, joka otetaan esille kun tarvitaan. Suuria mansikkapintoja ei ole missään.

Mökin seinään naulasin koristeeksi pari mansikkafiguuria. Mökin numero on aika pienellä, niin voipi joku tunnistaa mökkini noista punaisista pullukoistakin.

Arabia valmisti 60-luvulla Pomona-sarjaa, joista tietenkin mansikka on suosikkini.  Leikkuulauta on oikeasti koriste, muita käytetään. Sarjan sikahintaiset lautaset etsinnässä.

Suurin osa mansikoistani on keittiön tarvekaluja. Jostain syystä mansikkamukeista ei ole kuvaa, mutta voin kertoa, että ne ovat kaikki erilaisia. Tässä astiatarjonnasta pari lautasta.

Keräämisen idea on mielestäni se, että aiheen hankaluuden ansiosta kokoelma kertyy tuskallisen hitaasti. Olen nyt 9 vuotta kerännyt mansikkajääkaappimagneetteja ja niitä on vain 16. Lisää mahtuis, kuten kuvasta näkyy.

Lauantai on saunapäivä ja sunnuntai kerhotalon siideripäivä ja sitten on kirppiksiä ja tuoretoreja ja omenamarkkinoita ja juhlia. Mukaan tarvitaan vain iloinen mieli ja pikkutyttöjen kadehtima mansikkakukkaro.

Pöytään katetaan tietty aina lautasliinat. Aiheita on niissä kuten astioissakin tasan kaksi: kissat tai mansikat.

Puutarhan lasipöytä saa joskus harvoin oikein mansikkapöytäliinankin. Hyvien käytöstapojen mukaisesti juomalasien alla on tietysti coacherit.

Ja jos pöytäliina sattuisi olemaan kankainen, pitää olla myös pöytäliinapainot. Kuvassa myös mehukas joulukoriste.

Tarjottimilla kuskataan herkkuja ulos ja ylös ja marjoja sisään.

Säläosasto kattaa kaikkea mahdollista teesihdeistä erilaisiin kippoihin, lusikoihin, ajastimiin ja kauppakasseihin.

Entäs minä sitten? Toki minultakin löytyy kaapista mansikkapaitoja ja oloasuja ja vaikka mitä

Ihan oikeitakin mansikoita on kummallisesti ilmestynyt kukkapenkkiini. Istutin Pink Pandaa, joka on koristemansikka ja joka sulostuttaa kauniilla vaaleanpunaisilla kukilla toukokuusta syyskuuhun. Viime kesänä ne olivat hävinneet ja tilalle tuli oikeaa satoa tuottavaa mansikkaa.

Ää

Puutarha-aakkosten Ä sukeltaa syvälle aistien puutarhaan ja tuo kuuluviin puutarhan olennaisen piirteen: äänen.

Kun kesällä istuu patiolla kahvilla ja alkaa sataa, sen huomaa ihan ensimmäisenä äänestä. Pisarat eivät vielä tunnu iholla eikä niitä näe, mutta ne kuulee kyllä heti. Vadelmapuskat alkavat rapista aivan tietyllä tavalla, kun sade osuu niihin, yhtä aikaa herkästi ja kuuluvasti.

Puutarhassa puiden lehdet ja nurmikko onneksi loiventavat ääniä. Usein kun ihmiset  tuntuvat unohtavan, että vaikka esim. pensasaita peittää näkyvyyden, niin äänipäs kulkee keposesti aidan yli ja läpi ja ohi.

Naapureiden pulinan ja kaukaisen liikenteen humun lisäksi linnut pitävät itsestään ääntä. Erityisesti keväällä lokit rääkyvät käsittämättömällä volyymillä tehdessään aamu- ja iltakiekan puutarhassa. Ja lokithan ovat loistavia roskiksia. Halutessa kaiken syömättömän kiinteän ruoan voi jättää ulos ja ei aikaakaan, kun lokki napsaa sen.

Syksyä kuvaavin ääni on hanhet. Elokuun lopulta alkaen aina hämärän hähmyssä hanhet lentää trööttäilevät mökin yli. Muodostelmat vaihtelevat viiden poppoosta monikymmenpäiseen laumaan. Ja koko ajan kiistellään! Aivan kuin hierarkia ei olisi ihan kaikille selvä, vaan jatkuvasti pitää rääkyä yhteen ääneen kenen vuoro seuraavaksi olisi olla se hanhiauran terävin kärki.

Kyllä puutarhaan ääntä mahtuu. Ääni tuo tavallaan turvallisuuttakin, tiedon siitä, etten ole yksin, en siirtolapuutarhassa, enkä elämässä, enkä maailmankaikkeudessa.

Wiher-kukkakuvaterapia-Winkki

Jo ajat sitten on keksitty, että puutarha tekee hyvää ihmiselle. Pelkkä puutarhassa oleskelukin suo miellyttäviä aistimuksia, rauhoittaa ja alentaa stressihormonia. Nauttikaamme siis tästä oleskelusta niin kauan kuin vielä voimme ennen kuin herramme presidentti sen kokonaan kieltää.

Oikeasti ei tarvita edes live-puutarhaa. Tutkimusten mukaan jo pelkkä kasvien tai luontokuvien katselu rauhoittaa sielua. 

Winkkiosuus menee nyt näin: Kun Facebookissa tykkää puutarha-aiheisia sivustoista, niin omaan uutisvirtaan tupsahtaa säännöllisin väliajoin terapeuttisia kukkakuvia kesken työpäivän kiireiden. Vaikka tämmösiä:

Huiskula Oy harjoittaa FB:n mukaan kukkien tukkukauppaa, tuotantoa ja maahantuontia. Ja mikä kivointa: Huiskula laittaa Facebookiin ajankohtaisia ja uhkeita kukka-asetelmia.

 

Roses & Roses jakaa Facebookissa nimensä mukaisesti ruusuaiheisia kuvia, mausteena romanttista vintagea.

Samainen rouvashelnkilö ylläpitää myös My Secret Garden -yhteisöä, josta hän kirjoittaa näin: "My Secret Garden is a page dedicated to those who dream among the flowers.........*

PS. Wiher-Winkin bonuksena tulee myös kissavinkki. Siispä suosittelen kaikille kissojen ystäville FB-sivuja "Kissa" ja "I love my cat", niin seinäsi täyttyy ylilutusista kisuista. Like!

Töpö söpö

Vietin koko sunnuntain vähän sairaana loikoillen sohvalla ja tuijottaen kuumeisesti kahta yhtä kiinnostavaa kohdetta: Netflixiä telkkarista ja upeuteensa puhkeavaa amaryllista.

Tulppaanimieltymyksiäni noudattaen myös amaryllikseni on hämmästyttävästi kerrottu ja kaksivärinen. Ja varreltaan ihanan töpö, kiitos Marjiksen mökin kylmyydessä ja kuivuudessa aloitetun kasvatuksen!

Enkä mitenkään ole myöhässä amaryllikseni kanssa. Nyt kun hyasinteista ei ole enää hajuakaan ja joulutähti on lähes stripannut punaisen kolttunsa, on hyvästi aikaa ihailla amarylliksen hidasta puhkeamista. Aamulla näkyi pelkkä palko, iltapäivällä kukka ujosti oikoi lehtiään ja iltaan mennessä se jo käyttäytyi itsevarmasti kuin aikuinen nainen.  

Nautiskellessani amarylliksen puhkeamisesta täysin rinnoin tuli mieleeni, että varmaan Jumalasta tuntui silloin ekana sunnuntaivapaana aika ihanalta katsella kättensä töitä.

No onkos tullut kesä

Jouluaaton kunniaksi MarjisXmasCalender syventyy pohtimaan joulua ja puutarhaa, jotka ovat olemukseltaan kuin kaksi marjaa.

Molempia odotetaan kuin kuuta nousevaa, päiviä laskien. Jouluhan alkaa heti Sotckan hullujen päivien jälkeen eli lokakuun puolen välin tienoilta. Ja puutarhaa odotetaan joka ikinen hetki, herkeämättä, jokainen pimeän ikävä talvinen päivä, kun sieltä joutuu olemaan poissa! 

Sekä puutarhana että jouluna saa lahjoja, vaihtelevasti ja yllättävästi. Rahastomainoksia mukaellen edellisen vuoden joululahjat - annetut ja saadut - eivät ole tae tulevasta kehityksestä. Puutarha se vasta oikkuileekin, antaen summanmutikassa hyvää tai huonoa satoa, kukkaloistoa tai vaivaisuutta, erämaan kuivuutta tai loputonta sadetta. Tosin puutarha on lahjojen puolesta antoisampi, sillä siellä on joulu ihan joka päivä. Lahjoja, uutta kasvua, kauneutta ja ihanuutta löytyy joka päivä ihmeteltäväksi.

