Oikeasti piskuiseen puutarhaani mahtuu ainakin kolmetoista eri puutarhaa.
Cottage gardenissani kasvaa kymmeniä erilaisia perennoja ja kesäkukkia sulassa sovussa ja vielä trendinmukaisesti hyötyä ja huvia mixaillen:
Hedelmätarhani kattaa neljä omenapuuta, kaksi kisrsikkapuuta ja yhden luumupuun. Omenoita riittää ihan loputtomasti annettavaksi paitsi tutuille myös täysin tuntemattomille ohikulkijoille, kompostin täytteeksi ja jopa maahan kaivettavaksi.
Marjoja viljelen ja syön ihan urakalla. Marjatarhani yli 20 metriä vadelmaa, kolme punaviinimarjapuskaa ja kaksi mustaviinimarjapensasta täyttävät pakastimeni koko talveksi. Pari mansikkaakin on jotenkin neitseellisesti siinnyt kukkapenkkiini:
Ruusutarhani laajentuu joka kesä. Saanen esitellä rosariumini uusimman, aika kevytkenkäisen tulokkaan nimeltään Jazz:
Hyötytarhani ansiosta kesä on ainut aika vuodesta, jolloin oikeasti tykkään laittaa ruokaa. Sen takaa omat perunat, sipulit, salaatit, yrtit, kesäkurpitsat, kaalit, pinaatit, pavut...
Ruukkupuutarha tuo helposti liikuteltavaa väriä ja kokokesäistä kukintaa. Ruukkuihin olen iskenyt mm. orvokkeja, gladioluksia, valkosipulia ja kuutamoliljoja.
Japanilainen puutarha on turhan minimalistinen makuuni, mutta ihan pikkuriikkinen japani-nurkkaus on puutarhassa silti oltava:
Kivikkopuutarhakin löytyy ja maksaruohot ja mehikasvit ihan oikeasti kasvavat keskellä kiviä ja hiekkaa, niin kummallista kuin se onkin:
Höpsöttelytarhan pöhköimmän tittelistä ei tarvi kinata, se on varattu Tonttu Tietävälle. Se seisoo supomaisella vakavuudella portin pielessä ja arvioi kaikkia kulkijoita:
Aivan erityisesti Marjis on lepotarha kaikille väsyneille raatajille ja yön ritareille:
Eläintarha Marjaniemi Zoo löytyy myös palstaltani ja päivittäin näen fasaaneja, siilejä, rusakoita... Viime syksynä kohtasin vihdoinkin cityketun! Ja heti sen perään tuuhean supikoiran, joka pitkään suki itseään keskellä pihaani. Onneksi se ei tehnyt läjää, sillä supikoiralla on kuulemma tapana ottaa joku paikka pysyväksi vessakseen ja se se vasta riesa olisi. Noita limaisia kotiloita metsästän kesässä satoja:
Edes puutarhassa elämä ei ole ikuista. Siitä muistuttaa hautausmaa, jossa rakkain Ville-kissa lepää. Haudalle istutin syyshortensian Pink Diamond ja odotan sen tänä syksynä ekan kerran kukkivan.
Mutta elämä voittaa, voittaahan? Ainakin Marjiksen ihmistarhassa kasvaa noin puolet vuodesta hyvin, hyvin onnellinen Minna:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti