V niin kuin Vesi

Puutarha-aakkonen V on viime viikon sateiden kunniaksi ehdottomasti VESI tuo Aqua vita, elämän eliksiiri, vanhin voitehista.

Kasveille kaikkein tärkeintä ovat maaperä ja vesi ja valo. Kuten hyvin tunnettu puutarha-Martta meille vähän aikaa sitten luennoi, hän ei ole koskaan nähnyt kasveja, jotka olisivat kuolleet kaupasta ostettujen lannotteiden puutteeseen, mutta veden ja valon puutteeeseen on moni kasvi kupsahtanut. Silti ihmiset ostavat turhanpäiväisiä lannoitteita aivan hullun lailla ja onhan se ymmärrettävää: vettä ja valoa ei voi myydä mutta lannoitteita saa kivasti designatuissa purkeissa, halusi sitten 250 g tai vaikka 25 kiloa.

Vesi on saanut alkukesän puutarhani kukoistamaan. Vettä on tullut niin perusteellisesti, ettei se ole ollut pelkkää pintakastelua, vaan maaperä on saanut kaivattua kosteutta laajalti ja syvälti. Puutarhaguruthan sanovatkin, että sateella on aivan erityisen hyvä kastella. Niin isänikin tekee.

Sateen jälkeen monet puutarhatyöt, esim. rikkaruohojen kitkeminen, on aivan lasten leikkiä. Juuret irtoavat helposti pienellä nykäisyllä, kun helteellä mikään kuokkien ja talikkojenkaan voima ei riitä niitä irrottamaan. Muutenkin puutarhassa pieni vesisade ei ole mikään työnteon este, eikä tarvi olla edes masokistisesti suuntautunut nauttiessaan pienestä tihkusta. Kyllä kesä kuivaa.

Letkukastelua inhoan, mutta pakkohan sitäkin on välillä harrastaa, tietysti joko kukonlaulun aikaan tai iltamyöhäisellä. Se on rankkaa puuhaa, sillä vettähän ei heitellä kuin entinen renkipoika ojanpientareella, vaan vesi on ohjattava kasvin juurille. Niinpä tämäkin puutarhatyö on sitä samaa kyykistelyn kyykistelyä.

Mikään letkukastelu ei saa aikaan yhtä ihanaa tuoksua kuin mitä sade kirvoittaa puutarhasta. Äsken kun syreenit olivat parhaimmillaan, oli Marjiksen läpi ajaminen suurta nenän juhlaa.

Joten sateet saa jatkua, puutarha kiittää. Mieluusti kyllä öisin ja pitkään ja hartaasti. Viikonloppuna ei sillä yösateellakaan olisi niin väliä.