Kestoltaan puutarha ja joulu eroavat suuresti. Kun joulusta saa nauttia pitkästä viikonlopusta pariin viikkoon, puutarha kestää vajaat puoli vuotta. Tästä näkökulmasta joulu on kertakäyttökulttuurin huipentuma puutarhan edustaessa kestävää kehitystä. Onhan puutarhan lahjatkin yleensä biohajoavia luonnontuotteita, eikä niitä kuskata tänne Etelä-Korean tehtailta, kuten joulun toivelahjoja.

Joulu yrittää kaikkensa ollakseen puutarha. Kuusi tuodaan sisälle, samoin valtava läjä puutarhan kukkia. Puutarhan juurekset pääsevät paraatipaikalle juhlapöytään ja jos säilytystilat ovat olleet kunnossa, omat talviomenat kääritään ohuenohuista papereista tarjolle. 

Sekä joulua että puutarhaa varten huhkitaan. Mutta palkintokin on huikea! Kun joulurauha on julistettu tai nurmikko on leikattu ja reunuksetkin saatu kantattua, on vihdoin aika hengähtää ja nauttia. Katse vaeltelee ympäröivässä kauneudessa ja mieli lepää. Arkihuolesi kaikki heitä, mielesi nuorena nousta suo...

Aikakirjat sekaisin ja maailmanloppukin tulossa

MarjisXmasCalender odottaa ylihuomenna 21.12.2012 tapahtuvaa mayojen ennustamaa maailmanloppua. Sitä ennen puutarhuri voi vain ihmetellä joulukukkien ajantajua.

Miten hyasintti, joka on kaunis toukokuun kukka, onkin yhtäkkiä joulukukka? Ritarinkukka on keskikesän kasveja, mutta ihan sen näköinen on myös joulun ehdoton kuningatar amaryllis, jota tosin saa useamman värisenä ja jopa raidallisena. Tosin ne kuulemma ovat kaksi aivan eri lajiketta, kotoisin jopa eri mantereilta.

Uusi tulokas joulukukkarintamalla on kielo, sekin oikeasti toukokuussa kukkivia. Joulukukaksi kielo on erittäin hyvä valinta, kaunis ja pökerryttävän tuoksuva. Kevätpuutarhan koristava tulppaanikin on nykyisin trendikäs joulukukka, mieluiten punaisena ja valkoisena ja tyylikkäimmillään yksittäin pikkumaljakoissa pitkin pöytää.

Tänä jouluna ekan kerran havaitsin, että myös tulilatva ja syklaami ovat tunkenut itsensä joulukukiksi. Tulilatva on tuotantotaloudellisesti kestävä koko kesän kukka ja herkän kaunis syklaami taasen on syyskukka

Hmmmm, mitähän tästä pitäisi ajatella? Onko maailmassa liian vähän kukkia, kun samoilla kasveilla pitää luonnollisen kukkimissesongin lisäksi olla vielä keinotekoinen joulusesonki? Jos ruokakulttuurissa kaikkein muodikkainta on palata alkuperäiseen täysin sesonginmukaiseen ruokailuun, niin kasveissa ollaan menossa päinvastaiseen suuntaan ja kaikkia kukkia pitää olla tarjolla koko ajan ympäri vuoden. Eli vanhanaikainen mansikoita marraskuussa -ajattelu on nyt kukkamaailman synti.

Mulla ei vielä ole kotona muita joulukukkia kuin tämä aluillaan oleva amaryllis sekä hyasintti, joka on ostettu lähinnä ruukun takia. Mutta vielähän tässä on jouluun aikaa ja tyypilliseen tapaan koko maailma pitää aina saada kaksi kertaa vuodessa valmiiksi: ennen joulua ja ennen juhannusta, tuli maailmanloppu tahi ei.

Avaa porttis puutarhaasi

MarjisXmasCalender keskittyy tänään seksistiseen puutarhametaforaan.

Jotenkin yllättävää on, että puutarha on metafora naisen suvunjatkamiselimille. Tai toisaalta, eiköhän nuo elimet ja niihin liittyvät toiminnot ole kaikkien metaforien isoäitejä?

Itse Ilkka Kanerva tekstaili metaforan kaiken kansan tietoisuuteen viestillään Tuksulle: "Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?". Ehkä Kanerva niin mielellään lykkii tärisevää ruohonleikkuria, että hänelle tuli siitä mieleen analogia muunlaisestakin hyödyllisestä trimmaamisesta.

Tai sitten Kanerva muisteli kultaista 80-lukua, jolloin Tumppi Varonen uikutti radiossa vähän väliä "Tahdon rakastella sinua". Biisissä Tumppi anoi, että "Avaa porttis puutarhaasi / ja mä tulen kuin sade".

Tekstuaalisesti plussaa tulee siitä, että puutarhametaforan ajatuskulkua on viety vielä pidemmällekin. Laulaja tekee tässä  itseään tykö vertaamalla ensin naista puutarhaan ja sitten itseään tuikitarpeelliseen sateeseen. Sillä vaikka kala ei kapaakaan polkupyörää, niin puutarha kyllä kaipaa sitäkin runsaammin sadetta ja sadetta ja sadetta. Eli metaforana ihan toimiva.

Kuunnellaan klassikkobiisi ihan siitä ilosta.

Kaunein harmonia

Kaunein harmonia saa alkunsa riitasoinnusta
                          - Herakleitos

Mikä oikeastaan on riitasointu puutarhassa? Yhteensopimattomat värit? Sekalainen kukkavalikoima? Väärän korkuiset kasvit? 
  
Puutarhassa joka aamu on armo uus. Siellä jos missä voi antaa kaikkien kukkien kukkia ikään, väriin, kansallisuuteen tai rotuun katsomatta!

Kuoleman puutarha

Itsenäisyyspäivän aatoksissa MarjisXmasCal miettii syntyjä syviä eli kuolemaa.

Puutarha marrastaa lumen alla. Kasvit nukkuvat levollisina koomassa välittämättä tuon taivaallista maailman menosta.

Ehkä ne voivat olla niin rauhallisia, kun niillä onkin talvella omat puutarhurit.

Hugo Simbergin taulu esittää kuolemaa sympaattisesti ja helposti lähestyttävästi. Miten kuolema, joka on tuhoaja, kaiken lopettaja, voi hoitaakin puutarhaa ja edistää kasvua? Onko kyse sielunvaelluksesta tai sielun kuolemattomuudesta: vaikka ruumis katoasi, niin sielu on osa iankaikkista maailmankaikkeutta?

Puutarha on erittäin hyvä kuolemavalmentaja. Kukoistusta seuraa kuihtuminen, elämään on sisäänrakennettu kuolema.

Sanotaan, että kuolema on lopullinen vasta sitten, kun muistoakaan ei ole enää jäljellä. Ville-kissani on haudattu syyshortensian alle, eikä puutarhassani mene monta päivää, etten muistaisi sitä pientä lentävää kissaa.

Paras aika istuttaa puu oli kymmenen vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.

MarjisXmasCal avautuu entistä kukkeampana! Vähän taas myöhässä, mutta sehän vaan sopii päivän teemaan.

Puutarha yllyttää kahteen vastakkaiseen toimintaan: äkkipäätöksiin ja loputtomaan jossitteluun. Jos istuttaisin tähän sitä ja sitten siirtäisin tuota ja jos sen voisikin muuttaa tänä kesänä ja jos vielä.... Ja ennen kuin huomaakaan, kesä on ohi ja vain jossittelut on jäljellä.

Toinen ääripää on äkkipäätökset. Niihin yleensä päätyykin vahingossa. Taimikaupassa hulluus iskee ja kotiin palaa viiden kassin kanssa. Tai idea tuntuu niin taivahan täydelliseltä, että se on toteutettava suit sait silmänräpäyksessä.

Molemmat tavat ovat yhtä hyödyllisiä. Jos asiat jättää jossitteluksi, niin aika tai ensi kesä tuo tullessaan vieläkin parempia ideoita. Jos asiat toteuttaa heti, ne tulevat tehdyksi ja maailmankaikkeuden energia virtaa vauhdikkaammin.

Päivän epistolaan liittyen muistui vielä mieleen tämä maailmanlopullinen, mutta silti aina yhtä ajankohtainen Juicen Myrkytyksen oireet, jossa kehotetaan istuttamaan se kuuluisa omenapuu:

http://www.youtube.com/watch?v=CPWk1Ni8bbI