Kun puutarhoja on vieri vieressä, niin kukkapenkkeihin lennähtelee kutsumattomia vieraita. Yksikin komea, pitkänhuiskea harmaakäenkukka tupsahti sulostuttamaan elämääni, mutta jo seuraavana kesänä se oli entistä heilaakin kaukaisempi muisto vain. Oi, sinut kyllä ottaisin takaisin!
Vähemmän toivottu vieras oli marjapuskani varjoon pesiytynyt puu. Pidin sitä kaatamani luumupuun jälkeläisenä ja annoin äpärälle nimeksi Rebel. Viime kesänä alueemme puuasiantuntija Ulma valaisi minua, ettei kyseessä suinkaan ole luumu vaan kriikuna. Ja sitten kypsyivät ensimmäiset hedelmät. Hyi h-tti! Karvaita, puisia, pahoja. Rebel sai tappotuomion saman tien.
Päivänkakkaroita on lennähtänyt lähes jokaiseen perennapenkkiini. Keväällä ihastelen yhtä tummaakin tummempaa tulppaanivierasta, joka tuo dramaattista hehkua iloisen kirjavien kanssatovereidensa parveen. Hansaruusua en ole istuttanut, mutta sellainenkin puutarhassani nyt vain kukkii. Mikäs siinä, hansa on kestävä, kukkii pitkään ja tuo mieleeni isän ja äidin puutarhan kotona Alavudella.
Näistä kelloista pidän kovasti:
Mitenkähän ne ovatkin osanneet asettua juuri tähän kukkapenkkiin, jonka väreinä ovat valkoinen, malva, violetti ja sininen? Harvinaisen fiksuja kasveja siis. Äänestän jatkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti