U niin kuin Unikko

Puutarha-aakkosissa ollaan jo U:ssa asti ja sehän tarkoittaa tietenkin Unelmaa. Yksi iäti toteutumaton unelma puutarhassani on Unikko (Papaver).

Unikko on juovuttavan kaunis. Sen syntyminen karvaisesta kohdusta on kiihottava jännitysnäytelmä: Ensin pörhelö pallukka, johon ratkeaa pieni repeämä, sitten isompi, kohta se ylipaisuneena ei enää millään mahdu lehtiensä sisälle ja jonain aamuna aivan yllätten unikko onkin antautunut tälle maailmalle ja se haukkoo happea ja imee aurinkoa jumalaisella elämännälällä.

Hennon varren päässä unikko huojuu kuin vastasyntynyt varsa ohuilla jaloillaan tai teinityttö ekoilla korkkareillaan. Ja elämä on rankkaa! Inhottava tuuli tuivertaa ja sade piiskaa lakoon pientä unikonpoikasta. Jos niistä selvitään, niin unikkokin on vain kasvi, sekin rupsahtaa. Sulous häviää, kiinteys katoaa, maa viehättää ja vetää puoleensa. Rappeutuessaan unikko on intensiivinen – kaiken sen herkkyyden  kuihtuminen saa ajattelemaan elämän rajallisuutta ja kaikkia niitä asioita, joita olisi pitänyt tehdä, sanoja joita olisi pitänyt sanoa, mahdollisuuksia joihin olisi pitänyt tarttua.

Ja miksi unikko on minulle pelkkä unelma? Siksi, että yritykseni kasvattaa unikkoa ovat aina julmasti epäonnistuneet. Yllä kuvaamani Idänunikko ei idä. Siperianunikko, vaikka perenna onkin, kestää tuskin yhtä kesää puutarhassani. Unikot kukkivat vain mökin sisällä Marimekon pussilakanoissa ja tyynyliinoissa.

Ehkä jotkut asiat elämässä on tarkoitettu vain unelmiksi.

Vai onko?